Minua hyljeksitään äiti-piireissä =(
Mulla on outo ongelma, johon ei varmasti monikaan äideistä törmää. En siis odota vertaistukea, haluan vaan purkautua.
MINUA HYLJEKSITÄÄN ÄITIPIIREISSÄ AMMATTINI TAKIA!
Olen sosiaalityöntekijä, toimin lastensuojelussa.
Olen äitiyslomalla. Käyn aktiivisesti eri perhekerhoissa. Kaikki sujuu hyvin siihen saakka kun kukaan ei tiedä mitä teen työkseni. Minua ja lapsiani pyydetään ulkoilemaan, meitä pyydetään piipahtamaan kylässä ym.. Mutta kun kerran erehdyin kertomaan ammattini ja toimenkuvani, ei minun kanssani enää tulla juttelemaan. Kun astun kerhoon, tunnelma menee.. hmm.. teennäiseksi. Kukaan ei enää uskalla komentaa lapsiaan " kunnolla" (kuten ennen kuin kerroin ammattini), vaan hiljaisesti hyssyttelevät ja lässyttävät. Kukaan ei enää puhu väsymyksestään tai lastensa kiukkukohtauksista eikä mistään vaikeuksista joita lasten kanssa väistämättä tulee (väsymys, univelka, uhmakohtaukset ja " hermojen menetys" , ym normaalit lapsiperheen ongelmat).
Enää meitä ei kutsuta kylään, ja ne harvat jotka kutsuu, valittelevat kuinka nyt on sekaista.. kuinka lapsi nyt onkaan noin itkuinen kun ei se yleensä vaan ole.. Voivoi kun ei ehditty nyt itse leipomaan.. Selitellään siis kaikkea.
Voi hitsi!
Äiti se olen minäkin. Ihminen, kuten muutkin. Minullakin on kotona joskus sekaista. Minäkin hermostun joskus lapsilleni. Minäkin korotan ääntäni, jos hermostun uhmaikäisen kanssa. Minä olen normaali äiti siinä missä muutkin!!
En todellakaan tule kerhoihin vahtimaan miten muut hoitavat lapsiaan, enkä tule toisten koteihin arvostelemaan lasten kotioloja!
Minä kaipaan äitikavereita. Tasa-arvoisia kavereita, kahviseuraa, juttuseuraa. Kaipaan ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kuin minä, kotiäitejä, jakamaan arjen iloja ja suruja.
Jos joku tunnistaa, tai luulee tunnistavansa minut, niin PYYDÄN; Olkaa kavereitani. Älkää hyljeksikö minua. Tavallinen äiti se olen minäkin, ammatistani huolimatta.
Kommentit (43)
VAIKKA MEILLÄ TOSIN ONKIN useimmiten kauhee sotku niin tuskinpa se vetää vertoja niille kodeille mistä oikeesti tarvitsee lapset ottaa huostaan :(
että pääsisin kertomaan ammattini, puhumattakaan siitä, että alettaisiin kyläillä tms. Ja olen ihan tavallinen, normaali, normaalihygienian omaava =) ihminen ja lapsenikin ihan mukavia. En vaan tunnu pääsevän piireihin vaikka mikä olisi.
Tämä nyt ei sinua, ap, auta, mutta piti vaan todeta, että näinkin voi olla...
Onhan minulla toki " omat ystävät" mutta kukaan heistä ei asu ihan naapurissa eli olisi kiva, jos olisi juttukavereita lähipuistossakin, mutta ei tunnu onnistuvan sitten millään.
lastaan jotenkin erityisen huonosti.
Työn perässä muutimme paikkakuntaa hieman ennen viimeisintä raskauttani.
Tutut äitikaverit jäivät muutaman sadan kilometrin päähän.
Eli yritän kovasti saada uutta ystäväpiiriä, huonolla menestyksellä. Työkavereita minulla toki on, mutta heillä elämäntilanne on täysin eri, isot lapset tai ei lapsia ollenkaan.
ap
ja sinulle, olitko numero 6?, toivon että pääset vielä sisälle " piireihin" .
lapsenhoidosta varmaan mitään ymmärrä...."
Niin, olet aivan oikeassa.
Lisäksi voin sanoa, etten ole noissa kerhoissa edes tavannut ketään sellaista, joilla epäilisin edes olevan asiat jotenkin huonosti (tosin en " silläsilmällä" siellä edes katsele).
eikä keneltäkään lapsia pois oteta komentamisen, äänen korottamisen, tiukasti sanomisen, eikä kodissa olevien tiskivuorien, ei keräämättä olevien lelujen, petaamattomien sänkyjen ym.. normaalin kotielämisen vuoksi. Kyllä siihen oikeasti täytyy olla silloin painavat, hyvin painavat syyt.
