Lue keskustelun säännöt.
Mies ei rakasta enää
06.08.2015 |
Mitähän tässä tekisi? On niin kurja olo. Meillä on ollut mieheni kanssa todella vaikea ajanjakso kevättalvesta kesän alkuun. Kun olemme sitä selvitelleet ja puhuneet, on käynyt ilmi, että mieheni ei rakasta enää minua. Kerta toisensa jälkeen hän tuo sen ilmi joko suoraan tai epäsuorasti. Erotakaan emme halua (tai ainakaan minä, mies ollut senkin suhteen kahden vaiheilla. Nyt sanoo, ettei halua erota). Kun olemme jutelleet asioista kunnolla ja pyytäneet anteeksi virheitämme minulla tulee niin hyvä mieli, että kuvittelen seuraavat päivät asioiden olevan hyvin. Olen onnellinen ja hyväntuulinen. Sitten kun erehdyn mieheltä kysymään missä mennään on vastaus jotain epämääräistä "en tiedä", "ei se tilanne muutamassa päivässä muutu". Näitä muutamia päiviä kun kertyy kuukausikaupalla, eikä tilanne muutu miksikään, hän ei edelleenkään rakasta, en enää tiedä mitä tehdä. Hän aina sanoo, että no mitä me olemme tehneet tilanteen muuttamiseksi. En minä tiedä mitä sen muuttamiseksi voisi tehdä, kun sekään ei auta, että olen hyväntuulinen ja rakastava vaimo. En oikeasti tiedä mitä minun pitäisi tehdä, että hän voisi minua rakastaa. Voi että suututtaa ja satuttaa tämmöinen :(. Meillä kuitenkin pitkä liitto takana ja pari lastakin.
Kommentit (31)
Lopeta se rakastamisen penääminen. Jos kerran olette päättäneet yhdessä jatkaa, hyväksy se että tällä hetkellä mies ei sinua tunne rakastasvansa. Keskittykää elämään ystävinä sovussa ja mukavasti.
Meilläkin oli kausi jolloin kumpikaan ei tuntenut enää rakastavansa toista. Päätimme kuitenkin että kun on naimisiin menty, ollaan kunnes kuolema erottaa, kun ei se yhdessäolo nyt kamalaakaan ole. Lopulta rakkauskin palasi, erilaisessa muodossa. Mutta kyllä siihen vuosikausia meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olekaan nyt vähään aikaan ottanut asiaa puheeksi. Eilen tein sen virheen kun kuvittelin, että jotain kehitystä olisi tapahtunut kun minusta meillä on mennyt paljon paremmin. Ajattelin siis kysyä ihan ohimennen kun oli ihan varma, että vastaus olisi parempi. Millähän aikavälillä asian uskaltaisi taas ottaa puheeksi?
ap
Voi että kun kuulosta niiiiin tutulta, sillä erolla, että meillä mies päätti lähteä, sanoi ettei jaksa tätä enää. Psykologin mukaan juokse vain pakoon.
Ymmärän sua niin hyvin, tämä tunteiden vuoristorata ja tiettämätön tulevaisuus. Itkua ja tuskaa joka päivää. Lasten hymystä nauttiminen, koska tiedän, että se kohta muuttuu kun heille kerrotaan erosta.
Tän tuskan jälkeen vai lasten kuolema voi olla pahempaa.
Itse päätin että jos tästä selviän niin minusta tule niin helvetin vahvaa, että mikään enää satuta mua.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:09"]
En olekaan nyt vähään aikaan ottanut asiaa puheeksi. Eilen tein sen virheen kun kuvittelin, että jotain kehitystä olisi tapahtunut kun minusta meillä on mennyt paljon paremmin. Ajattelin siis kysyä ihan ohimennen kun oli ihan varma, että vastaus olisi parempi. Millähän aikavälillä asian uskaltaisi taas ottaa puheeksi?
ap
[/quote]
Miksi sitä täytyisi puheeksi ottaa oikeastaan koskaan. Kyllä sen puhumattakin tietää meneekö hyvin vai ei.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:07"]Lopeta se rakastamisen penääminen. Jos kerran olette päättäneet yhdessä jatkaa, hyväksy se että tällä hetkellä mies ei sinua tunne rakastasvansa. Keskittykää elämään ystävinä sovussa ja mukavasti.
