Voisitko asua niin maalla, että lähikauppaan olisi matkaa melkein 30 km??

Voihan sitä maalailla mitä tahansa utopioita, mutta totuus on sitten monisärmäisempi. Jos kerran mieli tekee, niin menee sinne sitten asumaan. Mua sinne ei sais ees kirveellä enää.

tavallaan ei valinnanvaraa... tai no on, mutta se tuntuu jotenkin, hm, julmalta.



ap, jota alkoi ahdistaa entistäkin enemmän

olenkin lapsena asunut kaukana palveluista ja koulutaksilla mennyt kouluun- tosin meillä kävi myymäläauto 1960-luvulla- ei ehkä enää kulje...

mutta nykyisin vain kesäisin suostuisin siihen...



---

etuna olisi, että rahaa säästyy, kun ei ole marketit ikkunan alla, mutta aika turvatonta varmaan muuten asua korvessa susien ulvoessa...

Maalla voi asua ja silti saada tuon kaiken, oman rauhan mutta kaupan lähelle ja muut sivistykset. Nykyään kun ei elämässä ihan oikeasti pärjää millään hevostenhoidolla..

Elämä menisi ihan liian hankalaksi

Käveletkö itse tuon 30km kauppaan? Tai ajatko pyörällä tai hiihdätkö? Kaikilla ei ole mahdollisuutta oman auton käyttöön. Eikä linja-autot kulje joka paikassa.

eikä mitään etäopiskelu- tai etätyövaihtoehtoja, eikä sähköposteja. Nykyään on maailma käden ulottuvilla, vaikkei ikinä menisi edes ovesta ulos.



Ja kyllä minä ainakin yliopistosta valmistuin ja hyväpalkkaisen työn sain, sain perheen ja kaiken mahdollisen, vaikken ikinä harrastanut mitään kuskattavaa harrastusta. Sen sijaan opin kyllä lukemaan nelivuotiaana, koska perhe arvosti kirjallisuutta. Mutta hei, olisikohan se tarjonnutkin sivistystä!? Sivistys auttaa ehkä pidemmälle maailmassa kuin joku jumputuspakkopullaharrastus, joita nykylapsille tungetaan suut silmät täyteen.



25

Mä en usko, mut mä olenkin tämmöinen kerrostaloihminen. Meillä on mökkitontti Uudellamaalla ihan pöpelikössä ja sielläkin on kaksi kauppaa 5-6 km päässä ja koulu, kirjasto jne. vaikka koko kunnassa on ihan kourallinen ihmisiä (ainakin minusta ;-). Joo, mutta kesät kyllä tuommoisessa paikassa viihtyisin, mutta talvet olis varmaan melko kauheita.



Mistä ihmeestä Uudeltamaalta tuommoisen alkuperäisen mainitseman paikan löytää?

että siitä on 15 kilsaa lähimpään kauppaan, 30 kilsaa kaupunkiin. Ihan hyvin voisin siellä asua kesät talvet ja haaveilenkin niin tekeväni eläkepäivinä. Nyt lasten kanssa on helpompi asua Hesassa, jossa saa sukulaisilta hoitoapua.

eikös työmatkan varrella kuitenkin joku kauppa olis niin että ei tartte ajaa varta vasten kauppaan tuota matkaa?



meillä on kauppaan 8 km, se ei harmita mutta se harmittaa että lapsen kaverit asuu siellä 8 km: päässä...

harrastukseen ja kävivät samalla kauppa-asioilla. Heidän työmatkansa oli n. 120 kilsaa yhteensä päivässä. Nyt tuntuu ihan julmetun pitkältä, mutta silloin se oli lapsesta ja varmaan vanhemmistakin ihan tavallista. Vanhempani kulkivat samalla autolla töihin Helsinkiin. Meillä kylällä kulki koulutaksit ja -bussit. Kauppa-auto kävi 90-luvun alkuun asti kerran-kaksi viikossa. Jos jotakin unohtui kaupasta, ostettiin se seuraavalla kauppareissulla.

Koen saaneeni rauhallisen lapsuuden. Kavereita tapasin koulussa, iltaisin en heitä juuri kaivannutkaan (paitsi teini-iässä). Harrastin paljon lukemista, piirtämistä ja luultavasti leikin paljon myöhempään kuin jos olisin kasvanut kaupungissa.

Elämä on maalla pakostakin suunnitellumpaa (kauppareissut ja ostokset, autolla ajamiset jne.) ja vuoden kierto ja niihin liittyvät toimet ( kasvimaat, perunan nostot, lumityöt) tuovat elämään jatkuvuuden tunnetta ja tasapainoa.

Olen asunut useamman vuoden Helsingin ydinkeskustassa ja minusta siellä oli paljon pelottavampi asua kuin maalla. Maaseudulla pimeällä tiellä et näe mitään, mutta ei sinuakaan kukaan näe.

Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Minä muuttaisin lennosta maalle, jos sellainen sopiva asumus joskus löytyy..

koko perhe on lukematonta sakkia, ja epäsivistynyttä?

4-v lukemaan oppiminen ei todellakaan oel tärkeää, ei edes suotavaa.

mutta olen nyt asunut maalla (miehen kotiseudulla) 8 vuotta kohta ja hyvin viihdyn! pikkuinen lähikauppa on 3km päässä samoin kyläkoulu ja hoitopaikka. kaupunkiin 23km. meille ei näy katuvaloja eikä naapureiden valoja tms. =)

olemme tosin asuneet vieläkin syrjemmässä...1800-luvulta olleessa talossa, joka oli todella korvessa! hyvin viihdyin sielläkin, pojan kanssa kahden oltiin kun mies teki vuorotyötä! =)

ja sen sävyn, ennen kuin vetelet noita johtopäätöksiäsi? Vastasin siihen.



Minä en usko että kaiken maailman harrastukset, joissa lapset ravaavat, niin ratkaisevia nykypäivänäkään ovat. Ja kyllä oma esikoisenikin käy ja hänet vien, mutta ilmankin pärjäisi kyllä elämässä.

33

Oppihan siinä kaikenlaista. Porukat pitivät omaa lohilammikkoa, ihan vain omaa käyttöä varten, niitä kaloja piti syöttää. Sitten oli perunamaa ja ryytimaat. Hitosti hommaa kaikille koko ajan: lumitöitä, haravoimista, omppujen ja marjojen keräämistä.



Ilman autoa mahdotonta elää. Polkupyörällä pääsi tietenkin paremmilla keleillä isompana liikkeelle.



Seuran puute ja tylsyys. Hyviä puolia on, siinä missä huonojakin. On valittava se asuminen sen mukaan, mitkä merkkaa eniten itselle.



Olen nyt 9 vuotta asunut suurissa kaupungeissa (Suomen ulkopuolellakin) ja minä en palaisi maalle asumaan. On kivaa, että on kaupat, palvelut, harrastukset, tuttavat ja tekemiset. Lapset kaupungissa syntyneet. Ihanaa, että kouluissa on valinnanvaraa, päivähoidossa on valinnanvaraa, harrastuksissa on valinnanvaraa.



Pienten paikkojen kuppikuntaisuudet ärsyttää.

Pois kaupungin melskeestä ja pölyistä, autolla hurauttaa suht nopeasti kaupoille ja lapsille leikkitovereita lähellä.

Maalla kyllä muuten nytkin asutaan mutta kyläkoulu on muutaman kilsan päässä samoin kauppa.

Se on asennekysymys.

kouluun, kauppaan jne. oli 6 km matkaa. Yksinäistä lapselle sellanen.