Hei te jotka saitte lapsenne vanhemmalla iällä, oletteko tyytyväisiä että ette saaneet/ tehneet lapsianne nuorina?

koska nuorempana minulla oli hieman muuta tekemistä

sain esikoiseni kun olin 33. Enkä päivääkään ole katunut ajankohtaa. Sitä ennen olin aivan liian kypsymätön ja opiskelin sen verran vaativaa tutkintoa, että opiskelematta olisi jäänyt jos olisi lapsia alkanut tekemään.



Näin minulla, ihmiset ovat erilaisia.

lapseni 38-vuotiaana enkä yhtään aikaisemmin olisi halunnut. Hyvin olen jaksanut. En usko että olisin nuorempana äitinä ollut yhtään erilainen kasvattaja, olen nimittäin hoitanut nuorena paljon lapsia ja niitä samoja periaatteita olen nytkin noudattanut. Olen sellainen vanhan kansan kasvattaja varmaan :-).

Ihan ok saada lapsia vanhempana, mutta ihan yhtä ok niitä varmaan olisi ollut nuotempanakin saada. Puolensa molemmissa.

Vaikea kuitenkin verrata näin hypoteettisesti miten olisin lapseni nuorempana kasvattanut, kun minulla ei kerran lapsia tuolloin ollut.



Monet hyvät aikomukset lastenkasvatuksen suhteen joutuvat muutenkin romukoppaan lapsen kasvaessa, olivat vanhemmat nuoria tai vanhoja. ;-)



Ainoa miinus on, että mahdollisten sisarusten hankkimisessa on pidettävä kiirettä, kun hedelmällinen ikä alkaa käydä vähiin.

kun poika syntyi.



Ajattelen kyllä että valvomiset olisin jaksanut paremmin nuorempana. Nyt tarvitsee jo paljon enemmän unta kuin silloin parikymppisenä kun jaksoi mitä vaan (vaikka työpäivän koko yön juhlimisen jälkeen ;o).

En voisi kuvitellakaan, että olisin edes yrittänyt raskautua vaikkapa 26-vuotiaana. Olin ihan eri ihminen silloin.

Nyt oli hyvä aika! Seuraavan yritys alkaa parin vuoden päästä kun olen 38v.

esikoisen sain 33v. Nyorempana olisin ehkä jaksanut fyysisesti paremmin (tosin jaksan ihan ok nytkin), mutta henkisesti huonommin.



Tämä siis vain omaa itseäni koskeva " totuus" .

Syy on se, että vasta lasten myötä olen saanut ryhtiä elämääni, tuntuu että mitä enemmän lapsia, sen paremmin jaksan, tunnen itseni jne.



Lapsia sii 3 ikää 30-vuotta, enkä ole edes kotiäiti, vaan lähinnä ura-äiti. Mutta uraakaan en saanut oikein aikaiseksi ennen lapsia, jotenkin mulla vaan asiat loksahteli paikalleen lasten myötä.

Minusta on mahdotonta arvioida sitä, olisiko henkilö ollut parempi äiti nuorempana/vanhempana äitinä. Kukaan kun ei voi tietää, minkälainen OLISI ollut toisin valittaessa.



Jos olisittekin sattuneet saamaan lapsenne nuorempana, kuka tietää, vaikka olisittekin olleet yhtä hyviä äitejä kuin nyt, vanhemmalla iällä? Toki on niin, että jokaisella on oma, sopiva ikä tulla äidiksi ja kaikilla se ei ole ikävuosien 20-30 välillä. Toiset jopa huomaavatkin sen ja elävät sen mukaisesti, hyvä niin!

Enkä ole huomannut juurikaan mitään eroja (ehkä fyysisesti vanhempana raskaana oleminenon raskaampaa) kasvatustyylissä. Ehkä nyt vanhempana osaa ottaa vähän rennommin.

Jos miettii mitkä asiat ovat nuorena olleet tärkeitä, huomaan muuttuneeni paljon niiden asioiden osalta, joilla on merkitystä. Nautin enemmän rauhallisesta kotielämästä, arvostan miehissä aivan eri asioita kuin 20 vuotiaana yms.

Vierailija:

Minusta on mahdotonta arvioida sitä, olisiko henkilö ollut parempi äiti nuorempana/vanhempana äitinä. Kukaan kun ei voi tietää, minkälainen OLISI ollut toisin valittaessa.

mielestäni samalla lailla olen kaikki " kasvattanut" , nuorimmasta jollain lailla nauttinut eniten, kun tiedän että on mun viimeinen vauva ja koin rikkautena että sain taas elää uudelleen sen vauva-ajan ym.



nyt kun ajattelee että ei olisi tuota nuorinta, niin mietin että mitä ihmettä sitten tekisin..kun teinit viipottaa jo omia menojaan aika paljon.

Yritys aloitettiin, kun olin 26... Monesti ollaan miehen kanssa mietitty, että oli se loppujen lopuksi hyvä, että antoi odottaa itseään. Paljon kasvettiin ihmisinä noiden vuosien aikana ja paljon muuttui myös elämäntapamme, vaikka mitään kovia bailaajia emme koskaan olleetkaan.



