Lue keskustelun säännöt.
Muutetaan Ruotsista Suomeen puolen vuosikymmenen jälkeen.
15.03.2007 |
APUA! antakaa nyt vinkkejä kuinka voin taas asennoitua että pärjään siellä. Ei tervehditä, kyräillään, eletään omissa lokeroissaan muista välittämättä. Ihmiset pukeutuu tuulipukuun ja ennenkaikkea ahdistaa se paheksunta kun katsotaan mun avoimuutta, lapseni puen muuhun kuin iänikuiseen haalariin jatkuvasti...
A-H-D-I-S-T-A-A
Kommentit (77)
Pärjäät niin, että et koko aikaa vertaile ja mieti mikä oli ennen paremmin. Ota se ruotsalainen avara mieli mukaan =)
T:ulkomamma joka on asunut koko ikänsä siellä ja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et varmaankaan tosiaan sopeudu tänne. Erityisesti, jos aiot pukeutua johonkin muuhun kuin tuulipukuun, koska sitten ainakin pistät silmään: mitään muutahan täällä ei kenenkään päällä koskaan ole. (Ja minä en edes ymmärrä, miksi ketään vaivaisi, vaikka 5 miljoonaa ihmistä joka päivä vetelisi pitkin lantsareissa ja tuulipuvussa? Noin globaalilla tasolla kun miettii niin luulisi, että on suurempiakin huolia.)
Mutta tervetuloa!
siellä ole niin ahdasmielistä kuin kuvittelen :( Olen todella asenteellinen itse tämän asian kanssa, sen myönnän. Olen kuullut paljon sopeutumattomuustarinoita Eikä tämän palstan lukeminen paljon auta varsinkaan vaatetusasioissa...
Kyllä mä luotan että asiat alkaa lutviutua. Muutetaan kuitenkin yliopistokaupunkiin joten luulisi siellä olevan muitakin kuin alkuperäisväestöä.
ap
Olen siis ihan tosissani, että minulla AINOA mikä oikeasti auttaa noihin " kulttuurishokkeihin" on se, että luovun siitä asenteesta että uudessa paikassa kaikki on huonosti ja vanhassa paikassa kaikki on hyvin. Vasta kun lopetin jatkuvan vertailun asioiden välillä, elämä rupesi luistamaan ja rupesin viihtymään.
Etsi Suomesta hyviä puolia tai edes niitä, jotka eivät mielestäsi ole kauhean huonosti.
Ja muista, että suomalaiset eivät siltikään ole kovin kaukana ruotsalaisista.
Yhtä kaukana kuin virolaiset suomalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
siellä ole niin ahdasmielistä kuin kuvittelen :( Olen todella asenteellinen itse tämän asian kanssa, sen myönnän. Olen kuullut paljon sopeutumattomuustarinoita Eikä tämän palstan lukeminen paljon auta varsinkaan vaatetusasioissa...Kyllä mä luotan että asiat alkaa lutviutua. Muutetaan kuitenkin yliopistokaupunkiin joten luulisi siellä olevan muitakin kuin alkuperäisväestöä.
ap
Vaikka kuinka asun yliopistokaupungissa ja olen tavannut kivoja ihmisiä, elämä Suomessa on siitä huolimatta todella ahdistavaa. Älkääkä vaan tulko kipeiksi, terveydenhuolto on Suomessa kurjaakin kurjempaa...
t. toinen paluumuuttaja
ja ne sukulaiset ja ystävät. Nyt on kyse ihmisten kyräilystä, selkäänpuukotuksesta ja ainaisesta ääneen VALITTAMISESTA jota en jaksa.
Tämä aseenteellisuus on mörkö ja myönnän siis olevani perinjuurin suomalainen aseneteellisuudellani tässä asiassa :) pelkään tukehtumista siihen voivotukseen. En ole koskaan lähtenyt valitusvirsiin mukaan, ennen täällä asumistanikaan. Suomessa olin aina se outolintu joka ei lähtenyt haukkumaan muita ihmisiä ja valittamaan....sitten musta puhuttiin pahaa selän takan ja halveksittiin tämän takia.
Voi kun löytäisin nyt tuttavuuksia ja jopa ystäviä samanhenkisistä ihmisistä ! Osattaisiin seurustella muutenkin kuin valittamisen, voivottelun ja vertailun merkeissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisilmapiiri on eloton, tappava, tainnuttava, tasapäistävä ja kateellisuus on käsin kosketeltavaa.
