Millaista on olla reilusti tyhmemmän miehen kanssa?

Enimmäkseen helppoa! Ei ymmärrä esim. kysellä mun "ylitöistä".

Ihan mukavaa. Kivointa oli, ettei mies koskaan rissannut mua (painostanut mihinkään tai vaatinut) eikä itsekään ottanut stressiä asioista. Symppis mies oli. Ei olla enää kylläkään yhdessä, koska sitten tosiaan kyllästyin tietyllä tavalla siihen, ettei mies koskaan hurmannut tietyllä tapaa älyllisyyden osoituksilla. Elämä on valintoja. 

Tavallaan söpöä, tavallaan noloa. Maailman ihanin mies mutta.. Aina kun se kysyy multa mitä joku sana tarkottaa tai mikä joku asia on tai miten joku asia menee, niin mä tiedän ihan lonkalta vastauksen. Kerron sille maailmasta ja jutuista ja se on ihan ihmeissään. Ja mä en itse ole edes mikään viisas :D kaikesta huolimatta ihana ja kiltti ja upea mies! Mutta vähän ehkä höhlä :)

Mua ei kyllä sytytä yhtään. Mutta miehen älyn ei tarvitse olla omalta vahvuusalueeltani, itse asiassa ei haittaa, jos on niissä tyhmä, kunhan voi häikäistä jollain osa-alueella.

Joo, nelonen jatkaa. Sillä on muutama osa-alue missä minä taas olen ihan ihmeissäni kun joku on niin taitava ja ammattilainen! Eli komppaan vitosta :)

Mahdotonta! Jos haluan itseäni tyhmemmän, mukavan kumppanin, otan sitten vaikka mieluummin koiran kuin pönttöpäisen miehen. Miehen TÄYTYY olla minua sen verran fiksumpi, että pystyn kunnioittamaan häntä. Älykkyys on seksikästä. Ulkonäöstäkin viis, kunhan pään sisällä on sitä jotakin.

No jaaah... Mies ymmärtää paljon teknisistä asioista, osaa kasata huonekalut, korjata autot ja mopot ja on hyvin rationaalinen esimerkiksi rahan suhteen ja on hyvä matemaattisissa tehtävissä. Toisaalta hänellä ei ole yleissivistystä kuten minulla, ei tiedä mm. maiden pääkaupunkeja, yleisiä sivistyssanoja eikä osaa etikettiä juhlissa vaan joudun vaivihkaa korjailemaan, ei osaa yhdyssanoja... Toisaalta kivaa että on tuommoinen raavas ja miehekkään juntti perusmies, välillä hävettää hirveästi. Kahden kesken hän on aivan ihana, mutta seurassa saa usein hävetä, niin julmalta ja pinnalliselta kuin se kuulostaakin. Olen sentään saanut opetettua sen, ettei seuruessa aleta ruokailemaan ennen kuin lähimmät istujat ovat saaneet ruokansa. Vielä kun saisi iskostettua muistisäännön yhdyssanoista niin olisin somessakin tyytyväinen...

Kauheaa. Edellinen miesystävä oli täysi tollo. Ei osannut englantia pätkääkään. Suuttui mulle jos puhuin englantia tai heitin englanniks jonkun läpän, joita ystävienkin kesken lauotaan. Sitten sanoi kaiken ihan väärin. Jos korjasin lauseet ja muut oikein niin suuttui. Yritin kohteliaasti pyytää josko saisin häntä opettaa jos haluaa. Mutta sanoi osaavansa. No, hänen sukulaisen mies oli britti ja tulivat visiitille. Kokoajan oli multa kysymässä mitä sanoa...
Väitti että osaa, mutta suuttui kun heitin jotain englanniksi ja kydyin että mistä kiikastaa niin mies naama punasena kiljuu ettei ymmärrä mitä puhun.
Samaten ei osannut käyttää isoja alkukirjaimia, ei pisteitä, pilkkuja...ei mitään. Ja kaikki yhteen pötköön! En itsekään aina tajua pilkkuja laittaa kaikkialle minne pitäisi, mutta muuten sentään osaan kirjoittamisen perusjutut.

Se oli ihan mahdoton tapaus... ei tiennyt että seksitaudit voi tarttua suuseksistä. Väitti kivenkovaan että lehmillä on kaviot, niinkuin hevosillakin. Sorkat ovat kuulemma vain pikkuisilla eläimillä kuten lammas, vuohi, possut jne. Mutta isoilka elikoilla kaviot.
Shampoo oli tuntematon käsite. Oikeasti.

Sen koko perhe oli aivan järkyttävän vajaa...mutta minkäs sille voi. Mukavia ihmisiä mutta eivät tienneet moniakaan asioita.
Sen miehen kanssa oli se kivaa, että tunsin itseni helkkarin viisaaksi kun olen isosiskoltani saanut koko elämäni ajan kuulla kuinka olen tyhmä. Tän miehen kanssa kun tuli riitaa tai väittelyä, niin löin hänen kanssaan vetoa! Oli aina niin varma vastauksistaan mutta olin aina oikeassa. Kuulostan kai kamalalta, mutta halusin nauttia siitä että tunsin itseni älykkääksi. Ainut asia minkä mies osasi: valehteleminen! Ei mitään muuta. Mies oli seurustelumme aikana 22v.... :) Ja tästä on aikaa 2 vuotta. Itse olen nyt 21.

