Voisitko asua niin maalla, että lähikauppaan olisi matkaa melkein 30 km??

alueella monta pk-seudulta muuttanutta perhettä ja heillä samanikäisiä lapsia kuin omamme... Pistää tosiaan mietityttämään noi välimatkat. Tuntuu kummalta, että on niin " lähellä" , mutta silti niin korvessa... lähes kirjaimellisesti.. Mutta hyvin sielä toisaalta tuntuu viihtyvän tällä hetkellä asuvat perheet. Mutta riittääkö oma motivaatio...



ap

Varmaan ihan oiva tapa asustella, jos viihtyy hiljaisuudessa ja tykkää olla rauhassa. Minulle on tärkeää että palvelut on ihan lähellä ja helposti saatavilla. Ja on mukavaa kun lapsilla on paljon leikkikavereita ihan naapurissa.

Täytyy olla Itä-Uuttamaata?

Kätevää kun posti toi kaikki paketit kotiin kun omaan postiin oli ylikymmenen kilometriä. Ja jos jotain tosi tärkeetä oli unohtunut se haettiin sit naapurista kilometrin päästä

joo, mutta 6 km on paljon, jos kaupasta on unohtunut ostaa hiiva, haluaisi joskus jäädä koulusta suoraan kaverille leikkimään tms. Aika pitkälti omissa porukoissa se aika oli sitten lusittava.



Nykyään asun siten, että kilsan säteellä on vaikka mitä palveluja, lapsilla on kaverit samalla pihalla, julkiset liikennevälineet kulkee jne.



5

sitten taas pienemmälle... saa noi kilometrit. Keskiuudellamaalla.



ap

lapsille kavereita ja kiva tunnelma, niin kyllä voisin muuttaa. Onko se siis jotain Mäntsälä/Hyvinkää/Pornainen -suuntaa?

Sanoivat että heti koulun jälkeen oli lähdettävä pois.



Jos paikallinen lukio ei ole lähellä niin lapset joko rasittuvat matkasta tai muuttavat pois.



Jos haluat sieltä pois niin asunnon myynti kestää kauan.

Eli en voisi. Viisikin kilometriä on liikaa umpihangessa ja pakkasessa, vesisateessa ja ukonilmalla. Jos ei käytössä ole autoa eikä edes ajokorttia. Joten en voisi.

nuorena paloi mieli kaupunkiin, mutta nyt tekisi taas mieli maalle.



14

Tulee vuodessa tuhansia kilometrejä ylimääräistä ajoa, ja bensaan menee rahaa...

Aina sai kinuta vanhempia kuskaamaan. Ja jäi niin paitsi koulukavereiden piiristä, kun kyläilivät toistensa luona iltaisin. Ja se rasitti, kun piti aina ehtiä koulukyytiin. Suorastaan stressasi pientä lasta, ettei vaan myöhästy. Ja lisäksi kärsin lapsena herkästi matkapahoinvoinnista joka ikinen koulumatka.



Meillä kävi kauppa-auto kaksi kertaa viikossa. Jos unohtui ostaa jotain, niin ostettiin vasta sieltä. Ruokaostosreissu tehtiin omalla autolla vain lauantaisin.



Posti jaettiin kotiin vasta klo 14:00 paikkeilla, koska niin kauan kesti postin kiertää ensin kaiken maailman pikkutiet siinä ympäristössä ennenkuin pääsi meille asti. Vanhemmat lopetti Hesarin tilauksen, koska olivat jo tuohon kellonaikaan mennessä kuulleet kaikki uutiset radiosta.

Jos jotain unohtuu, niin eletään ilman sitä. Maaseudulla on edelleen ihan normaalia, että posti tulee puolen päivän jälkeen :)

Minä olen edelleen sitä mieltä, että on asennekysymys...



Kuulostaa aivan ihanteelliselta, jos " korvessa" asuu muitakin lapsiperheitä, niin ei lastenkaan tarvii ilman kavereita kasvaa.

Kauppaankin joutuu joskus menemään usemminkin.

Miksi muuttaa noin korpeen kun lähempääkin korvessa on hyvä asua, missä on esim. kyläkauppa 5km säteellä ja koulu myös.

hiihtää ja luistella talvella, uida kesällä. Ratsastaa, hoitaa eläimiä, jos ei omia, niin naapurissa. Viljellä kasvimaata, lukea jne.



Ei meillä ollut mitään harrastus-harrastuksia, joihin kuskattiin, mutta kovasti riitti puuhaa.