Mikä häissä itkettää?
Kaveri laittoi hääkuviaan Facern ja sai heti tusinan vastausta: "Iihaanaa, tippa linssissä näitä katselen, siis niin koskettavaa ja kaunista, nyyh, nessut piti kaivaa esiin kun ootte niin ihania" jne jne.
Aika monet sanoo itkeneensä häissä, kun liikuttuvat. Mikä siellä liikuttaa ja itkettää? Mä pidän itseäni ihan normaalilla tunne-elämällä varustettuna ihmisenä ja saatan liikuttua esim. elokuvissa, mutta sitä en tajua, mikä häissä ja vihkimisessä itkettää.
Kommentit (7)
Joissakin häissä se hääparin onni ja kauneus vaan huokuu, niin että siinä liikuttuu. Saattaa olla myös liikuttavia ja kauniita puheita tms. Varsinkin, jos on läheisistä ihmisistä kyse, niin sitä liikuttuu helposti.
Kai se on se romantiikka mikä häihin liittyy. Ajatus täydellisestä rakkaudesta, muistot kenties omista häistä, ihmisen elämän onnen ja rajallisuuden ymmärtäminen. Ajatus siitä, että maailmassa on vielä rakkautta. Kyllä se koskettaa. Toki onnellisten ihmisten näkeminen saa aina hymyn huulille, toisille jopa sen kyyneleen silmäkulmaan.
Ihmisten onni.
Itken häissä kuin virtaputous. Kaikissa muissa, paitsi omissani. Olin äärettömän onnellinen, mutta sen kestää paremmin :D
Täällä kans yks sadettaja, mä itkin kavereiden häissä ihan hulluna. Ihan vaan siksi, koska ne näytti niin onnelliselta ja mä "tykkään onnellisista lopuista". Mulle semmonen sitoutuminen usein on romantiikan multihuipentuma, oon kunnon nyyhky.
Itken monille leffoillekin, koska samaistun aika vahvasti muiden tunteisiin.
Se on kaunista! Itse niiskutan pahiten aina häävalssin aikana, kun katsoo kuinka rakastavasti pari katsoo toisiaan (surullisempaa vielä se, että se ei aina ole ikuista).. niisk.
No siis yleisesti ottaen kirkossa mua alkaa aina itkettää se musiikki ja tunnelma. Kun urut soivat niin se on jotenkin jylhää ja jos tilanne on muutenkin kaunis niin siinä kokee usein olevansa tosi vahvasti läanä hetkessä. Ja sitten vielä viimeinen silaus on se jos näen jonkun muun herkistyvän niin se tarttuu!