Rehellisesti; häpeääkö vanhemmat jos lapsi on ruma

Minua on ainakin hävetty, koska vanhempani ovat tavallista kauniinpia. Eivät ole sitä suoraan sanoneet, mutta tiedän. Olen aina ollut ja tulen olemaan ruma ankanpoikanen.

Vanhemmuus ei automaattisesti tee ihmisestä aikuista, kypsää ja empaattista ihmistä, joka rakastaa lastaan ja jolla on asioihin tervettä suhteellisuudentajua. Osa vanhemmista ei koskaan opi rakastamaan lastaa muuten kuin suoritusten kautta, oli lapsi minkä ikäinen tahansa. Lapsen pitää olla tietyn näköinen ja tehdä tiettyjä asioita, että kelpaa vanhemmilleen. Ulkonäkö on tästä yksi esimerkki, tulotaso, koulutus ja puolison valinta...näitä löytyy paljon, ja useimmiten sitten mikään ei kuitenkaan näille vanhemmille kelvannut. 

Joten varmasti löytyy vanhempia jotka häpeävät lapsensa ulkonäköä. Löytyyhän vanhempia jotka ovat pahoinpidelleet lapsiaan ensin fyysisesti niin kauan kuin se on mahdollista ja sitten lyttäävät ja alistavat henkisesti koko lapsen aikuisen elämän. Lapsen opettaminen häpeämään kaikkea mahdollsita on tehokas henkisen väkivallan muoto, jolla aikuisenkin lapsen voi pitää tiukassa otteessa läpi elämän. Itseään häpeävä aikuinen jatkaa sitä oman itsensä rajoittamista ja vähättelyä siitä mihin vanhempi sen jätti.

Kyllä lastaan voi rakastaa vaikka samalla hänen ulkomuotoaan häpeää. Ei noissa ole mitään toisiaan poissitovaa.
Kyllä varmasti suurin osa normaalipainoisista vanhemmista häpeää jos heidän lapsensa on reilusti ylipainoisia. Mutta kyllä ne sitä läskiä kuitenkin lapsenaan rakastavat. Eikä häpeässä ole mitään pinnallista.

Kyllä minun äiti häpesi minua kun olen seksuaalivähemmistöön kuuluva mutta ei hävennyt alkoholisti sisarusten toilailut

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:48"]

Kyllä lastaan voi rakastaa vaikka samalla hänen ulkomuotoaan häpeää. Ei noissa ole mitään toisiaan poissitovaa. Kyllä varmasti suurin osa normaalipainoisista vanhemmista häpeää jos heidän lapsensa on reilusti ylipainoisia. Mutta kyllä ne sitä läskiä kuitenkin lapsenaan rakastavat. Eikä häpeässä ole mitään pinnallista.

[/quote]

Minä en jotenkin käyttäisi sanaa häpeä, jos on ymmärtänyt lapsensa olevan itsestään irrallinen olento, oma persoonansa eikä vanhempiensa jatke. Jos kuvittelee, että lapsen elämä ja valinnat liittyvät jotenkin aina itseen, niin totta kai silloin tuntee häpeää. Silloin kokee, että lapsi on saattanut vanhemmat muiden silmissä häpeään. Lasta ei nähdä aidosti omana yksilönään vaan aina osana vanhempia. Tähänhän monet kulttuurit juuri perustuvat, että se koko identiteetti on niin yhteisöllinen, että kun serkun pikkuserkku tekee jotain niin koko suku häpeää silmät päästään. 

Meidän kulttuurimme on kuitenkin yksilöllisempi. Ei meillä ajatella, että kun Reiska pitää paskaisia farkkuja niin se ois jotenkin Reiskan äidin syy. Itse koen, että jos lapsella ei mene hyvin, jos lapsi on onneton niin koen enemmänkin surua ja myötätuntoa. Saati jos joku kohtelee häntä kaltoin, koen suuttumusta ja halua tukea lastani. Jos lapsella menee huonosti koska minä olisin voinut tehdä jotain paremmin, koen voimakasta syyllisyyttä. Mutta häpeää en ole lapsistani vielä kokenut. 

Voi että, mun äiti varmaan häpesi välillä mun pukeutumistyyliä parikymppisenä. Häpeän itsekin, kun muistelen. Ei kuitenkaan ikinä puuttunut asiaan, koska olinhan jo aikuinen.

Itselläni on vajaa 2-kymppinen tytär ja välillä vähän hävettää hänen pukeutumisensa. En kuitenkaan sitä tietenkään hänelle näytä ja olen ajatellut, ettei mun tarvitse kaikkea ymmärtää. Eikä se tietenkään tippaakaan vähennä rakkauttani häntä kohtaan. Ruma hän ei ole missään nimessä.

Minun äitini on aina hävennyt minua, jo lapsena ja vielä aikuisena. Äiti oli itse missikisoissakin menestynyt ja ns. seurapiirikaunotar, mutta tyttärestään kasvoi sitten lyhyt, tukeva, pallonaamainen "emäntätyyppi". Äiti on jo 65-vuotias, mutta vieläkin paasaa minulle aina siitä kuinka TOISTEN tyttäret on kauniita ja timmejä ja ties mitä, ja selvästi häntä harmittaa kovasti että minä en ole. Minulla on kyllä akateeminen koulutus ja hyvä palkka, mutta äidin silmissä naiselle vain ulkonäkö ja miehen saaminen tuo arvoa.

Up.