Eli ihan normaalisti minun seurassani voi olla =) Kaikkea tuota yllä mainitsemaani löytyy myös minun kotoani aika ajoin.
ap
Ikävää on varmasti tuokin.
siskollani on ihan samat kokemukset kuin sinulla. Hän sai lapsensa 18 vuotiaana.
Nenä pystyyn vaan, hyvä äitiys ei todellakaan ole iästä kiinni!
ap
jos samoissa piireissä olisikin joku asiakkaasi?
Suhtautuisitko häneen vähän " sossumaisesti" ja epälevästi? Kenties hymyilisit ystävällisesti, mutta silmistäsi näkyisi todelliset ajatuksesi.
Itse olen asioinut sosiaalivirastossa ja tuttu virkailija on nyt äitiyslomalla. Minusta tuntuu, että jos sattuisimme samoihin piireihin, hän suhtautuisi minuun eritavalla, eikä tahtoisi olla samassa porukassa -->vaivaantunutta.
Siellä eräs äiti kysyi muiden kuullen, milloin palaan takaisin sossuun, eli milloin äitiyslomani loppuu ja aionko jäädä hoitovapaalle.
Tästä keskustelustamme ei siis käynyt ulkopuolisille kuitenkaan ilmi, että hän olisi lastensuojelun asiakkaana.
Pyrin tottakai suhtautumaan täysin neutraalisti. En tee työtäni ollessani kerhossa!
En tee työtäni äitiyslomalla. Enkä hoitovapaalla.
Teen työtäni työaikanani.
Ja mitä tarkoitat lauseella " silmistäsi näkyisi todelliset ajatuksesi" ...?
Kerrotko minullekin mitkä ovat todelliset ajatukseni?
Luuletko, että me sosiaalityöntekijät pidämme jotenkin ala-arvoisina asiakkaitamme? (yleinen luulo, mutta väärä.)
Lastensuojelussa on asiakkaina paljon, paljon erittäin hyviä vanhempia. Joskus vaan elämä käy rankaksi (Esimerkiksi paljon lapsia jolloin äidin uupumus, puolison kuolema ja lesken masennus ja pienet lapset lisänä, arki ei pysy koossa syystä tai toisesta, koliikkivauvan tuoma uupumus, univaikeuksista johtuvat elämänhallinnalliset vaikeudet..)
Toivoisin että sinunkaltaisesi -en tarkoita pahalla- suppeakatseiset ihmiset laajentaisivat ajatusmaailmaansa. Ei kaikki lastensuojelun asiakkaat ole pahoinpiteleviä narkkari-juoppoja!
Enkä usko että sosiaalivirkailija, joka sinun asioitasi on hoitanut, (on ne sitten olleet lastensuojelullisia tai taloudellisia) suhtautuisi sinuun vapaa-ajallaan mitenkään sen erityisemmin kuin keneenkään muuhunkaan.
Ap
Vierailija:
jos samoissa piireissä olisikin joku asiakkaasi?
Suhtautuisitko häneen vähän " sossumaisesti" ja epälevästi? Kenties hymyilisit ystävällisesti, mutta silmistäsi näkyisi todelliset ajatuksesi.Itse olen asioinut sosiaalivirastossa ja tuttu virkailija on nyt äitiyslomalla. Minusta tuntuu, että jos sattuisimme samoihin piireihin, hän suhtautuisi minuun eritavalla, eikä tahtoisi olla samassa porukassa -->vaivaantunutta.
Voi voi jos satut asumaan vuokralla, ei sinulle puhuta, keskustella. Hymyillään vain " osaa ottavasti" . Onhan se kauheeta jos sitä omaa taloa ei ole ja lapsethan siinä pilalle menevät, mikäli leikkivät vuokralaisten lasten kanssa.
Tässä yksi näkemys tähän " piireihin" pääsemisen vaikeudesta. Eli mammonalla se arvostus mitataan.
Onneksi olen löytänyt ihmisiä, jotka näkevät minukin ihmisyyteni eikä sitä mitä minulla on tai ei ole, tai mitä minä olen tai en ole.
En edes haluaisi sellaisten hyväksyntää, jotka arvottavat ihmisiä epäolennaisuuksien kautta.
Toivottasti ap löytää ystäviä ja muutkin, jotka yksinäisyydestä kärsivät. Mahdotonta se ei ole, tiedän sen siitä että itsellänikin on monta asiaa joiden vuoksi voisin olla hyljeksitty.
Olen maailman kaikkeuden ainut äiti jolla on tukka sekaisin, toppapuku päällä ja ulkoilukengät, ja tahraiset vaatteet, meikittä ja lapsillakin saattaa olla ruokatahroja naamassa jos on syöty ulkona. Ja haalarit päällä merkkifarkkujen sijaan. En tunnu pääsevän " piireihin" . Ongelmansa kullakin.
