Onko kukaan muu ollut lähellä kuolemaa synnytyskomplikaation vuoksi?

en kuollut-mutta melkein...

tietokonekuvat yms....lynfooma. olen siitä parantunut ja lapsikin jaksaa hyvin.

mm. saku koivu sairasti sen.

En edes halua ajatella, miten lähellä olen saattanut käydä :(.

kävin kait aika lähellä-



istukka oli aika lähellä kohdunsuuta mutta lääkärit eivät suostuneet leikkaamaan. menetin todella paljon verta, kohtu ei lähtenyt supistumaan ja olin aikas pihalla...

Mä sain hurjan määrän nesteytystä. Suorastaan pussikaupalla. Mulla siis nimenomaan kyse verenvuodosta. Lääkärin mukaan kohdusta painamalla vain purskahteli verta hurjia määriä. Itse en onneksi ole ollut näkemässä.



ap

toistui. Edellisellä kerralla ehdimme viime hetkellä sairaalaan, toisella kertaa olimme aiemmin, mutta hätäsektioon mentiin kuitenkin kiireellä. Olen selvinnyt. Mutta, on se aikaa vienyt. Alussa kävin läpi tapahtumia lähes joka ilta (mies-parka, kehotti olemaan ajattelematta, mutta sen verran tiedän, että kokemuksia oli hyvä jankata uudestaan ja uudestaan. Psykologi olisi tietysti voinut auttaa myös...) Onneksi kumpikin lapsi selvisi hengissä ja terveenä.

Sitten otettiin tulehdusarvo ja muut ja sitten kiidätettiinkin Meilahteen kun tajuttiin mistä kyse.

Mä kelaan myös tuon kohtalokkaan yön, jolloin olisin voinut kuolla, tapahtumia koko ajan. Mies on myös täällä ihan kyllästynyt, kun jauhan samaa. Mietin miten ihmeessä juuri minulle kävi näin, ei mitään varoitusta ollut ilmassa etukäteen.



Onneksi vauva voi hyvin ja itsekin olen fyysisesti ok, mut henkisesti en ihan sinut asian kanssa.



ap

joku hoitaja kysyi huolestuneen näköisenä, että mikä on olo ja antoivat nopeasti vissiin adrenaliinia. Kauhistuttaa ajatus siitä mitä olisi voinut sattua.

SPR, ästä oli kuulema lähtenyt taksi yöllä tuomaan jotankin tiettyä lääkettä ( jota ei olut edes naistenkinikalla ) ja verivalmisettta joka ehti pahaiksi onneki saliin ajoissa. Näistä " komplikaatioista" ongelmista johtuen puudutukset piti peruuttaa liian ison halvaaantumisriskin vuoksi, ja vauva vedettiin luomusti imukupilla ulos. Itse olin tillintallin tajukankaalla. Pari pussia tiputettiin verta ( siis vain pari ) kohtutulehdus sekä sepsin seurasi perässä ja noin puolivuotta meni ennenkun kykenin kunnolla kävelemään.

Mutta en tosiaan tiedä olinko okeasti kuinka lähellä hengenmenoa, mutta sen tiedän, että jos meillä ei olisi näin hyvää terveydenhoitoa emme olisi selvinneet kumpikaan. Se on varma.



Mitä ap sinulle tapahtui ??

srepeämistä ja virtsarakostakin.

ja olen myös onnellinen siitä että lapsi on terve. Mikä näin jälkeenpäin tuntuu ihmeeltä sillä jokainen lääkäri joka on lukenut sairaskertomukseni kysyy ensimmäisenä onko lapseni terve. Nyt minulla on lapsia kolme ja ensimmäisestä minulla oli erittäin paha raskausmyrkytys. Monet ovat kysyneet kuinka olen uskaltanut hankkia lisää lapsia. vastausta en osaa antaa, mutta raskaudet ovat olleet todella henkisesti raskaita alituisen pelon takia. Nyt olen onnellinen lapsistani ja etenkin siitä etten tule enää IKINÄ raskaaksi.

Sinulle ap voin sanoa että ajankuluminen auttaa ja asiasta keskusteleminen ammatti-ihmisen kanssa myös sekä asian hyväksyminen, ettei pysty kaikkia asioita kontroloimaan.

Eka synnytys kuin unelmien oppikirjasta ja toista odottaessani kätilö sanoi, että minulla on niin ihanevartalo synnyttämiseen,että pitäisi viedä synnärin eteiseen näytille lasikaappiin...

No, eipä se paljon näy asiaa auttavan, jos sattuu kaikki menemään pieleen:(



Toka raskaus oli ihan täysaikainen, päivää vaille laskettua aikaa. Olin elämäni kunnossa. Illalla aloin supistelemaan, yhtäkkiä tulikin verta...Onneksi synnärille oli matka vain 10 kilsaa.



Eivät ensin luulleet, että mikään on vialla, käyrää otettiin ja yhtäkkiä katos sydänäänet. Vuotaneesta verestä otetiin näyte ja todettiinkin, että ei se ollutkaan verta, vaan ihan veristä lapsivettä.

Kamalaa vauhtia hätäsektioon. Minull ei silloin kerrottu, mikä oli vialla.



Herättyäni kuulin, että istukka oli tuntemattomasta syystä irronnut.

Kätilö sanoi, että onnksi olin sisällä sairaalassa, kun e kovin vuoto alkoi, muuten ei olisi minua ikä lasta....





Kiitän Jumalaa ja osaavia ihmisiä, että selvisimme, sekä minä että lapseni...

ja lisäksi tollasta ihan holtitonta vuotoa myös. Kohtua paineltiin ja paineltiin, mutta koko ajan vaan lainehti lisää ulos. Lopulta vatsa oli aivan mustana ja kaavintaanhan siitä kiikutettiin. Lähellä oli tosiaan...