Nyt olen miehen kanssa joka on reippaasti älykkäämpi kuin minä ja tykkään siitä<3 ei oo tullu jonninjoutavia väittelyitä ja olen oppinut paljon uutta! :)

Ei haitannut. Ikävä kyllä en ajatellut rakkauden huumassa että älykkyys periytyy.

Sivistymättömän kanssa vielä pärjää, jos muuten kemiat natsaa. Sen sijaan oikeasti älykkyydeltään merkittävästi eri tasoista kumppania en suosittele kellekään. Itseäsi paljon tyhmempi näkee maailman oikeasti hyvin eri tavalla kuin sinä. Lisäksi tyhmällä ei ole kovin hyvää käsitystä siitä, mistä aiheista hän tietää tai ymmärtää ja mistä ei, kun taas pelkästään sivistymätön usein huomaa, milloin liikkuu mututuntuma-alueellansa.

Moni keskustelee mielellään puolison eriävistäkin mielipiteistä, mutta tyhmän ajatuksista on vaikea keskustella, sillä ne vain ovat olemassa, mutta taustalla ei ole minkäänlaista logiikkaa. Esimerkiksi riippuu aivan tuurista, syyttääkö tyhmä Suomen huonosta politiikasta viime vuosina sitä, että oikeistopuolue oli mukana hallituksessa, vai sitä, että vasemmistopuolue on ollut mukana hallituksessa. On aivan sattumaa, korkeintaan tunteellisten mielikuvien sanelemaa, kumman noista tyhmä valitsee silmätikukseen. Pelkkä hallituksessa mukana olo riittää tyhmälle syy-seuraussuhteen todisteeksi, vaikkei hän osaa sanoa, mitä tarkalleen ottaen on tehty, ja mitä olisi pitänyt tehdä. Tämä sama logiikan puute on useimpien muidenkin tyhmän ajatusten taustalla.

Sivistymätön voi ymmärtää kuulemansa, mutta tyhmälle se on todella haasteellista. Tyhmä ei pysy kärryillä yhdessä katsomienne tv-sarjojen juonista. Suurimmaksi vaikeudeksi kuitenkin tulee se, että hän ei ymmärrä sinua. Hänen oma kielensä on epätarkkaa ja suuripiirteistä, ja konfliktitilanteissa hän ei ymmärrä, mitä tunnet, vaikka kuinka tarkasti koittaisit selittää. Monimutkaisten asioiden hahmottaminen on vaikeaa. Hän ei esimerkiksi kunnolla ymmärrä, miksi haluat vaihtaa työpaikkaa, vaikka palkka ei nousisi ja nykyiset työkaverit on ok, vaikka koittaisit selittää esim. paremmista etenemismahdollisuuksista, jos ei ole täysin varmasti tiedossa, että saat siten nopeasti ylennyksen.

Kaiken kaikkiaan tämän ominaisuuden suhteen suosittelen kaikille kaltaistensa pariin hakeutumista. Tyhmä + tyhmä -pareissakin on varmasti paljon onnellisia.

Mielenkiintoinen keskustelu. Miten tyhmyys määritellään? Mieheni on maanviljelijä ja amis, minä kohta DI. Monesti mies heittää: olis yleistiedon kysymys, ja tulee kysymyksiä virtausopista ja lämmönsiirrosta, fysiikasta ja dynamiikasta, kemiasta, joskus lujuusopista. En koskaan osaa vastata suoraan miten asiat oikeasti ovat, esitän vaan että teoriassa on näin ja tälle voidaan esittää tällainen kaava. Mutta oikeaa vastausta en ole koskaan osannut antaa ja silti mies arvostaa ja kuvittelee että tietäisin jotakin. Toisaalta on mukavaa maata miehen kainalos ja kysellä tyhmiä kiertokangen ja nokka-akselin toiminnasta, ja kuunnella miten voi käydä kun hihna katkeaa. Kertaakaan ei tule tyhmä olo. Sen lisäksi historiasta tietää paljon, mä en juurikaan. Ollaan varmaan molemmat tyhmiä :)

Älykkyys ja sivistyneisyys ovat kaksi eri asiaa: jos toinen ei tiedä paljoakaan mutta kykenee oppimaan, kyseessä ei ole älyn puute.

Rasittavaahan se on tyhmän kanssa oleminen pitemmän päälle, jos toiselle pitää selittää kaikki yksinkertaisetkin asiat, eikä tämä sittenkään ymmärrä. Nuorena seurustelin vähän aikaa tällaisen vähemmän älykkään yksilön kanssa, mutta ei sitä kauan jaksanut.

Varmasti raskasta. En muutenkaan kestä tyhmiä (ja hitaita) ihmisiä, niin miksi olisin sellaisen kanssa?

Olen hämmästynyt, että tästä tuli aivan oikea, järkevä keskustelu, vaikka se oli alunperin vain väännös ketjusta, jossa kyseltiin miltä tuntuu olla selvästi lyhyemmän miehen kanssa.

ap