Millä saan ysiluokkalaisen suunnittelemaan elämäänsä?

Minä olin itse ihan samanlainen tuon ikäisenä. Kaikki se johtui siitä etten todellakaan tiennyt mitä haluaisin olla tai tehdä. Omalla painolla asiat kuitenkin meni eteenpäin ja lähdin opiskelemaan ammattiin missä tällä hetkellä olen. Vanhempana et hirveästi pysty mitään tekemäänkään koska et voi tehdä päätöksiä lapsesi puolesta noissa asioissa. Minä sanoisin että anna aikaa. Kyllä se oivallus sieltä vielä tulee mitä se haluaa tehdä ja siitä se sitten lähtee :) 

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 09:28"]

Minä olin itse ihan samanlainen tuon ikäisenä. Kaikki se johtui siitä etten todellakaan tiennyt mitä haluaisin olla tai tehdä. Omalla painolla asiat kuitenkin meni eteenpäin ja lähdin opiskelemaan ammattiin missä tällä hetkellä olen. Vanhempana et hirveästi pysty mitään tekemäänkään koska et voi tehdä päätöksiä lapsesi puolesta noissa asioissa. Minä sanoisin että anna aikaa. Kyllä se oivallus sieltä vielä tulee mitä se haluaa tehdä ja siitä se sitten lähtee :) 

[/quote]

Noin sen toivoisinkin olevan. On pojalla aiemmin ollut haaveita, mutta nekään jutut ei kiinnosta enää. Ei kuulemma vaan osaa kuvitella itseään työelämään, vaikka onkin menestynyt teteissä ihan hyvin. Ikävä kyllä luonteeltaan poika on aina ollut sellainen huoleton taivaanrannanmaalari, joka ei sääntöihin sopeudu eikä auktoriteettejä kumarra. Minkä ikäisenä muuten voi suorittaa siviilipalveluksen? Olisipa hyvä jos siitä saisi ns. "välivuoden" ja aikaa ajatella..

ap

Harva 15-16 vuotias tietää vielä mitä elämältä haluaa.

Hullua, että oppivelvollisuus loppuu tuossa iässä, koska tosiaan harva osaa sanoa miksi haluaa isona.

Vuosikin eteenpäin, niin jo kummasti alkaa olla ajatuksia.

Joo, mäkin sanoisin että anna lapselle omaa aikaa miettiä mitä haluaa tehdä, älä painosta - siitä tulee vain kapinointia lisää.

Löytyisikö ehkä harrastuksesta jokin "punainen lanka" sille mitä voisi opiskella tai tehdä työkseen? Tai ainakin panostaa siihen harrastukseen hetkeksi enemmän, esim. kitaransoitto - jokin opiston musiikkikurssi, bändikoulu, tai urheilu - jokin juniorien valmentaminen jne?

Hienoa, että hänellä on harrastus/harrastuksia ja kavereita.

ei kukaan 16-vuotias vielä tiedä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa tai mikä olisi se oma juttu, tai ainakin ne nuoret ovat harvassa..

Todella harva tuonikäinen ajattelee kovinkaan vakavasti tulevaisuutta. On toki niitäkin tapauksia, joille on kristallinkirkkaana selvillä mikskä haluavat isona, mutta nämä ovat harvassa. Itse olisin ihan rauhassa. Tuoikäiset elävät nimenomaan tässä hetkessä ja se on täysin normaalia. Kun siellä koulussa alkavat juttelemaan niistä jatkokoulutusasioista, niin asia konkretisoituu. Kun huomaavat, että kaikki muutkin joutuvat sitä jatkoa miettimään, niin kyllä se itsellekin tulee ajatuksiin.

Ysiluokka on vasta alkanut. Niillä on tänä vuonna enemmän oppilaanohjausta ja tutustuvat kovasti jatko-opiskelumahdollisuuksiin. Ei nyt tarvitse mitään tietääkään. Itselläni on reipas ja ihana tyttö ysillä. Koulu sujuu äärettömän hyvin ja on hyvin sitoutunut tavoitteelliseen urheiluharrastukseen. Lukioon on menossa, mutta ei yhtään tiedä, minne haluaisi (pk-seudulla paljon vaihtoehtoja). Ahdistuukin tässä vaiheessa kyselyistä, joten tässä kohtaa ei kysellä. Joulun aikaan seuraavan kerran keskusteluun :)

kiitos teille :) ehkä luovutan enkä painosta enää. Lukea ei jaksaisi, joten lukion tarjoamat kolme lisävuotta mietintäaikaa eivät taida auttaa tässä tapauksessa.

ap

Sano sille että opiskelee vaikka kokiksi tai ravintola-alaa ja jos ei osaa kuvitella itseään työelämään niin etsii uranaisen vaimokseen ja jää koti-isäksi. Noista aloista on ehkä eniten hyötyä koti-isyyteen. Ja tämä on vain puoliksi vitsillä heitetty.

Sen verran ota vielä puheeksi että jouluun mennessä yrittää päättää haluaako lukioon vai ammattikouluun ja siihen asti unohdat koko aiheen.

Hänen kanssaan voisi (yrittää) jutella, mitä kaverit aikovat tehdä tämän vuodrn jälkeen ja tulevaisuudessa. Hän ei varmasti halua olla sonoa kotoin jäävä, kun muut menevät opiskelemaan tahoilleen. Tietysti on haastellista, jos kavereillakaan ei ole mitään ajatuksia, miten tulevaa elämäänsä viettäisivät. Mutta jos porukassa olisi ykskin, jonka peräsdä muut tajuaisivat, että jonain päivänä pitää elättää itsensä. Tytötkon tykkäävät vain sellaisista, jotka huolehtivat omista asioistaan.