Uraputkea avaamaan vai kotiin vauvan kanssa?
Mitä tekisitte seuraavanlaisessa tilanteessa: pitkään kaivattu esikoinen saapuu samaan aikaan kun saan monta opiskeluvuotta vaatineen akateemisen tutkinnon taskuuni. Luonnollisestikin minun tekisi mieli olla kotiäitinä pitkään, mutta toisaalta - kuka ottaa töihin 2-3 vuotta sitten valmistuneen, jolla ei sen jälkeen ole yhtään työkokemusta alalta?! Lapsen hyvinvointi on tietysti tärkeintä, mutta ei tuota monen vuoden opiskeluaherrustakaan ihan hukkaan haluaisi heittää... Vuoden työmarkkinoilta poissaolon voi vielä selittää vauvalla, mutta esim 2-3 vuotta tarkoitaa jo kyllä aika lailla alan kehityksestä ulos jäämistä ja ammattitaidon ruostumista... Vaikeaa! Kertokaapa ideoita?
Kommentit (26)
että lapsi voisi olla kotona 2 - 3 -vuotiaaksi ja sinä tekisit osa-aikatöitä.
Alaasi tuntematta en tiedä onnistuuko. Itse olen hoitanut molemmat 3-vuotiaiksi kotona, mutta tehnyt koko ajan töitä - molempien kanssa varsinaista taukoa tuli vain kuukausi.
en sitten tiedä onko tuo hankala käytännössä toteuttaa. Jos tiedän työpaikasta esim. 1-2 kuukautta ennen töiden aloittamista, niin mahtaakohan mies saada hoitovapaata noin nopeasti? (Onko tästä olemassa jotain " lakia" miten paljon etukäteen siitä pitäisi ilmoittaa?) Mies olisi kyllä halukas jäämään kotiin lapsen kanssa.
Lapselle on hyvä olla kotihoidossa vielä sen 10 kk iän jälkeenkin, eikä sillä sinänsä ole enää tuossa iässä väliä kumpi vanhemmista jää kotiin. Miksi sen pitäisi aina olla äiti?
Selvittäisitkö tarkemmin, miten onnistunut? En ole ap, mutta kiinnostaa.
ehdottomasti suurin osa paikoista on kokopäiväisiä. Saanko kysyä miten käytännössä sait järjestettyä lasten hoidon osa-aikaisessa työssä, eli oliko miehesi myös osa-aikaisessa työssä vai saitko sukulaisilta apua tms?
ap
Siis jo silloin, kun en tiennyt tulenko saamaan töitä.
2
Tuntuu uskomattomalta, että vuosien opiskelu ei merkitsisi mitään työnantajalle. Tuijotetaanko teidän alalla vain sitä, onko ollut kotona lasta hoitamassa vai uraputkessa? Julmalta tuntuu.
sillä lailla sain uraputken auki.
ja todellakin se eka paikka on kaikista vaikein saada. varsinkin nuoret akateemiset naiset pätkä-aloilla...
toistaiseksi se vaikuttaa parhaalle vaihtoehdolle että mieheni jäisi lapsen kanssa kotiin esim. ensimmäisen vuoden jälkeen jos minä vain saan alani töitä. Hankaluutena tässä on se, että itse olen vastavalmistunut nainen ja mieheni taas on tehnyt alansa töitä kymmenen vuotta eli ero palkkatasossa on aikamoinen... Mutta laskelmiemme mukaan tulisimme pärjäämään minunkin palkalla ihan ok jos maksamme asuntolainasta vain korkoja. Luulen että tuo miesten ja naisten välinen palkkaero on monissa perheissä se tekijä, jonka vuoksi äiti jää helpommin kotiin leikki-ikäisenkin (ei ainoastaan vauvan) kanssa.
ap
Mä olen DI. Olin valmistumisen jälkeen vuoden töissä ja sen jälkeen 5 vuotta kotiäitinä, koska synnytin sinä aikana kaksi lasta.
Kun nuorempi oli parivuotias hain uutta työtä. Uusi vakkarityö löytyi kahdessa kuukaudessa. Kukaan ei sanonut, että olisin tippunut kelkasta. Eiköhän se koulutus jotain kerro ihmisen yleisestä älykkyystasosta.