AP: Jos et asu pienellä paikkakunnalla, tai on paikkoja joissa sinua ei tunneta, niin etkö voisi vähän peitellä ammattiasi? Paljastat sen sitten vasta, jos olet jo tutustunut paremmin. Usein joku ylimalkaisempikin ammatinkuvaus riittää. Varsinkin jos sanot, että äitiyslomalla/hoitovapaallahan sinä nyt olet kotiäitinä... vaikka sitä ei kestäisikään sitä 10kk kauempaa sitten lopulta.
itsekin olen " haaveillut" työstä lastensuojeun parissa. En ole edes ajatellut tuolta kannalta...
Toisaalta elämäni ei tuolta osin juurikaan muuttuisi, eihän meillä nytkään käy kukaan äiti-lapsikerholainen kylässä. Tuntuu, että aina on jonkun päiväuniaika, ruoka-aika, koululaisten läksyaika jne.
mutta mä en enää sano ammattiani, ennen kuin on paremmin tutustuttu, niin että tuttavauus on sen verran vakaalla pohjalla, ettei siihen kaadu.
tylsäähän se on
t. psykologi
Mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia tutustua kerhoissa muihin äiteihin ja en kyllä ole koskaan odotellut mitään kutsuja vaan olen itse ihan ensitapaamisellakin voinut pyytää meille vaikka seuraavana päivänä kahvittelemaan ja leikkimään. Mun kavereista osa on mua 20 vuottakin vanhempia kun ovat aloittaneet lasten teon vähän myöhemmin kuin minä.
Mutta piti siis sanoa että siinä kerhossa jossa minä käyn on äitejä jotka on siellä jo yli vuoden käyneet, mutta eivät itse yritä koskaan ottaa kontaktia. Olen kyllä sosiaalinen ja kaikkien kanssa juttelisin mutta jos joku selvästi vetäytyy niin on kyllä itselle huomattavasti helpompaa höpistä sellaisten kanssa jotka itse avoimena siihen viereen tupsahtavat. Tällä monet valittaa että eivät pääse piireihin, niin voisi sitä itsekin yrittää eikä odotella että vedetään mukaan. Kuitenkin monet ovat kerhoissa rentoutumassa.
Niin ja ap:lle valittelut että on niin lyhytnäköistä porukkaa teidän kerhossa. En ymmärrä.
Ja valitettavasti riippuu aika paljon tuurista, millainen porukka sattuu missäkin puistoympyröissä liikkumaan. Meidän kulmilla esim. oli tosi mukavaa ja avointa populaa, kaikki otettiin mukaan. Tosin kotikyläilyt riippuivat varmaankin henkilökemioista ja tarpeesta, toisille riittivät pelkät puistokontaktit päivittäin. Itse löysin muutaan tosiystävänkin, onneksi, koska omat ystävät olivat töissä päivisin.
Tiedän myös sellaisen paikan, jossa äitejä arvosteltiin avoimesti (tai siis selän takana...) milloin mistäkin syystä :( Yksikin sai vinoilua muka pätemisestään, kun oli käynyt ilmi hänen tekevän väikkäriä, vaikka tämä äiti ei todellakaan sillä ylpeillyt vaan se kävi ilmi sivulauseesta ohimennen! Ja toista taas ilkuttiin, kun se on niin " yliehdoton" lasten kanssa eikä ymmärrä elämästä mitään (vain siksi, kun ei ollut antanut karkkia 2,5-vuotiaalleen eikä kiinteitä 5-kuiselleen). Ja yhtä moitittiin liian vanhaksi, kun hän oli saanut lapsensa ollessaan 38v ja 40v. Ja sitten taas toisesta kauhisteltiin, että " tiesittekö, että se on vasta 22v eikä sillä ole edes miestä" . Kun kauhistelun kohteet olivat paikalla, oli haukkujat hiljaa. Säälittävää. Itse päätin vaihtaa maisemaa. Nyt siellä varmaan puhistaan, kuinka koppava olin, kun en osallistunut näihin haukkumistalkoisiin vaan keskityin leikkimään lasten kanssa ;P
Ap: tsemppiä, ehkä olet vain väärässä " äitipiirissä" ...
Toivottavasti järkevämpiäkin ja etenkin empaattisempia tyyppejä löytyy myös meistä pienten lasten äideistä. Muuten hävettää olla nainen... Etenkin ap:n ja 22:n kuvailut käsittämättömiä!
Vaikka olen iloinen ja ystävällinen. No, ei mun elämä siihen kaadu, mutta olisi mukavaa jutella niitä näitä muiden äitien kanssa :))
ap