En osaa keskustella ryhmässä, esim kahvipöydässä

Sitä paitsi ihmisillä on yleensä tapana pitää hiljaisia ihmisiä jotenkin harkitsevina ja viisaina :-)

mutta kakkosen kanssa olen hieman eri mieltä, minusta nykyään tunnutaan arvostavan vaan niitä, jotka ovat sosiaalisia ja suuna päänä joka paikassa... Kyllä minä koen että minua pidetään jotenkin umpimielisenä ja omituisena tuon asian takia...

Mä olen samanlainen kuin tekin. Olen miettinyt, että johtuisko se siitä kun mut on kasvatettu tyylillä " lapset saa näkyä muttei kuulua" , eli juuri esim. ruokapöydässä (tai juhlissa, tai vatevör) ei saanut sanoa mitään väliin kun aikuiset puhuivat. Ja sitä lasten suunvuoroahan ei koskaan tullut. En ole siis koskaan oppinut tuollaiseen sosiaaliseen ryhmässä höpisemiseen...

Olen asunut niin kauan ulkomailla ja nytkin taas Suomessa teen työtä niin monikulttuurisessa tiimissä, että en edes ehkä osaisi suomalaisia keskustelutapoja.



Jos pöydässä on paljon latinalaisen kulttuurin edustajia, on se oma puheenvuoro otettava, toisen keskeyttäminen ei ole epäkohteliasta, tiedä sitten miten suomalaisilla? Pitää sen verran olla tietoinen maailmasta ja seurata tiedotusvälineitä, että pystyy kahvipöydässä sanomaan muutaman sanan.



Mä oon sitä suulasta, karjalaista jengiä, joka ei jää oottelemaan suunvuoroa.

Kiitos kommenteista. Tuntuu että ihmiset etukäteen olettavat että kaikilla on jotain sanottavaa ja että haluaa olla esillä. Itselläni on enemmänkin vetäytymisen tarve ja esillä olo kauhistuttaa. Haluan olla taka-alalla. Haluan seurailla ja jutella vain ihmisten kanssa jotka tunnen hyvin. Haluan mieluummin olla yksin kuin suht vieraassa ryhmässä, en jaksa tutustua ihmisiin ellei se ole pakollista. Mutta tuntuu että en saa olla tällainen. En ole 70-luvulla syntynyt vaan 80.

Esim häitä en halua koska inhoan esillä oloa ja sitä että kaikki katsovat. Olenko outo vai löytyykö muita?

AP

Meinaan, että jos siellä taustalla on jokin solmu joka lähtis terapialla. Siis siinä tapauksessa, että tuo haittaa elämääsi.

Siviili-häät pidettiin ja vieraita oli vain 5.

Siis jos muut hyväksyisi sen tai jos saisin töitä tällaisenä.

Suurin ongelma on se etten saa töitä vaikka on hyvä koulutus. Mielestäni olen normaali ja lähinnä hämmästelen muiden sosiaalisuutta. Olen vasta hiljattain tajunnut että olen poikkeva tässä suhteessa. Muut haluavat päästä joukkoon sisään, minä haluan pois, omaan rauhaan... kukaan ei halua nykyään sellaista työntekijää ja siksi haluaisin olla erilainen. Minulla on juuri sen verran ihmiskontakteja kuin haluan, eli 4, se riittää ja on toisinaan liikaa.

Miksi toiset haluaa olla ryhmässä??? itse olen vaan mieluiten itsekseni tai tosi hyvän ystävän kanssa kahdestaan.



Ap

Nykyään on paljon ammatteja, joissa on kyettävä toimimaan ryhmässä. On aivan mahdotonta työskennellä tiiminä, jos yksi menee aivan lukkoon tavallisessa keskustelutilanteessa.



Pitää sitten hakeutua alalle, jossa voi toimia yksikseen. Ei voi kuvitella, että kukaan työnantaja ottaa säälistä työntekijää, joka ei kykene työskentelyyn ryhmässä.

mutta se on vaan jotenkin mahdotonta. Se on kuin ylivoimainen tehtävä. Jos olette siis vaikka uudessa työpaikassa, miten keksitte sanottavaa? On niin inhottavaa jos sanoo jotain niin kaikki kääntyy katsomaan, eikö se teistä tunnu pahalta?

Olisi kiva muuten tietää millä aloilla muut hiljaiset tyypit työskentelee?

Ap

En edes huomaa sellasta.



Taitaa sulla olla itsetunnossa vähän korjaamisen varaa, ap. Ei sulta varmaan pelkkiä sammakoita suusta tule. Ja sun mielipiteet on yhtä hyviä ja arvokkaita kuin muidenkin.

Olen viihtynyt jo lähes 20 vuotta, mutta eihän tämä leiville lyö. Kotoa käsin voisin jotain muutakin työtä tehdä, mutta mihinkään tiimiin en mene kirveelläkään. Kaikkein eniten ällöttää jotkut karjalaiset suupaltit ja selkään taputtajat ja halailijat.