Meilläkin oli kausi jolloin kumpikaan ei tuntenut enää rakastavansa toista. Päätimme kuitenkin että kun on naimisiin menty, ollaan kunnes kuolema erottaa, kun ei se yhdessäolo nyt kamalaakaan ole. Lopulta rakkauskin palasi, erilaisessa muodossa. Mutta kyllä siihen vuosikausia meni.
[/quote]
Kiva, että teille kävi niin. Teidän pitäisi olla ylpeänä siitä, että hoiditte sen kunnialla. Ja olla ylpeitä toisistanne, ettei kumpikaan juossut pakoon, niin kuin käy nyt meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko miehellä joku toinen? Vähän kuulostaa siltä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:09"]En olekaan nyt vähään aikaan ottanut asiaa puheeksi. Eilen tein sen virheen kun kuvittelin, että jotain kehitystä olisi tapahtunut kun minusta meillä on mennyt paljon paremmin. Ajattelin siis kysyä ihan ohimennen kun oli ihan varma, että vastaus olisi parempi. Millähän aikavälillä asian uskaltaisi taas ottaa puheeksi?
ap
[/quote]
Älä kysy, nauti vain joka hetkestä. Ole rakastava vaimo. Sulla on viisas mies, ole ylpeä hänestä. Älä puhu, näytä teoilla että välität ja rakastat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petitkö sinä vai mikä ongelma sai miehen rakkaudne loppumaan?
Älä kysele, älä yritä olla mieliksi, älä painosta, älä pakota, älä ole itsestäänselvyys. Ottakaa hieman etäisyyttä, jos rakkaus on palatakseen, se kyllä palaa, mutta ei väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:20"]Petitkö sinä vai mikä ongelma sai miehen rakkaudne loppumaan?
[/quote]
Ei siihen pettämistä tarvii.
En itse ainakaan haluaisi elää ihmisen kanssa joka ei minua rakasta. Miksi tuhlata aikaa sellaiseen ihmissuhteeseen. Olipa niitä lapsia tai ei. Nyt sinä roikut miehessä, jolle et merkitse sitä mitä puolisolle pitäisi merkitä. Näin kiellät itseltä sekä häneltä mahdollisuuden tavat ihmisen joka tulisi rakastamaan teitä.
Lapset ja yhteinen omaisuus ei saa olla ainut syy miksi eletään yhdessä. Itselläni on takana pitkä ja onnellinen liitto. Soisin että myös muut ovat yhtä onnellisia kumppaninsa kanssa. Sillä kaiken kannattava voima on kuitenkin puolisoiden välinen rakkaus ja kunnioitus. Ne on se voima joka auttaa yli tulevien vaikeuksien. Ja niitähän tulee vastaan jokaiselle jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:23"]En itse ainakaan haluaisi elää ihmisen kanssa joka ei minua rakasta. Miksi tuhlata aikaa sellaiseen ihmissuhteeseen. Olipa niitä lapsia tai ei. Nyt sinä roikut miehessä, jolle et merkitse sitä mitä puolisolle pitäisi merkitä. Näin kiellät itseltä sekä häneltä mahdollisuuden tavat ihmisen joka tulisi rakastamaan teitä.
Lapset ja yhteinen omaisuus ei saa olla ainut syy miksi eletään yhdessä. Itselläni on takana pitkä ja onnellinen liitto. Soisin että myös muut ovat yhtä onnellisia kumppaninsa kanssa. Sillä kaiken kannattava voima on kuitenkin puolisoiden välinen rakkaus ja kunnioitus. Ne on se voima joka auttaa yli tulevien vaikeuksien. Ja niitähän tulee vastaan jokaiselle jossain vaiheessa.
[/quote]
Niin totta.. Miksi ihmiset jäätte odottelemaan ikuisuuksiin jos oma olo suhteessa ei ole hyvä? Vai enkö ole vain kuullut että jossain jaetaan jatko aikaa elämään?
Tietenkin töitä tulee tehdä suhteen eteen mut jos toinen vastaus on aina 'en tiedä' alkaa se minusta kuulostaa 'ei kiinnosta '.
