Äitiysloma alkoi tänään.. Hassu fiilis... vähän tyhjä, mutta ihana!

Jollain lailla aikuinen ihminen on ehdollistunut siihen arkirytmiin, jossa viikot ollaan virka-aikana tuottavia ja jonkinlaisessa sosiaalisessa työyhteisössä, ja sitten illat ja viikonloput on aikaa perheen kanssa. Sitten kun on " pelkästään" kotona, jotenkin putoaa siitä rytmistä, elinpiiri kutistuu ja elämä on jotenkin kodinomaisempaa (vaikka kyllä ihan yhtä täynnä työtä). Ne ovat jotenkin kaksi ihan eri maailmaa.



Juju on siinä, että nauttii juuri siitä maailmasta, missä kulloinkin on. Nyt on sinun aikasi kotona, viimeinen aikasi ensinnäkin esikoisesi kanssa omassa kodissa, kun hän on vielä tarpeeksi pieni nauttiakseen siitä. Ota siitä kaikki irti. Pikkulapsi-aika menee niiiiiiin nopeasti, ja varsinkin toisen synnyttyä huomaat pian, miten isoksi esikoinen on ehtinyt. Nyt ovat juuri ne viikot (ennen pikkukakkosen syntymää) kun voit omistautua täysin esikoiselle...Ja sitten kun toinen lapsi syntyy omistaudut heille molemmille. Enemmänhän se elämä tosin siinä vaiheessa pyörii uuden tulokkaan ympärillä. Ole ihan rauhassa siellä kotona, ja unohda vähäksi aikaa kaikki muu. Ennen kuin huomaatkaan olet taas työelämässä, ja tämä aika on ohi. -Liian usein ihminen kaipaa juuri sinne, missä ei ole. Työelämässä kotiin lasten luo, ja äp-vapaalla työelämään. Ota hetkestä kiinni!



Ja onnea molempien lasten johdosta!