Suomalaiset imitoivat elämää, ei tämä mitään oikeaa elämistä ole. Eletään kesästä kesään, siinä välissä yli puolen vuoden paskat ilmat.
Siinä en ole samaa mieltä, että suomalaiset valittavat ääneen. Itse asun Saksassa ja täällä todellakin kommentoidaan kaikkea, se on jokaisen oikeus ja velvollisuus...
Ruotsalaiset taas ovat toista ääripäätä, joskus mua ärsyttää kun ne aina yrittää myötäillä ja ikinä en oikeasti tiedä, onko asia nyt näin vai näin. Ja tuntuu että ratkaisuun ei päästä koskaan.
Oletko lukenut kirjan: Mötet svenskt och finskt (Ekwall-Karlsson)? Suosittelen, on todella hyvä ja mielenkiintoinen ja on auttanut meitä molempia ymmärtämään toisiaan! Ja mua henkilökohtaisesti aina helpottaa jos ymmärrän miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
Suomalaisten ja ruotsalaisten samanlaisuudesta. Se riippuu mihin vertaa, toki suomalaiset ja ruotsalaiset ovat lähempänä toisiaan kuin suomalaiset ja espanjalaiset esim. mutta kyllä kulttuureissa on paljon erojakin. Kuitenkin täällä Saksassa olen huomannut, että pohjoismaalaisilla on samanlainen huumori, ainoastaan pohjoismaalaisten kanssa olen saanut nauraa vatsa kippurassa =)
Kent kera ruotsalaisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen asuntut maassa. Ruotsalaisista pidän nimenomaan heidän postiivisen ja iloisen luoneensa vuoksi.
jotka muuttaneet takaisin Suomeen tietää ns. paluushoki antaman tunteen...
Toivonkin lisää tsemppauksia ja kokemuksia jos vaat viitsitte naputella!
Lähdemme nyt nauttimaan lasten kanssa ulos etelä-Ruotsin melkein KESÄSTÄ :)
Hyvää päivänjatkoa kaikille av-mammoille !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman asenneilmastoeron aistimme mekin taas Ruotsissa pistäytyessämme. Siellä ihmiset jaksavat hymyillä, aukoa ovia kärryillä liikkuville, palvelevat ystävällisesti kaupoissa ja juttelevat avoimemmin.
Suomessa tapaa liian usein itsekeskeisiä, yrmeitä ja mitäänpuhumattomia kanssaihmisiä. Jokainen miettii omaa etuaan ja kadehtii paremminpärjääviä. Kyräily on yleistä ja takanapäin puhutaan toisista arvostelevaan, pahaan sävyyn. Tuulipuku on siinä rinnalla mitätön asia. Löytyisi edes hymyjä. -Milloinkahan Suomalaiset huomaavat keskittyä tekemään omasta elämästään hyvää ja miellyttävää ja jättää toistensa alentaminen vähemmälle? Sitä odottelen minäkin.
Olin oikeasti vähän järkyttynyt eilisestä " tervehditkö muita vanhempia tarhassa" -keskustelusta kun joidenkin mielestä vanhempia ei tarvitse tervehtiä, sillä toiset vanhemmat eivät ole tervehtimisen arvoisia. Tai että miksi pitää tervehtiä kun ei kuitenkaan halua mitään lähempää tuttavuutta.
Todellakin Suomi varmaan ainoa maa, missä tällainen keskustelu edes voisi syntyä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole asunut muualla kuin Suomessa. Mutta ahdistaa muakin tämä peruskohteliaisuuden puute !
heti jos tervehditään, ollaan iloisia eikä valiteta luullaan hulluksi tai että on jotain poikkeavaa elämässä... ei siis voi olla tasaiseen tappavaan tahtiin iloinen ja kohtelias.
Monesti tervehtiminen ym. koetaan vittuiluksi tai että on jotain taka-ajatuksia...tai että jos on kohtelias, aletaan puhumaan paskaa selän takana että tuokin se kuvittelee olevansa jotain parempaa kun sanoo kiitos ja ole hyvä.
sairasta!
Toinen juttu mikä ahdistaa on perjantain ja viikonlopun odottaminen. Arki on puurtamista hampaat irvessä ja odotetaan vaan sitä viikonloppua osaamatta nauttia arjesta . Valitettavan usein odotetaan sitä perjantain viinaviihdykettäkin...