Ero kirpaisee tietenkin mutta siitä toipuu. Sitten on mahdollisuus onneen. Noin sitä ei teillä ole. Pian kuvaan astuu turhautuminen, katkeruus ja ilkeys.
Keskity miehen ja suhten sijasta myös itseesi. Elä, kiinnostu, harrasta ja näe omia ystäviäsi ja käy omissakin riennoissa. Toki annat aikaa myös perheelle ja miehelle, mutta pidät muunkin elämäsi vireänä ja monipuolisena. Näin sinä itse pysyt kiinnostavana ja sinua on helpompi myös rakastaa. Älä kysele asian perään hetkeen, vaan elä elämää, josta itse nautit (löymättä miestä tai perhettä laimin). Nauti myös seksistä ja keskity nimenomaan nautiskelemiseen kaikin puolin niin seksissä kuin muutenkin. Mies näkee, ettet ripustaudu ja kietoudu, vaan sinussa on itsessäkin elinvoimaa ja elämäniloa. Sellainen on kiinnostavaa ja miehen on helppo palauttaa mieleen alitajuisesti vähintään, mihin sinussa rakastui.
Muista kumminkin ettet teeskentele, vaan rakennat elämääs aidosti itsesi mukaiseksi perheen huomoiden. Mietit oheen myös mukavia menoja ja lapset välillä hoitoon jne. Ei mitään "pakkokivaa", vaan rentoa ja ilman mitään suorituspakkoa.
Sitten vain toteat joskus kuukauden päästä kun selvästi mieskin on nauttinut ajasta kanssasi, että onpas mukava olla seurassasi ja kahdestaan (siis olet tietysti viettänyt aikaa muidenkin ystäviesi kanssa ja ehkä teillä on ollut vieraita istumassa iltaa jne.). Huomaat kyllä mitä miehesi siihen reagoi. Jos ynähtää vaivautuneesti, niin et ala painostaa ja käymään läpi suhteen tilaa, vaan jätät vastuun miehelle omasta elämästään nauttimisesta. Voit vaikak todeta, että onpa harmi ettet nauti yhtä paljon. Miten päiväsi on muuten mennyt ja onko töissä kaikki hyvin? Näin hän saa myötätuntoa sinulta, osoitat kiinnostusta, mutta samalla ohjaat huomion siihen että hän on vastuussa itse elämästään ja siitä nauttimisesta ja että olet kuitenkin kiinnostunut tukemaan ja hänen vointinsa merkitsee sinullekin. Jos mies sanoo että on tylsää tai stressaavaa töissä tai muuten tylsä elämä, niin voit osoittaa kiinnostusta ja kysyä että pitäisikö piristyksenä aloittaa tai palata johonkin vanhaan harrastukseen josta nauttii jne. Kun olette molemmat omissa elämissänne tyytyväisiä niin silloin siihen suhteeseen ei kohdistu liikaa odotuksia ja on helpompi rakastaa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:23"]En itse ainakaan haluaisi elää ihmisen kanssa joka ei minua rakasta. Miksi tuhlata aikaa sellaiseen ihmissuhteeseen. Olipa niitä lapsia tai ei. Nyt sinä roikut miehessä, jolle et merkitse sitä mitä puolisolle pitäisi merkitä. Näin kiellät itseltä sekä häneltä mahdollisuuden tavat ihmisen joka tulisi rakastamaan teitä.
Lapset ja yhteinen omaisuus ei saa olla ainut syy miksi eletään yhdessä. Itselläni on takana pitkä ja onnellinen liitto. Soisin että myös muut ovat yhtä onnellisia kumppaninsa kanssa. Sillä kaiken kannattava voima on kuitenkin puolisoiden välinen rakkaus ja kunnioitus. Ne on se voima joka auttaa yli tulevien vaikeuksien. Ja niitähän tulee vastaan jokaiselle jossain vaiheessa.
[/quote]
Niin totta.. Miksi ihmiset jäätte odottelemaan ikuisuuksiin jos oma olo suhteessa ei ole hyvä? Vai enkö ole vain kuullut että jossain jaetaan jatko aikaa elämään?
