LAPSETTOMAT!! Miten suhtaudutte kaveriin, joka ilmoittaa jo neljännestä syntyvästä lapsestaan,

Salaa mielessäni mietin, etten todellakaan haluaisi olla hänen kengissään - huh, mikä härdelli!

ap

Jos kaveri on hyvä vanhempi, niin onnea heille. Lapset ovat elämän ilo. Olisin todella onnellinen heidän puolestaan.



Jos taas tietäisin, että kolmea muutakaan lasta ei ole kasvatettu hyvin (tässä siis tarkoitan oikeasti huonoa vanhemmuutta) tai kaveri ei oikeastaan edes haluaisi neljättä, niin kyllä keskustelisin asian mielekkyydestä. Ja kyllä, tässä tapauksessa minua harmittaisi kaverin raskaus.

Suvussamme on monta pariskuntaa, jotka eivät lapsia saa. Mutta monta on myös pariskuntaa, jotka taas sikiävät ällistyttävän helposti. Aina on iloittu uuden vauvan syntymisestä kuitenkin. Siis nämä lapsettomat myös.



Olisko helpompaa, jos jättäsisi kokonaan kertomatta?

Itselläni on viisi lasta, joista kaksi nuorinta ei ollut suunniteltuja, mutta silti olin mielissäni, jos minua lapsista onniteltiin.

Onhan se varmasti kova paikka, mutta ystävä arvostaa avoimuutta ja rehellisyyttä enemmän kuin hyssyttelyä.

En tosin kertonut kenellekään muullekaan. Olin heittänyt mieheni pihalle uskottomuuden vuoksi, ja sitten selvisi että olen raskaana. Avioerossa oli tarpeeksi selittelemistä sukulaisille ja kavereille, joten päätin olla hiljaa raskaudesta, ja kertoa vasta sitten kun maha jo näkyy. Osa kavereistani ja suvustani olisi aloittanut " herranjumalamitensäpärjäätkunsullaonjokaksipientälasta" - voivotuksen ja varmaan muutama olisi ehdottanut aborttiakin, enkä kaivannut mitään ylimääräistä stressiä. No, kaveri sitten tulkitsi tilanteen niin, että pidän häntä haavoittuvana ääliönä joka ei kestä toisten raskausuutisia :(

ja tiedän kuinka raskaasti hän ottaa kun muut saavat vauvoja... Siksi niin vaikea kertoa, vaikka pakkohan se kyllä on sillä hän on jo ihmetellyt väsymystäni ja vatsakin varmaan näkyy jo kohta..

Mutta jätät mainitsematta sen, että lapsi on vahinko ja ette häntä erityisesti toivoneet ja miten hupsis vain noin helposti tulit taas raskaaksi. Se ärsyttää lapsetonta, kun itsellä todellakaan ei raskaus ala tuosta vaan. Mutta ei sinun neljäs lapsesi ole häneltä tai keneltäkään muultakaan lapsettomalta pois. Iloinen uutinenhan se on.



t. Lapsettomuudesta kärsivä nainen (toistaiseksi taas raskaana tosin)

Tulkitsinko oikein? Kun lapsettomien ajatuksista minulla ei ole omakohtaista tietoa, vaan olen perheellinen.



Meidän ystävä- ja tuttavapiirissä nämä asiat ovat menneet vähän kahtalaisesti. Lapsettomuus on todella yleistä, ja toisille se on niin vaikea asia että toisten lapsia ei ole helppoa nähdä tai ajatella tai olla tekemisissä heidän kanssa. Sitten taas toisten kanssa on pystytty puhumaan asia siten että kun toisten tuska on meidän tiedossamme, niin voimme yhdessä kantaa sitä eikä kenenkään tarvitse miettiä että mitähän tuo ajattelee ja miltähän siitä tuntuu. Eli jos vaan mahdollista niin on kaikille helpompaa jos aiheesta pysyy puhumaan edes sen verran että se tulee tietoon. Kaikkien olo kevenee.

Itse kärsin lapsettomuudesta kolme vuotta ja sitten hoidoilla saatiin esikoinen. Lapsettomuuteni aikana aika monta työkaveria tuli raskaaksi ja aina iloisesti onnittelin ja elin mukana raskautta, kotona sitten itkin kurjaa kohtaloani. Pari näistä lapsettomuuteni aikana raskautuneista ei sitten saaneetkaan toista lasta alulle eli olivat sekundäärisesti lapsettomia.

Kun itse viimein tulin raskaaksi eivät nämä sekundäärisesti lapsettomat edes onnitelleet minua, tämä loukkasi minua tosi kovasti.

Nyt ole ihan luomusti raskaana ja oli vahinko, en ole vielä kertonut töissä, mutta tiedän ettei näiltä kahdelta ainakaan onnitteluja tule, mutta eipä se enää minua loukkaa.