"ei leikitä sun kanssa, mene pois" miten reagoida aikuisena?

Sanoisin että "Nyt vittu leikitte porukalla, tai hakkaan kaikilta kädet irti!"

Minusta kesken leikin ei välttämättä tarvitse ottaa leikkiin, mutta kenellekään EI sanota asiasta tuolla tavalla. Että me ei leikitä SUN kanssa... Siitä voi jo vahvemmankin itsetunto rapista, jos kovin usein torjutaan tuolla tyylillä persoonaan käyvästi.

Eli kehottaisin miettimään, miten asian ilmaisee. "Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle sanotaan, että SINUN kanssasi ei haluta leikkiä? Mitäpä jos sanoisit mieluummin, että nyt meillä on leikki pahasti kesken, leikitään sun kanssa sitten, kun saadaan tämä leikittyä?"

Osa leikeistä on sellaisia, joihin voi oikein hyvin tulla mukaan keskenkin. Majaa rakennettaessa ei haittaa, vaikka sakkia olisi mukana paljonkin, mutta nukeilla roolileikkiä leikittäessä voi olla turhauttavaa, jos jollekin pitää selittää juoni kokonaan alusta alkaen.

Ja toki on asia vielä erikseen, torjutaanko joku järjestelmällisesti kaikesta. Omiiko joku itselleen leikkikaverin niin, ettei siihen koskaan huolita muita. Silloin on syytö vähän jutella siitä, ettei muita vastaan liittouduta, vaan asiallisten kavereiden kanssa pitää leikkiä, jos toinen toivoo mukaan alusta alkaen.

Toisin sanoen leikistä ulos sulkemiselle pitää olla leikkiin liittyvä syy, tai ns. hyvä syy eli että toinen kiusaa tai monopolisoi leikit, missä tapauksessa keskittyisin harjoittelemaan sen leikeistä pois suljetun kanssa leikkimistaitoja.

No en minä ainakaan lapsille opeta, että leikkikää te kaksin, ja jättäkää toi yksin! Joko kaikki mahtuu leikkiin, tai sitten ei leikitä! Ja samaa noudatan itse: minun kaveriporukassani ei eristetä. Menköön nurkkaan istumaan se, joka ei muiden kanssa leiki.

Ajattelin juuri samaa, että kaikki mahtuvat leikkiin. Lapset keksivät sille tulokkaalle jonkun roolin helposti. Tosiaan kyllä jotkut aikuisetkin eristää mielellään, ehkä ne ei ole lapsena oppinut yhteisöllisyyteen.

Kaksin menee kivasti mutta annas olla kun tulee kolmas mukaan. Milloin milläkin kaksikolla kiusataan kolmatta ja jätetään ulos. Näin ainakin meilläpäin tytöillä. Itse sanon lapselleni että kaikkien kanssa on leikittävä mutta monesti oma lapsi on juuri se joka jää ulos leikistä.
Nyt tänne muutti samalle luokalle menevä tyttö ja heti yksi lapseni vanhoista kavereista alkoi valittamaan että nyt sä et varmaan enää leiki mun kanssa vaikka oli saman päivänä jättänyt lapseni ulos leikeistä. :o

Miten niin fakta? Mikä fakta tuo muka on? Ilmeisesti ei ollut ap:n lapsi joka jätettiin sivuun?

Toisilla lapsilla on sellainen tyyli, että haluavat _aina_ jättää jonkun pois leikistä. Oikein keksimällä keksitään leikkejä, joissa yksi voidaan jotenkin eristää muista. Joillakin sitten sujuu leikit ryhmässäkin. Tosi paljon vaikuttaa miten on opetettu kohtelemaan muita ja minkälainen käytös lapselta hyväksytään.

Aikuisella on vastuu puuttua tuohon.

Minusta tuon "Ei oo pakko jos ei halua" fraasilla voisi heittää jo tänä päivänä vesilintua. Tyypilliset todistamani yritykset rajata joku tai jotkut ryhmästä ulos: järjestäydytään ryhmänjaossa niin, että samaan ryhmään tulee vain bestikset, ja ryhmään kuulumattomasta loppu porukka nurkuu "Eihän tuo tuu meille...?". Tai sitten kivasta ryhmäleikistä tulee leikki, jossa yhdestä tulee selvästi leikin altavastaava. Tai sitten maagisesti leikki on aina niin kesken, ettei siihen ikinä pääse, paitsi jos leikkiin haluaa joku ns. insidepiiriin kuuluva... 

Olen pysäyttänyt aika nopeasti nuo tilanteet. Kotona voi sitten leikkiä halutulla kokoonpanolla, mutta jos koossa on isompi ryhmä, ei ketään sysätä syrjään ja piste. Jos tuohon ei puutu, tilanne räjähtää ihan käsiin. 

Olen sanonut jotain siihen tyyliin, että "miltä tuntuisi olla se, joka jää yksin". En siis millään tavalla pakottanut ottamaan mukaan vaan ystävällisesti sanonut ettei kaikkien kaveri tarvitse olla mutta ketään ei haukuta tyhmäksi jasille joka jää yksin tulee paha mieli. Näin siis alle kouluikäisille. Ottivat iloisesti mukaan leikkiin ja pyysi anteeksi kun sanoi tyhmäksi.

Todellakin kaikkien kanssa leikitään. Tämä on juuri sitä miten tyttöjä kasvatetaan ja sitten itketään koulu- ja työpaikkakiusaamisesta.

Kyllä naiset osaa :D

Mitäs jos pienestä pitäen kasvatettaisiin lapset niin, että kaikki mahtuvat leikkiin mukaan. Huh, ja joku vielä 2015 kysyy tuollaista. Mielestäni pitäsi olla itsestäänselvyys.

Kuinkahan paljon eroja tuossa käytöksessä on tyttöjen ja poikien välillä? Yleensä väitetään, että pojat osaavat leikkiä reilusti, mutta tytöt liittoutuvat aina kolmatta vastaan. 

Oma ulkopuoleltani todistamani kyykytystapaus oli poikien puolelta. Näennäisesti oli ihan ok leikit, mutta sitten selvisi, että leikit hurjistuivat ja villeimmät temput kohdistuivat aina yhtä vastaan ihan niin, että tämä yksi sai kunnolla kipeää. Ja kun tämä itkuisena lähti kotiin, häntä pidettiin itkupillinä ja ilonpilaajana. Että ei tuo sinänsä niin kaukana ollut niistä ulossavustamisista, joita yleensä väitetään tyttöjen tekevän.

Minä opetan lastani tekemään muille niinkuin tahtoisi itselleen tehtävän. Eli kehottaisin lastani miettimään, että jos hän kysyisi leikkiin mukaan niin mitä tahtoisi muiden hänelle sanovan? =) Toisin sanoen kyllä mä olen sen kannalla, että kaikki mukaan leikkiin!