Kuule ei se ura ole niin kaksinen tavoite, elämässä on tärkeämpääkin - eli omat lapset ja perhe. Kukaan ei tule kiittämään sua jostakin firmasta, kun istut mummona kiikkustuolissa vanhainkodissa. Ne, jotka kiittävät ovat sinun lapsesi!
mutta tuo eka paikka poiki sitten parempipalkkaisen paikan. ja nyt mies on jäämässä jälleen lasten kanssa kotiin- ja nyt pystytään jo mun palkasta lainatkin lyhentämään.
Vierailija:
Mä olen DI. Olin valmistumisen jälkeen vuoden töissä ja sen jälkeen 5 vuotta kotiäitinä, koska synnytin sinä aikana kaksi lasta.Kun nuorempi oli parivuotias hain uutta työtä. Uusi vakkarityö löytyi kahdessa kuukaudessa. Kukaan ei sanonut, että olisin tippunut kelkasta. Eiköhän se koulutus jotain kerro ihmisen yleisestä älykkyystasosta.
Kuule ei se ura ole niin kaksinen tavoite, elämässä on tärkeämpääkin - eli omat lapset ja perhe. Kukaan ei tule kiittämään sua jostakin firmasta, kun istut mummona kiikkustuolissa vanhainkodissa. Ne, jotka kiittävät ovat sinun lapsesi!
ja rästiin jääneitä lomapäiviä.
Minulla on kotitoimisto ja työ ei-muista-riippuvaista, joten tein töitä sitten kun lapsi/lapset nukkuivat. Ja viikonloppuisin.
Aika rankkaa välillä, mutta toisaalta pää kesti hyvin sekä kotona oloa että töitä, kun ei ollut hepulia siitä, että on kuitenkin väärässä paikassa...
Lapset ovat sikaterveitä ja tyytyväisiä, joten se on se suurin plussa.
Aion tehdä jatko-opintoja sitten kun lapset menevät kouluun, jotta saan oltua silloinkin kotona mahdollisimman paljon.
3
Humanistiset ja valtiotieteelliset ovat työläämpiä tässä suhteessa, kauppa- ja oikeustieteessäkin naiset saavat varmasti paahtaa enemmän töitä, DI on todennäköisesti tässä suhteessa " varmin" tutkinto.
Joillain akateemisilla aloilla on oikeasti hankalaa siirtyä opiskelusta työelämään. Minusta ap on fiksu, kun pohtii eri vaihtoehtoja.
olin töissä YHDEN VUODEN. Ja se aika kyllä menee ainakin mun alalla sisäänajoon työssä.
Vierailija:
Vierailija:
Mä olen DI. Olin valmistumisen jälkeen vuoden töissä ja sen jälkeen 5 vuotta kotiäitinä, koska synnytin sinä aikana kaksi lasta.Kun nuorempi oli parivuotias hain uutta työtä. Uusi vakkarityö löytyi kahdessa kuukaudessa. Kukaan ei sanonut, että olisin tippunut kelkasta. Eiköhän se koulutus jotain kerro ihmisen yleisestä älykkyystasosta.
Kuule ei se ura ole niin kaksinen tavoite, elämässä on tärkeämpääkin - eli omat lapset ja perhe. Kukaan ei tule kiittämään sua jostakin firmasta, kun istut mummona kiikkustuolissa vanhainkodissa. Ne, jotka kiittävät ovat sinun lapsesi!
esim. kolme vuotta lapsen kanssa kotona, mutta ei se ainakaan helpota työn saantia. Alani on todella nopeasti kehittyvä ja laaja-alaista tietopohjaa vaativa, siksi pari vuotta vanhalla tutkinnolla ilman työkokemusta ei ole kovin helppoa saada töitä - se näyttää suoraan sanoen siltä että tiedot ovat vanhentuneita.
ap
se ei ole hirmu pitkä aika ja lapsi on valmiimpi päivähoitoon, kuin esim. 1v.
Tietysti ihanteellista olisijos lapsi saisi olla pitempäänkin kotona, vaikka isän kanssa.
pitää varmaan tehdä niin että mies " varoittelee" työpaikkaansa mahdollisesta hoitovapaalle jäämisestä siinä vaiheessa kun minä alan hakea itselleni työpaikkaa.
Juuri nyt odotan kyllä yli kaiken sitä hetkeä kun saamme pitkään toivotun vauvelimme syliin, mutta toki sitä on hiukan suunniteltava elämää vauvavuottakin pidemmälle. :)
ap
Me tehtiin niin, kun sain ekan työn alaltani, kun lapsi oli 10 kk.