Onko ihan normaalia, että 4-vuotiaalla on sellaisia " huonoja" kausia?
Sellaisen ollessa päällä lapsi on ihan ihmeellinen levoton sielu rauhattomassa ruumiissa. Mikään tekeminen ei kiinnosta, kaikki on ihan tyhmää. Juoksee päin huonekaluja (tahallaan!), hyppii, pomppii, laulaa, vinkuu ja hirnuu... Kiusaa pikkuveljeä koko päivän, eivät siis ollenkaan leiki yhdessä. Sotkee minkä ehtii, ottaa kiellettyjä tavaroita (kiipeää esim. hyllytä digikameran). Jos komentaa, suuttuu ja menee sänkyynsä itkemään.
Sitten seuraa " hyvä kausi" , jolloin lapsi on ihan rauhallinen ja kiltti. Keskittyy tekemisiinsä ja on myötämielinen useimpia juttuja kohtaan. Tietysti välillä suuttuu, mutta se olemisen perusvire on ihan erilainen.
Nämä kaudet tosiaan vaihtelevat meillä, mitään syitä en ole vaihtelevuuteen keksinyt. Elämme säännöllistä elämää, olen kotona lasten kanssa. Mitään isoja ongelmia ei pitäisi olla.
Kommentit (2)
Meillä on just tuollaista 4-vuotiaan kanssa, tosin ei ole pienempää kiusattavana. Kiusaa sitten isompia. Ja välillä on kiltti kuin enkeli.
Mielestäni uhma on juuri sellaista aaltoilevaa. Saattaa olla monta hyvää päivää, kunnes tulee taas huono kausi.