Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaani puraisi minua todella lujaa kaupassa. Rangaistusehdotuksia seuraavalle kerralle?
25.04.2007 |
Olimme Tiimarissa, enkä ostanut " Nallea" . 4-vuotias otti kädestäni kiinni ja työnsi sen suuhunsa - puri kuin pikku piru. Ensimmäinen reaktio oli vasen koukku leukaan, toinen reaktio oli tukasta kiinni ja irti. En kuitenkaan usko fyysiseen rangaistukseen, joten haukoin hetken henkeä, mietin mitä tehdä ja lopulta vein kaikki tavarat takaisin hyllyyn ja raahasin tytön hihasta ulos.
V*tutti niin, että meinasi mennä mököttämiseksi.
Todella törkeää käytöstä, miten tälläisestä rangaistaan?
Nimim. vielä 3-vuotiaana olin mukamas mestari uhmaiän kanssa ja jakelin täällä asiantuntevana neuvoja, ja paskat!
Kommentit (16)
TODELLA VAKAVASTI jo ennen seuraavaa kertaa. Meidän poikiin on ainakin tehonnut se, että olen puhunut asiasta (lyömisestä, potkimisesta) heidän kanssaa rauhallisesti mutta hyvin vakavana, jopa " järkyttyneenä" siitä että he käyttäytyvät NIIN KAMMOTTAVALLA tavalla. Tuo on iso asia ja vaikka sinä tiedät että se on ohimenevä vaihe, niin lapselle sitä ei pidä vähätellä.
Jo etukäteen voi myös sanoa, että jos tuo toistuu lapsi ei pääse enää kauppaan mukaan eikä saa yhtään lelua ennen syntymäpäivää/joulua. Ja jos se toistuu, tekisin samoin kuin nyt: poistuisin kaupasta, pitäisin saarnan, ja laittaisin lelunostokiellon voimaan. Puhuisin asiasta myös jälkikäteen ja muistututtaisin sen vakavuudesta.
Jos ongelma on nimenomaan pureminen, siis jos pärjäät muun uhman kanssa, kokeile uhata vaikka kuonokopalla tai semmoisella sairaalan suusuojuksella. Sen ajatteleminen voisi saada tuon pahan tavan kitkettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pureminen, potkiminen, nukkumaanmeno, raivarit eli siis oikeastaan ihan kaikki on nykyään varsinaista temppuilua. Mitkään 3-vuotiaana hyväksi koetut keinot ei toimi! Mutta pureminen on pahinta.
Musta on tulossa nalkuttava kauhea akka! Koko ajan kuuluu, nyt lopetat, ei saa, jos teet niin tai näin - ei enää ikinä sitä ja tätä...
Konstit loppuu!
seuraavalla kerralla ei sitten ehkä käytäkään hampaitaan vaan sanoja: " äiti nyt minua harmittaa ihan hirveän kovasti kun en saa tuota nallea" . Lapsihan toimii fyysisesti niin kauan kunnes verbaalinen kehitys on tarpeeksi korkealla tasolla.
En tiedä miten itse olisin reagoinut vastaavassa, uskon että olisin maksanut jo kerätyt ostokset ja sitten ulos. Tahtomaansa nallea ei olisi saanut se on varmaa.
Jäähypenkki kotona käyttöön eiköhän se siitä tai nurkassa seisottaminen, meillä jälkimmäinen. Yhteenaikaan olivat tiuhaan nurkassa mutta nyt on erittäin harvoin tarvetta
Tiedän ettei ole helppoa, itsellä on kolme lasta ja kaikki erilaisia. Yksi raivotar, toinen vetäytyy mököttämään ovet paukkuen, kolmas jo ohittanut nämä vaiheet.
4-vuotiaana tuntuu kuin olisi sodassa omassa kodissaan! Hyviä neuvoja, tahtoo lisää...