Arvatkaapa onko jotenkin huvittavaa käydä isovanhemmilla kahvittelemassa sukujuhlissa, kun kukaan ei osaa puhua mitään, on kiusallinen hiljaisuus ja sitten joku töksäyttä jotain, kaikki yhteen ääneen alkaa keskustella samasta aiheesta jonkun pöydässä lähinnä olijan kanssa kahden, tai töksäytellään toisten päälle, hirveä meteli joka kohta taukoaa kun viimeinenkin pari lopettaa, ja loppujen lopuksi, ketään ei haittaa. :)



Kun kukaan ei osaa puhua seurassa, on keskustelukumppani samalla viivalla. Mutta kärpäsenä katosta katsoen tämmöinen kahvipöytäkeskustelu on jokseenkin todella huvittavaa. :) Enimmäkseen " normaaleissa" ryhmäkeskusteluissa äänessä ovat ne lasten ja lastenlasten puolisot... eli tämä on myös erittäin vahvasti periytyvää meidän suvussa.

Kuulostaa ihan meidän isän puolen sukulaisilta. Ollaankohan me sukua? : )



Minäkin olen hiljainen ja huono keskustelemaan ryhmissä, olen aina ollut. Kaksin ja kolmisinkin juttu kyllä luistaa. Jotenkin olen vain pikkuhiljaa pystynyt tsemppaamaan, ja 25 ikävuoden jälkeen olen onnistunut vaikuttamaan melkein normaalilta kahvitauoilla, lounailla yms. : ) Eli kyllä se on ihan kehitettävissä oleva taito, ei kannata syyttää geenejä ja lopettaa yrittämistä. Sitten on olemassa myös sellaisia asioita, kuin sosiaalisten tilanteiden pelko ja kahvikuppineuroosi, olisiko sinulla ap joku tuollainen ongelma?

Olen siis ihan rennosti, en jännitä tai mitään. Luulen että jos on sos. tilanteiden pelko niin se helpottaa kun on tottunut ympärillä oleviin ihmisiin esim. muutaman kuukauden ajan. Hienoa kuulla että olet onnistunut kehittämään itseäsi sos. tilanteissa. Itse olen joskus tahallaan osallistunut erilaisiin ryhmiin jotta oppisin keskustelemaan, mutta se ei yhtään tule helpommaksi. En ole varmaan ikinä sanonut lausettakaan ryhmässä vapaaehtoisesti. En edes tiedä miksi. Omat vanhempanikin ovat aika sosiaalisesti rajoittuneita, joten se on varmaan joku sukuvika tai ympäristön vaikutusta. Inhoan myös halaamista yli kaiken ja kaikkien muiden paitsi mieheni kanssa. Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä mahdollisimman etäisesti, niinkuin nyt tämän palstan välityksellä. Kiva kun olen saanut vastauksia.

ap

Ihminen voi olla hyvin sosiaalinen (=omata hyvät sosiaaliset taidot), mutta olla silti ujo ja arka seurassa. Sosiaalisuus ja seurallisuus sekoitetaan usein keskenään. Samoin kuvitellaan, että lapsista tulee " sosiaalisia" , kun heidät pistetään lapsiryhmään. Katin villat!

Vierailija:

mutta kakkosen kanssa olen hieman eri mieltä, minusta nykyään tunnutaan arvostavan vaan niitä, jotka ovat sosiaalisia ja suuna päänä joka paikassa... Kyllä minä koen että minua pidetään jotenkin umpimielisenä ja omituisena tuon asian takia...

meni maistraatissa naimisiin ilman vieraita... Koko ajatus häistä oli mahdoton!



En muuten itsekään tarkoita että sosiaaliset taidot ja " suuna päänä oleminen" olisi sama asia, kirjoitin hieman huolimattomasti. Tunnen paljon ihmisiä, jotka puhuvat vaikka missä ryhmässä tuntematta ahdistusta, mutta esim. taju siitä, mitä missäkin tilanteessa sopisi sanoa, puuttuu täysin...

Ja alan aina takellella sanoissani kun huomaan että useampi kuuntelee. Hassua, myös minulle ajatus isoista häistä on ehdottoman mahdoton :o) Siksi emme olekaan naimisissa, koska en ole miestä saanut raahattua maistraattiin tai suostumaan mihinkään muuhunkaan vähemmän suureelliseen häävaihtoehtoon.



Minulle paras " hoitokeino" on siedätys, eli pitää tunkea itseään ryhmätilanteisiin itsensä nolaamisen uhallakin. Kyllä kaikki varmaan tajuavat että olen ujo ja jännitän, mutta en usko kenenkään minua tuominneen sen takia. Tai onpahan sen tuomitsijan oma ongelma ellei pysty hyväksymään että ihmisiä on erilaisia.

ja mua puolestaan ärsyttää ne päällepäsmärit jotka oikein nauttii kun saavat puhua, kuunnella omaa ääntään ja ennenkaikkea olla kaikkien huomion keskipisteenä. ne eivät haluakaan kuunnella mitä jollakin vähemmän puheliaalla olisi sanottavaa. jos joku verkkaisempaan tahtiin ajatteleva ja puhuva aloittaa oman mielipiteensä ulosannin tämä päällepäsmäri keskeyttää ja tuo esille oman näkökantansa.



siksi vetäydynkin ko. tilanteista pois ellei ole jokin työasia joka välttämättä vaatii läsnäolon ja osallistumisen. olen asunut ulkomailla vuosia välillä ja opetellut työn puolesta tätä pakollista " kyynärpäätaktiikkaa " palavereissa mutta kyllä se on kuin tervanjuontia tällaiselle vetäytyvälle madolle :D