Lue keskustelun säännöt.
MIELIPITEITÄ! 4-vuotias hoitoon vai ei, kun vauva syntyy?
06.08.2015 |
Faktat:
- Meidän päiväkotimme ei ole se kaikkein paras hoitopaikka. Rakennus on muutaman vuoden vanha ja toimiva ja homeeton (kopkop) ja se on melko lähellä (kilometri).
- Esikoinen on eskarissa, joten sinne matkamme kuitenkin tulee käymään joka aamu seuraavan vuoden.
- Kuopuksen (kohta keskimmäisen) hoitajat ovat vaihtuneet tiuhaa tahtia, ja nyt elokuussa myös ryhmään tullut muutoksia.
- Kuopus on hitaasti lämpeävä ja arka ihmisten kanssa, mutta myös omatoiminen ja joissain asioissa ikäänsä edellä. Hoidossa hänellä on tasan yksi kaveri, ja hän itse kertoo naama mutrulla että jos tämä kaveri ei ole ollut sinä päivänä hoidossa, etteihän ole leikkinyt kenenkään kanssa. Hoitajat sanovat muuta. Ryhmä oli viime keväänä ainakin levoton ja mukana yksi paljon huomiota vaativa lapsi.
Hoitoon vai ei? Muutamana päivänä viikossa esikoisen eskarin ajan, että pysyy ryhmässä mukana? Vai kerhoon jonnekin muualle? Toiset faktat ovat, että minulla ei ole ajokorttia ja ajatus vauvan kanssa matkustamisesta kauemmas julkisilla ei houkuttele. Varsinkaan kun en tiedä, millainen vauva meille on syntymässä. Kuopus hoituisi totta kai täällä kotona minun ja vauvan kanssa, ja hän onkin ihanaa seuraa lähes aina. Mutta onko minut aivopesty kuvittelemaan, että lapsi tarvitsee ryhmää ja päiväkotia?
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:15"]
Pitäisin kotona. Itse pidin esikoisen kotona, ja juuri näistä kotivuosista hänelle on jääneet ne kaikkein parhaimmat muistot. Tuon ikäiset rakastavat pitkiä ja perusteellisia leikkejä. Päiväkodissa vaan ei voi samalla lailla juosta villivarsana tutun kaverin kanssa pitkin ja poikin, leikkiä kunnes on pakko hotkaista jotain ja jatkaa taas sitä leikkiä. Lapsi nautti vapaudesta, äidin seurasta, siitä että kaverieden kanssa oli rauhallista ja sai tehdä juttuja omaan tahtiin. Yhä vieläkin juuri noiden kotivuosien kaverit ovat kaikkein tärkeimmät.
En näe mitään järkeä viedä lasta päiväkotiin jos ei ole siihen jotain todella akuuttia tarvetta. Siinä vaiheessa, kun lapsen on pakko sinne palata, niin ne hoitajat ja ryhmät ja päiväkotikaverit on joka tapauksessa vaihtuneet suurimmaksi osaksi. Nelivuotias on vielä pieni, ei hän tarvitse virikettä jatkuvasti. Pitää olla aikaa sille olemisellekin, sille että keksii itse ne tekemisensä.
[/quote]
Meillä lapsi on ryhmäperhepäiväkodissa juuri näistä syistä. Ryhmä on pieni, saa ihan rauhassa leikkiä leikkejä, ruoka-ajat joustavat, on retkiä jne. Ei oltaisi laitettu lasta isoon yli 20 lapsen ryhmään. Nyt ikää 5 vuotta ja ryhmäperhepäiväkodissa on 7 muuta tuttua kaveria. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä otettiin pois päiväkodista, kävi kyllä srk:n kerhossa kahdesti viikossa kolme tuntia.
Hyvä kun luitte ajatuksella koko aloituksen :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö oli 4,5v. kun pikkuveli syntyi ja itku pääsi tytöltä kun kuuli että jää kotiin äidin ja vauvan kanssa. Tyttö rakasti päiväkotia ja kavereita siellä.
Onneksi sain järjestettyä tytölle puolipaikan päiväkotiin ja toinen samanikäinen poika jakoi paikan niin "se ei mennyt hukkaan".
1.vko päiväkotipäiviä oli ma,ke ja pe. 2.vko päiväkotipäiviä oli ti ja to. Ja siis joka toinen päivä tyttö sai olla äidin ja vauvan kanssa kotona. Todellinen WIN - WIN-tilanne. Tämä sopi täydellisesti meidän perheelle.
Ja sama porukka jatkoi sitten eskariin joten tyttö pysyi porukassa mukana!