Kasvattajana esikoisen kanssa on aina askeleen jäljessä uusia vaiheita!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
seuraavalla kerralla ei sitten ehkä käytäkään hampaitaan vaan sanoja: " äiti nyt minua harmittaa ihan hirveän kovasti kun en saa tuota nallea" . Lapsihan toimii fyysisesti niin kauan kunnes verbaalinen kehitys on tarpeeksi korkealla tasolla.
Sunko mielestä huono käytös pitäisi vaan sallia. Vai onko susta satuttaminen sitä että sanoo etten saa nallea? Outo kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran puhutte asiasta ja seuraavalla kerralla lapsi sanoo " äiti, nyt minua harmittaa kun en saanut jäätelöä" . Oispa uhma helppo hoitaa pois päiväjärjestyksestä jos se toimis noin.
Eihän aikuisetkaan osaa suuttuessaan käyttäytyä tuolla tavalla vaan sanotaan mitä sylki suuhun tuo ja mietitään jälkeen päin. Kyllä meilllä kaikki neljä lasta ovat mainiosti osanneet puhua 3-vuotiaina mutta kun joku ottaa pääähän just nyt ja sillä hetkellä niin kaikki kauniit opetukset ja sanat unohtuu.
ja juu se sattuu mutta loppuu myös pureminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yh ja olen päättänyt olla satuttamatta lastani fyysisesti vaikka kuinka olisi voimat lopussa.
Muistan tukkapöllyn ja minusta se oli ihan kamalan pelottavaa. Vaikka en usko, että se minua muutti ihmisenä kovasti.
Meillä usein lempilelu joutuu vähäksi aikaa lepäämään, jos tavalliset jäähyt ei tepsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä ne rangaistukset tulee ja mitkä taas on sellaista normaalia vänkäämistä, josta vaan mennään yli. Pureminen ja kaikki satuttaminen tietysti vaatii rangaistuksen, mutta nukkumaanmenon vetkuttaminen tai tahallaan hitaasti pukeminen tai jos ei heti tottele kun käsketään sisälle, on paras jättää rankaisematta. Muuten tulee elämästä pelkkää rangaistusta ja lapsen uhma vaan pahenee, kun hänellä on koko ajan paha mieli.
Hyviä hetkiä kannataa yrittää järjestää vaikka väkisin. Siis silloinkin kun lapsi pelleilee kaupassa, itseä kiukuttaa ja tekisi mieli vaan mököttää, voi ilmoittaa että " ostetaanpas jäätelöä ja strösseleitä ja tehdään ruoan jälkeen oikein jätskiannokset. Jospa se piristäis meitä" . Tekoiloisuus toimii ihmee hyvin ja väkihymykin muuttuu helpommin aidoksi kuin mutrusuu :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltaisin vaan iltatemppuilu on niin tajutonta, että viimeistään siinä kohtaa itselläkin kilahtaa. Yritän pysyä rauhallisena edes vähän.
Aamuisin hoputan, mutta myös möyrimme sängyssä ja teemme kaikkea kivaa. Iltaisin yritän yhden mukavan leikin ja iltasadun. Pelleilemme myös paljon, mutta on päiviä, jolloin ei jaksa, eikä lasta huvitä mikään. Ne on sellaista sotaa, että tuntuu ettei koti enää ole kotikaan.
Ei joka päivä voikaan olla kivaa, etenkään hankalan muksun kanssa :-)) mutta kuulostaa siltä, että sinä pärjäät tosi hyvin. Mulla kesti varmaan vuosia tajuta, että minun pitää ihan oikeasti ottaa vastuuta kodin ilmapiiristä ja jaksaa feikata edes silloin tällöin vaikka tekee mieli paiskoa ovia ja kiljua...
Koeta vaan jaksaa yrittää ja kasvattaa niitä, se palkitsee kyllä itsensä kun lapset kasvaa.
17
jos on sellaisessa paikassa missä voi. Esim. penkillä.