Masennuksest: Jos masennus johtuu selkeista syista, esim. puolison kuolema, tyopaikan menetys, rahaongelmat yms. seikoista, tehoaako silloin laakehoito?

Niillä pääsee siihen kuntoon että on kykenevä keskustelemaan, liikkumaan, nukkumaan ja syömään.

Lääkkeet on hyvä alku.

Omasta puolestani voin sanoa, että masennuslääkkeet mahdollistavat sen, että terapia voi alkaa toimimaan. Pelkkien lääkkeiden varassa ei varmaan kannata olla, mutta lääkkeet helpottavat oloa sen verran, että voi terapiassa alkaa purkamaan tuntojaan.

Lapsettomuus on aikaansaanut masennuksen, mielestäni aika vaikeankin. Olen miettinyt lääkkeitä mutta tuntuu etteivät ne voisi auttaa. Toisaalta voi olla että kun mieltä on saanut lääkkeillä hiukan tasapainoon niin voisi alkaa yrittäää hyväksyä tilannetta.



Keskustele miehesi kanssa mitä mieltä hän on lääkkeistä. Tietyt tunnusmerkit täytyy kai täyttyä ennen kuin lääkitystä on järkevä aloittaa, se on lääkärin tehtävä. Tuskin lääkitys asiaa pahentaisikaan, varsinkin uniongelmat on hyvä hoitaa.



Itselläni on se vaikea tilanne, että en voi syödä lääkkkeitä tai käydä terapiassa tms. koska se veisi täysin mahdollisuuden adoptioon. Eli minun on pakko sinnitellä ilman lääkkeitä vaikka niitä ehkä haluaisinkin kokeilla. Miehelläsi on siinä suhteessa parempi tilanne. En usko että siinä menettäisi mitään vaikka lääkkeitä kokeilisikin. Tärkeintä on kuitenkin ottaa selvää mitä mieltä mies itse on, haluaako kokeilla lääkkeitä.

Kun jätin lääkkeet pois, en masentunut yhtään enempää. Elämäntilannetta ei saa lääkkeillä muutettua. Itse saan avun keskusteluista ja vyöhyketerapiasta ja muusta luontaisesta hoidosta. Eivät ne kuitenkaan pysty minun masennustani kunnolla poistamaan, kun erittäin vaikea elämäntilanne jatkuu.

mutta pitkittynyt suru voi olla masennusta



ja joskus suru on niin musertava (esim. jos lapsi joutuu henkirikoksen uhriksi tms) ettei siitä välttämättä selviä hengissä ilman lääkitystä aluksi

Mun mielestä on ihan normaalia, että jos elämässä tapahtuu vastoinkäymisiä, ihminen tulee surulliseksi.



Mieheni oli varsin hämmentynyt th:n ehdotuksesta alkaa syömään masennuslääkkeitä.



Mieheni vähäinen nukkuminen ei johdu masennuksesta vaan kiireestä. Hänellä on ollut niin kauheasti tekemistä (töitä, opiskeluita, sairaat vanhemmat, järjestöhommaa, perhe...), ettei hän ole ehtinyt nukkua! Hän ei ole siis osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.



ap

ei-masentuneella ihmisellä on tietty määrä serotoniinia aivoissa. Masentuneena se määrä laskee ja lääkkeillä serotoniini saadaan palaamaan normaali tasolle. Lääkkeillä ei tehdä kenestäkään sen onnellisempaa, ne vain saattavat miehesi aivot siihen samaan pisteeseen, missä ne olivat ennen masennusta.

Millään ei yleensä " mitata" serotoniinin määrää, yleensä se päätellään oireista. Masentuneena itselläni oli paljon itkuisuutta, unettomuutta, väsymystä ja yleinen " mikään ei kiinnosta" olo vaan jatkui. Asioita vatvoi yöt ja päivät ja välillä tuntui, että sama kun ei olisi olemassakaan (aika useinkin...).

Lääkkeet ei vienyt syytä, mutta auttoi jaksamaan. Tavallaan käsitellä vaikeita asioita niinkuin kuka tahansa terve.

Lääkkeiden aloittamisesta menee viikkoja aikaa ennen kuin ne alkavat tehota, tästä ja sivuvakutuksista kertoo lääkäri. (tulisi loputon teksti, jos menen yksityiskohtiin).

Lääkkeillä ei kuitenkaan saa itseään " sekaisin" " hullumaksi" tms...ne eivät ylitä normaali serotoniini tasoa, palauttavat vain sen. Jos taso ei olekaan laskenut, niin tuskin tapahtuu mitään.

Kyseessä on kuitenki puoli vuotta tai vuoden kestävä juttu, ja lopettaminen teki ainakin itselle viikon ajaksi vieroitus oireita.

Muutoksen huomasi läheiset, konkreettisesti sillä lailla, että tulin " takaisin" jaksoin enemmän kuin masentuneena yms. Puhuin, puhuin ja puhuin. Itkin ja itkin ja itkin. Mutta myös nauroin ja jaksoin jatkaa elämistä ja olemista =)



Ei ne lääkkeet kenestäkään hullua tee, eikä lääkettömyys ;)