Mitä 4v. itse haluaa? Harva tuon ikäinen viihtyy kotona äidin ja vauvan kanssa jos on tottunut jo päiväkodissa olemaan kavereiden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse veisin hoitoon kahdesti viikossa esikoisen eskaripäivän ajaksi. Puhuisin hoitohenkilökunnan kunnan nyt syksyllä, että koska ryhmä on muuttunut niin paljon, kokee lapsi itsensä ulkopuoliseksi. Osaava henkilökunta huomioisi tämän ja tutustuttaisi lasta muihin ryhmän lapsiin olemalla mukana leikeissä ja peleissä tavallista enemmän jne, jotta lapsesi pääsisi harjoittelemaan niitä kuuluisia sosiaalisia taitoja. Ja voivathan ne ryhmän muutokset olla hyviäkin: ehkä ryhmässä aloittaa joku todella kiva leikkikaveri tai aikuinen, jonka kanssa lapsesi alkaakin viihtyä? Voittehan kokeilla, kuinka arki lähtee sujumaan ja irtisanoa paikan, jos päiväkotiin meno on takkuamista.
Lapsesi on jo sen ikäinen, että hänen olisi hyvä saada harjoitella samanikäisten kanssa toimimista JOSSAIN, sen ei välttämättä tarvitse olla päiväkoti, mutta ehkä se olisi perheenne arjessa helpoin vaihtoehto. Jos kerhoon kuljettaminen on vaikeaa, niin onko teillä kaveriperheitä joita voisitte säännöllisesti tavata (niin, ettei eskarilainen isompana ole keksimässä ja selvittämässä leikkejä), tai onko lähellänne puistoja joissa syntyisi säännöllisiä lapsikontakteja?
Vapaata lapsuutta on niin vähän, että en veisi. Päiväkoti on kuitenkin lapselle kuin työpaikka. Vielä sinun tekstistäsi päätellen pk. Ei ole paljon enempää kuin säilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähellä on puistoja, ja kaveriperheitä on, ja lapsi aloittaa syksyllä myös tanssiharrastuksen jota on kovasti odottanut. Voihan se olla, että vauva on perushelppo vauva jonka kanssa on helppo lähteä. Itse aina pelkään pahinta.
Ja pointti oli se, että päivähoitopaikka ei ole ollut paras mahdollinen ja että lapsi ei itse halua sinne mennä. Mutta en tosiaan laske tätä asioihin joita neljävuotias saa päättää, joten mietin mitä tehdä. Nimenomaan ne kuuluisat sosiaaliset taidot mietityttää samoin kuin se, että tippuuko hän ihan kokonaan kelkasta vuoden aikana. Vaikka ainahan joku aloittaa uudessa paikassa uutena, en sitä sanokaan.
ap
9 jatkaa vielä...
Ja päiväkoti+eskari oli melkein naapurissa ja jos tyttö olisi jäänyt kokonaan päiväkodista pois niin ei olisi ollut mitään takaita että olisi päässyt takaisin tähän lähieskariin kun se oli suosittu eskari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:52"]Lähellä on puistoja, ja kaveriperheitä on, ja lapsi aloittaa syksyllä myös tanssiharrastuksen jota on kovasti odottanut. Voihan se olla, että vauva on perushelppo vauva jonka kanssa on helppo lähteä. Itse aina pelkään pahinta.
Ja pointti oli se, että päivähoitopaikka ei ole ollut paras mahdollinen ja että lapsi ei itse halua sinne mennä. Mutta en tosiaan laske tätä asioihin joita neljävuotias saa päättää, joten mietin mitä tehdä. Nimenomaan ne kuuluisat sosiaaliset taidot mietityttää samoin kuin se, että tippuuko hän ihan kokonaan kelkasta vuoden aikana. Vaikka ainahan joku aloittaa uudessa paikassa uutena, en sitä sanokaan.
ap
[/quote]
Mikset samantien myönnä, että ajattelet vain itseäsi? Sääli lasta, kun äiti ei halua hoitaa.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:28"]
Meillä otettiin pois päiväkodista, kävi kyllä srk:n kerhossa kahdesti viikossa kolme tuntia.
[/quote]
Näin meilläkin. Mutta jos kerho ei ole mahdollinen jos et kerran jaksa viedä, niin on sitten vaan sinun ja vauvan kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kävidi vaikka kerhossa? Lapsesi kyllä kerkee olemaan kotoa pois mielin määrin tulevaisuudessa, joten miksi hän ei voisi olla kotona (jos ei päikkäristäkään pidä)?
Mieti nyt. Faktat: puolesta 1 lapsi tippuu kelkasta??? 2. Ööö
Vastaan 1 ei niin hyvä hoitopaikka 2. Ei liiemmälti kavereita 3. Lapsi ei itse halua 4. Puistoja ja seuraa muutenkin lähellä.
