Onko täällä muita uskovia, jotka kokevat olevansa jotenkin yksin uskonsa kanssa?

kaltaisiasi on paljon!

Pääasia että itse tiedät ja olet Jumalaa lähellä.

Yhden nimi on cafe maria. Se on kristityille naisille.

Mutta ei se ollut oikein minua varten. En päässyt juttuihin mukaan, koska en kirjoitellut riittävän aktiivisesti. Ja helposti noissa nettiyhteisöissä tulee samat ongelmat kuin live-seurakunnissakin, esim. näennäinen yksimielisyys, jonka " rikkomista" ei katsota hyvällä.



ap

Minä olen myös varsin yksin uskoni kanssa. Tulin uskoon noin vuosi sitten, minulla on pieniä lapsia ja on vaikeata tässä elämäntilanteessa sitoutua seurakuntaan ja edes löytää seurakuntaa. Kuulun edelleen luterilaiseen kirkkoon, mutta en pidä siitä kuinka maallistunut siitä on tullut ja kuinka Jumalan sana on korvattu ihmisen sanalla, kun itselleni ainoa mikä merkitsee on Jumalan tahto ja sana ja haluan oppia tuntemaan Jumalan paremmin ja elää hänen tahtonsa mukaan ja johdatuksessaan. Toki ev. lut kirkostakin löytyy uudestisyntyneitä (Sley, Kansanlähetys, Raamattuopisto) ja se on se, mikä minut pitää vielä kirkon jäsenenä.



Vaikka minulla ei ole seurakuntaa, kuuntelen paljon Radiodeitä, katson tv7-kanavaa, luen Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta, minulle tulee hengellisiä lehtiä (Uusi Tie, Elämään), kuuntelen Patmoksen ohjelmia ja kuuntelen paljon gospel-musiikkia. Koen, että saan mediasta kaikki eväät, jotta voin kasvaa kristittynä ja olen suunnattoman kiitollinen, että Suomessa on hyvää Raamattuopetusta ilmaiseksi tarjolla ja seurakunnat ja hengelliset järjestöt ovat niin aktiivisia. Toki koen, että minulta puuttuu jotain, kun minulla ei ole seurakuntaa. Olen sitä paitsi arkakin menemään yksin johonkin seurakuntaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tunnen itseni niin huonoksi, kun olen niin ihmispelkoinen.



Tunnen silti henkistä yhteyttä toisiin kristittyihin.

Vierailija:

Kaipaisin juttuseuraa. Olen uskossa ja seurakuntakin minulla on, mutta en tunne kuuluvani sinne enää. Uskoni on muuttunut vuosien varrella, enkä ole kaikesta samaa mieltä kuin muut. Minulla on myös paljon ei-uskovia kavereita. Tuntuu, etten kuulu kumpaankaan joukkoon; en uskoviin enkä ei-uskoviin. Olen ajatuksineni jossain välimaastossa ja yksin.

Sama juttu! Risti roikkuu kaulallani monien asioiden summana, mutta en kuulu oikein mihinkään, mielipiteineni!

Olenko agnostikko, en kuitenkaan ateisti!

Uskon myös evoluutioteoriaan, että päättelenpä siitä!

Minäkin olen entinen cafe marialainen. Nyt olen melko yksin uskovana. Mutta onneksi on usko ja Jumala.

Koska muut eivät usko minuun lainkaan ja nauravat vain. Mistähän saisin vertaistukea, siis sellaista jotka uskoisivat vain minuun?