Ai niin-Suomessahan ilo ilman viinaa oli TEESKENTELYÄ!
Vierailija:
Kuitenkin täällä Saksassa olen huomannut, että pohjoismaalaisilla on samanlainen huumori, ainoastaan pohjoismaalaisten kanssa olen saanut nauraa vatsa kippurassa =)Kent kera ruotsalaisen miehen.
Minulla on saksalainen mies ja oma huumorini on (näköjään) saksalaista, kumpikaan meistä ei ymmärrä suomalaista huumoria pätkääkään - jo on ollut tylsää Suomeen muuton jälkeen kun maha kippurassa nauretaan enää vain kahdenkesken. Ympäristön mielestä olen vähän pöpi (no hyvä kun kotona edes ymmärretään;-).....) kun pikku-Späßchen ei mene perille:-/
Sanna
Olen itsekkin paluumuuttaja, melkein 12 vuotta ulkomailla asumisen jälkeen tulimme tänne lasten takia. Ahdistaa ahdistaa ja ahdistaa joka toinen päivä. Nyt ehkä vähän vähemmän kun aurinko taas paistaa ja tietkin ovat jo sulat. Totta on, että täällä samaistuu väestöön hyvin nopeasti. Poissa on se minun Eurooppalainen iloisuus, avarakatseisuus ja rento elämänmeininki. Yritän vain joka päivä muistuttaa miten hyvä täällä on lapsten olla. Ja niistä haalareista.............kaks ekaa vuotta lapset kulki housuissa ja takeissa, nyt olen taipunut haalareiden käytännöllisyyteen. kaupungille takki ja farkut, pihaleikkeihin haalarit! Kyllä täällä oikeesti pärjää ja on joksus mukavaakin, vaikka suurimman osan ajasta ahdistaa.
Minun mielestäni ne erot Suomen ja Ruotsin välillä ovat niin mitättömät, että kulttuuri, ilmasto tai tapaeroista ei juuri voida puhua, ei ainakaan samassa mittakaavassa kuin eroista Suomen ja esim Saksan välillä!
Totta on, että Suomessa on vanhemmille helppoa, kun lastenhoito on halpaa ja suht hyvä laatusta, hoitopaikka taattu. Ekaluokkalaiset on kulttuurisesti hyväksyttyä jättää iltapäiviksi itsekseen jne.
Mutta mun mielestä just lasten takia on kivempi asua Keski-Euroopassa, vaikka täällä on vanhemille paljon enemmän hommaa kaiken organisoinnissa kuin Suomessa. Täällä pojatkin voi näyttää tunteitaan, kukaan ei naura eikä pilkkaa, vaikka ala-asteikäinen pitäis isää kädestä kiinni ja suikkais suukon äitinsä poskelle, kun mennään hakemaan koulusta tai viedään kaverille leikkimään. Miehet ei yleisesti harrasta viinankittausta. Lapsille puhutaan niin kuin ihmisille ainakin - siis kaupankassat, tuttavat jne. noteeraavat lapsetkin, tervehtivät ja juttelevat.
Suomessa on lapsilla todella paljon mielenterveysongelmia - toki niitä on muuallakin, mutta Suomessa ei ainakaan eurooppalaista keskivertoa vähempää. Minusta suomalainen lapsuus on keskimäärin aika karua ja kovaa. Siellä jo 8- vuotiaat tytöt on kuin teinit. Täällä teini-ikä alkaa vasta 13 vuoden paremmalla puolella. Lapset saa olla rauhassa lapsia. Minusta aina Suomessa käydessä tuntuu, että lapsuus on siellä kadonnut aika pitkälti. Tarhaikäisillä on vielä asiat ok, mutta siitä eteenpäin ei kyllä ole mitään sellaista erityistä hyvää, mitä lapsilleni haluaisin.
Toki tilaa on enemmän ja raikasta ulkoilmaa, jos vertaa joihinkin Keski-Euroopan maihin.
Kannattaa täällä laittaa lapset johkin kieli-kouluun, niissä opetetaan yleensä normaalit käytöstavat ja vanhemmat ovat tiedostavia, joten eivät kadehdi Lacosten takkeja, vaan keskittyvät elämässä ihan muuhun, kuten lapsensa kasvattamiseen.