Mä pitäisin (pidän) kotona. Meillä on tuttuja lapsia leikkipuistoissa missä käydään niitä sattumalta tapaamassa. Meinattiin perhekahvilassa käyminen aloittaa nyt kun ne alkaa taas.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 13:52"]Lähellä on puistoja, ja kaveriperheitä on, ja lapsi aloittaa syksyllä myös tanssiharrastuksen jota on kovasti odottanut. Voihan se olla, että vauva on perushelppo vauva jonka kanssa on helppo lähteä. Itse aina pelkään pahinta. Ja pointti oli se, että päivähoitopaikka ei ole ollut paras mahdollinen ja että lapsi ei itse halua sinne mennä. Mutta en tosiaan laske tätä asioihin joita neljävuotias saa päättää, joten mietin mitä tehdä. Nimenomaan ne kuuluisat sosiaaliset taidot mietityttää samoin kuin se, että tippuuko hän ihan kokonaan kelkasta vuoden aikana. Vaikka ainahan joku aloittaa uudessa paikassa uutena, en sitä sanokaan. ap [/quote] Mikset samantien myönnä, että ajattelet vain itseäsi? Sääli lasta, kun äiti ei halua hoitaa.
[/quote]
Niin, olisi varmaan jo ensimmäiseen viestiin pitänyt kirjoittaa, että hoitoon kerran tai kaksi päivää viikossa. Ei todellakaan joka päivä, kun ei ole sitä ollut edes silloin kun me vanhemmat molemmat olemme töissä.
Minä en haluaisi laittaa häntä hoitoon, mutta toisaalta moni kerho muutaman bussivaihdon eli noin tunnin matkan päässä täältä. Totta kai ajattelen myös omaa jaksamistani, varsinkin tämän vuoden puolella (ensi kevätpuolellahan vauvakin alkaa olla jo isompi). Ja totta on sekin, että hyvin moni lapsi on hoidossa vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Mitä tekee aralle lapselle vuosi kotona/uusi kerho jossa taas uudet aikuiset ja lapset? Sitä minä pohdin.
Ap
Kun meillä nuorimmainen syntyi, jäivät keskimmäinen ja vanhin tarhaan. Kävivät siellä 2 päivänä viikossa yhdeksästä puoli kahteen (eli päiväunien yli). Vaihtoehto olisi ollut jokin kerho. Syyt tähän olivat:
- tiesin palaavani töihin vuoden kuluttua, ja halusin säilyttää tutut tarhapaikat ja varmistaa että saisin kaikki lapset samaan tarhaan
- keskimmäinen on erittäin hitaasti lämpiävä ja mielestäni uuteen paikkaan (ensin kerhoon ja myöhemmin mahdollisesti toiseen päiväkotiin) olisi ollut hänelle stressaava verrattuna tuttuun päiväkotiin ja tuttuihin hoitajiin
- hereilläoloaika tarhassa oli käytännössä sama kuin olisi ollut kerhossa (n. 3 tuntia), jonka ylittävä päiväkotiaika meni päiväuniin. Päiväunet keskimmäinen nukkui tarhassa, koska siellä nukahtaminen kävi helpommin kuin kotona vauvan itkiessä
- esikoisella ei olisi ollut samanikäisiä kavereita kerhossa. Hänen läheisimmät kaverinsa olivat tuossa omassa tarhassa
Kun keskimmäinen syntyi, jäi esikko kotiin (oli 2,5-vuotias tuolloin).
Pitäisin kotona. Itse pidin esikoisen kotona, ja juuri näistä kotivuosista hänelle on jääneet ne kaikkein parhaimmat muistot. Tuon ikäiset rakastavat pitkiä ja perusteellisia leikkejä. Päiväkodissa vaan ei voi samalla lailla juosta villivarsana tutun kaverin kanssa pitkin ja poikin, leikkiä kunnes on pakko hotkaista jotain ja jatkaa taas sitä leikkiä. Lapsi nautti vapaudesta, äidin seurasta, siitä että kaverieden kanssa oli rauhallista ja sai tehdä juttuja omaan tahtiin. Yhä vieläkin juuri noiden kotivuosien kaverit ovat kaikkein tärkeimmät.
En näe mitään järkeä viedä lasta päiväkotiin jos ei ole siihen jotain todella akuuttia tarvetta. Siinä vaiheessa, kun lapsen on pakko sinne palata, niin ne hoitajat ja ryhmät ja päiväkotikaverit on joka tapauksessa vaihtuneet suurimmaksi osaksi. Nelivuotias on vielä pieni, ei hän tarvitse virikettä jatkuvasti. Pitää olla aikaa sille olemisellekin, sille että keksii itse ne tekemisensä.