Tietenkin töitä tulee tehdä suhteen eteen mut jos toinen vastaus on aina 'en tiedä' alkaa se minusta kuulostaa 'ei kiinnosta '.
Ero kirpaisee tietenkin mutta siitä toipuu. Sitten on mahdollisuus onneen. Noin sitä ei teillä ole. Pian kuvaan astuu turhautuminen, katkeruus ja ilkeys.
[/quote]
Oletko itse eronut?
Miksi pitäisi tyytyä suhteeseen, jossa puoliso ei rakasta?
Menetät vain itsekunnioituksesi ja itsetuntosi.
En ole pettänyt eikä miehellä ole ainakaan hänen sanojensa mukaan ketään toista. Tosin monesti minun on vaikea uskoa, ettei ketään toista ole. Mutta näillä mennään.
ap
Rakastatko itse miestäsi henkilönä edelleen? Vai onko pahinta eron mahdollisuus ja sen mukana tuomat käytännön seuraamukset: omaisuuden ositus, elintason lasku, tuttavapiiristä poistipahtaminen jne.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:23"]
En itse ainakaan haluaisi elää ihmisen kanssa joka ei minua rakasta. Miksi tuhlata aikaa sellaiseen ihmissuhteeseen. Olipa niitä lapsia tai ei. Nyt sinä roikut miehessä, jolle et merkitse sitä mitä puolisolle pitäisi merkitä. Näin kiellät itseltä sekä häneltä mahdollisuuden tavat ihmisen joka tulisi rakastamaan teitä.
Lapset ja yhteinen omaisuus ei saa olla ainut syy miksi eletään yhdessä. Itselläni on takana pitkä ja onnellinen liitto. Soisin että myös muut ovat yhtä onnellisia kumppaninsa kanssa. Sillä kaiken kannattava voima on kuitenkin puolisoiden välinen rakkaus ja kunnioitus. Ne on se voima joka auttaa yli tulevien vaikeuksien. Ja niitähän tulee vastaan jokaiselle jossain vaiheessa.
[/quote]
Minusta kyllä rakkaudentunne on usein aika häälyvä asia, joka ei voi olla pitkän suhteen perusta. Ei ainakaan itselläni, jolla mielialat vaihtelee voimakkaasti, ja mielipiteet ihan kaikesta sen mukana. Esim. jos mulla on paska mieli jostain, minusta tuntuu etten rakasta yhtään ketään enkä mitään, vaan kaikki ärsyttää. Haluaisin vaan olla yksin. Tällainen huonon mielialan jakso voi jossain ikävaihekriisissä tms kestää vuosiakin.
Lisäksi luulen ettei ne pinnalliset sanoiksi puetut ajatukset kuten "en rakasta sinua enää" ei välttämättä kerro totuutta. Itsehän koin useita vuosia miehestäni niin, mutta olen ihan varma, että jos sinä aikana mies olisi vaikka sairastunut henkeä uhkaavasti, niin se kiintymys ja rakkaus olisikin ollut olemassa ja tuska menetyksestä suuri. Se on vaan helppo "kiukutella" mielen pintatasolla kun ei tuollaista hätää ole. Itse en enää juurikaan usko siihen ajatussoppaan mitä sisäisenä puheena päässäni kulkee. Useimmiten se kertoo enemmän omasta tilastani kuin ajattelun kohteista.
t. 3
Pitkissä suhteissa on erilaisia ajanjaksoja, se pitää vain hyväksyä. Välillä rakastetaan ja välillä ei.
Ei kannata panikoitua vastauksesta.
Kehu ja hellittele miestä, halaile ja käperry kainaloon. Näytä, että haluat olla juuri hänen kanssaan ja arvostat häntä. Miehet ovat simpukoita, jotka käpertyvät itseensä, jos eivät saa tarvitsemaansa arvostusta, vaikka tuskin tiedostavat koko asiaa.
Älä koko ajan painosta miestäsi. Kuulostaa siltä, että pakonomaisesti pidät nuo ongelmat pinnalla kyselemällä. Miehesi on oikeassa siinä, ettei tilanne hetkessä muutu. Anna suhteelle ja teille aikaa, älä jatkuvasti rankuta.