Mitä luulette, voiko luuseri ihminen elää onnellisen elämän

Varmasti onnellisempia kuin monet täydessä oravanpyörässä.

Olen näes itse luuseri ja kun se asia itselle valkenee niin kamalaa on. Kuulun ihmisiin, joilla muiden mielestä oli kaikkea - paitsi rahaa. En kuitenkaan elänyt lapsuuttani köyhyydessä vaan isäni oli menestyvä mies, vaikka kovin nuori isä. Hän kuitenkin tuhosi kaiken omaisuutensa ja sitten itsarilla itsensä. Menetin isäni liian nuorena, noin kolmekymppisenä enkä perinyt sitten mitään.



Olen kuulema ollut nätti nainen, mutta miesten kanssa on mennyt pieleen. Kun hain hyviä töitä niin aina sain kuulla, että koska tommonen tyttö menee naimisiin ja hankkii ne lapset. Sitä päivää ei tullutkaan. Terveys alkoi mennä. Ja sitten tuli se päivä, että alkoi ikäsyrjintä. Yms. yms.



Nyt olen rooliton, osittain työtön, terveyden menettänyt yms keski-ikäinen nainen ja vanhuus pelottaa. Mietin pääni puhki, mitä olen tehnyt väärin kun olen joutunut tällaiseen tilaan. Voisin syyllistää itseäni - niin, että oma vika että kävi näin... Eikä ole oma vika sekään, että työmarkkinat eivät vedä...ja kun asiat eivät ole kunnossa (säännölliset tulot yms) niin en saa asuntoasiaanikaan järjestykseen.



Tällainen on se moniongelmainen...ja yliopistopisteitä olisi muillekin jakaa. Joka kerta kun olen kouluttautunut johonkin parempaan niin työnsaanti on vain selvästi vaikeutunut - pidetään ehkä ylikoulutettuna.



Mitäs sanot? Ei tämä niin helppoa elämää ole. Varo vain kun kirjoittelet, sillä osattomilla voi olla jotakin paljon enemmän kuin niillä, jotka ovat oravanpyörässä mukana täysillä.



Entä mitäs te muut sanotte?

niin raskasta. Häpeän sitä että meidän perhe elää köyhästi takiani. Haluaisin niin kovasti ansaita rahaa, mutta en pysty! Vuoden terapia ei auttanut ongelmaan yhtään ja nyt mulla ei ole rahaa jatkaa terapiaa. Työnteon aiheuttama ahdistus on suurempi kuin rahanhimo, joten edellinen voittaa aina ja päädyn surffailemaan netissä koko päivän. Tai tekemään jotain muuta sijaistoimintoa, joka lievittää ahdistusta. Ja kyse ei ole siitä etteikö työ olisi mielekästä tai mielenkiintoista, se on kumpaakin.

Ja sitten päälle vielä se tunne, ettei mulla oikein olisi oikeutta eläkään perheeni loisena. Enkä sano tätä itsesäälin vallassa vaan totean asian. Vituttaa, ahdistaa, suututtaa...

Vierailija:

Olen näes itse luuseri ja kun se asia itselle valkenee niin kamalaa on.