Uskon vakaasti, että olemme parempia vanhempia nyt vanhempina kuin olisimme olleet silloin kun lasta aloimme haluta :). Ja uskon myös, että nyt jaksamme lapsen paremmin kuin olisimme nuorempana jaksaneet. Kuten joku totesi, yöheräämiset olisivat ehkä olleet fyysisesti helpompia nuorempana, mutta toisaalta uskon, että psyyke jaksaa ne nyt paremmin, kuten myös muut toistuvat harmituksen aiheet.

Musta tuntuu, et kaikista helpoimmat oli noi kaks ekaa tenavaa. Ne meni siinä sivussa ja ihan huomaamatta. Jaksoin ulkoilla ja liikkua niiden kanssa paljon. Vielä toi kolmaskin ujuttautui meidän remmiin. Nyt olen itse 35 vuotias ja mulla on tullu älytön oman ajan tarve. Kaipaan rauhallista oleilua. Kauppaan en mene kuin yksin ja ulkomaanmatkat olen alkanut suunnittelemaan vain itselleni. (tähän asti ollu aina osa lapsista mukana)



En ole enää kovin innostunut ainakaan lisää lapsia saamaan, mutta aika näyttää. Kahden vuoden päästä poistatan kierukan ja olen ajatellut, et se on sitten se h hetki miettiä.. Ehkä en, mutta vauvat on kyllä ihania!

Tyytyväinen olen. Kohtuudella olen jaksanutkin...



Tämä on ihanaa.

Ja ensinnäkin olen tietysti etupäässä tyytyväinen siitä että yleensä sain lapsen! Aiemmin elämässäni ei ollut sellaista tilannetta ja ihmissuhdetta, johon lapsen hankkimista olisi edes kuvitellut (no ehkä ihan ajatusleikkinä tai jonkun tuoreen suhteen alkuhuumassa).



Mutta ihan tosissaan jos miettiin, niin kyllä lapset nuorempana kannattaisi hankkia. Nuorena jaksaa itse paremmin, ehtii hankkia useampia lapsia, ja kaikin puolin elämä on edessä, voi tehdä vielä mitä vaan. Näin vanhempana sitä on urautuneempi, ajattelee että tehty mitä tehty ja haihattelut on haihateltu, ja nyt sitten yritetään pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa ja hoitaa asiat kunnolla. Eli ehkä nuorempana olisi voinut ottaa rennommin?



Mutta eihän sitä voi tietää. Plussapuolena nyt on vakaampi taloudellinen tilanne ja rauhallinen ote elämään ja erittäin suuri " perhekeskeisyys" (jota en joskus nuorempana osannut omalle kohdalle kuvitellakaan).



Kaikella on puolensa ja puolensa. Kysyjille vastaisin, että hankkikaa lapset nuorina! Vaikka kesken opiskeluajan, jos vaan sopiva kumppani on löytynyt! Vähän vanhemmille sanoisin että älkää suotta miettikö, kyllä lapsen voi hankkia vanhempanakin! Lapsi pitää nuorena ja tuo elämään iloa ja merkitystä!



Kaikki me varmaan toivomme olevamma juuri sopivassa iäsää ja parhaita mahdollisia vanhempia lapsillemme, iästä riippumatta. Ei nyt ainakaan aleta haukkumaan toisiamme tästä asiasta, johon vaikuttaa niin paljon muitakin tekijöitä kuin vain oma halu saada lapsia jossain iässä.

heti kun halusin. Aiemmin en edes ajatellut hankkivani lapsia. Nyt tuntui oikealta. Eikä ole ollut vaikeuksia valvoa tai hoitaa kahta pienellä ikäerolla. Tässä vaiheessa ei enää ihan vähästä hätkähdä.

Tässä välissä suoritin opinnot loppuun ja olen ollut töissä. Jos luoja vielä suo, teemme vielä 2 lasta pienellä ikäerolla enkä epäile jaksavani heitä hoitaa. Nyt ikää 34v. ja ehkäisy juuri jätetty pois.



Taloudellinen tilanne sekä vakiotyöpaikat tuovat mielenrauhaa tässä iässä, ainakin meille...

Tuota en allekirjoita, et kasvattaisin heitä nyt paremmin kuin jos olisin saanut heidät 20v ja vähän päälle. Jälkeen päin ajateltuna, olin kyllä tosi naivi vielä 20v ja päällekin. Silloin oli ehkä hyvä elää sitä huoletonta nuoruutta ja yleensä silloin oli bileet aina mielessä. Joka viikonloppu piti olla menossa.



Nyt ei onneks enää mitään hinkua tuonne baanalle bilettää, " rauhalliset" koti-illat on suorastaan ihania.



Ainoa huono puoli mikä tässä on, että lapset tuli hankittua vasta 30 v ja päälle on se, että kun he 20 ja päälle olen jo 50 v. enkä enää kovin nuori.