Kertokaas millaista on olla aitiyslomalla vastasyntyneen ja kolmevuotiaan kanssa! Eli siis lapsi kotona, ei kerhopaikkaa tai osa-aikaisena tarhassa.

3-vuotiaalle pitää keksiä ja varata PALJON mielenkiintoista tekemistä esim. imetysten ajaksi, muuten menee huomionhauksi ja vauvakin häiriintyy. Myönnän, että meillä katsotaan paljon piirrettyjä kun äiti imettää...

Tärkeintä oli rytmittää päivä pikkuhiljaa jotenkin niin, että vauvan tarpeiden lisäksi pystyin huolehtimaan myös esikoisen ulkoilusta ja kavereiden näkemisestä. Jos esikoisella ei olisi ollut kavereita tässä naapurustossa, olisi ollut hankalampaa pidemmän päälle. Nyt alkuun riitti tapaamiset tuttujen kanssa puistossa/kodeissa ja sitten saimmekin kerhopaikan.

lapsilla on ikäeroa tasan 3 vuotta ja aluksi jännitti miten arki alkaa rullata. mies oli 3vkoa isyyslomalla jonka aikana sain rutiinit kuntoon niin hyvin kuin se nyt oli mahdollista. aamulla syötin ensin sen joka ensin heräsi ja sitten ulkoiltiin kun vauva nukkui. kun tultiin sisään syötin vauvan ja esikoinen katsoi lastenohjelmaa tai muovaili tmv. vauvan syötyä lämmitin meille esikoisen kanssa ruuan. ruoka oli aina valmiina joko pakkasesta, edellispäiväistä jne. ruuan jälkeen esikoinen meni päiväunille tai sitten köllöteltiin yhdessä kirjaa lukien. päiväunien tai köllöttelyn jälkeen syötin vauvan ja esikoinen leikki itsekseen. vauvan syötyä annoin esikoiselle välipalaa ja puuhailtiin yhdessä mitä nyt milloinkin.



kotitöitä tein suosiolla vasta illalla miehen kotona ollessa ja hyvin paljon viikonloppuisin. meillä ei ole ollut aina siistiä mutta onnelliset lapset kyllä.

minä nautin siitä. Ainutlaatuista aikaa.

kanssa.

Vierailija:

Lisäksi mulla esikoinen nukkui 3 tunnin päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.

Meillä noin 3 v ikäero ja aika härdelliä välillä on ollut :P. Esikoinen onneksi aika itsenäinen HALUTESSAAN, mutta välillä taas ollut aivan helvetinmoista vääntämistä, kun esikoinenkin hiukan taantunut vauvan tasolle... Joskus tuntui, että helpommalla olisi päässyt pienellä ikäerolla kun esikoinenkin selkeästi " vauva" , mutta sujuessaan taas olen kiitellyt vähän isompaa ikäeroa, kun esikoinen osaa hetkittäin " huolehtia" itsestään :).

Ja alkuun kyllä esikoisella tuli melkoista huomionhakua, nimenomaan imetyksen aikana. Aloitti housuun pissaamisenkin uudelleen, kun äiti ei päässyt imetykseltä heti auttamaan vessakäynneillä... Kyllä se siitä sitten vähitellen alkoi luonnistua. Mustasukkaisuutta ei vauvaa kohtaan ollut missään vaiheessa, ainoastaan haettiin huomiota äidiltä. Nyt pienempikin on jo 2v ja tulevat äärimmäisen hyvin toimeen keskenään.

Meillä 3-vuotiaalla pojalla on omat leikit ja ymmärtää kun pikkusisko kaipaa äitiään. En voi siis sanoa että mitenkään ylipääsemättömän hankalaa. Toki kaikki lähdöt ja muut on paljon hitaampia kuin yhden lapsen kanssa, mutta muuten meillä ainakin mennään aika lunkisti.

Vierailija:

Vierailija:

Lisäksi mulla esikoinen nukkui 3 tunnin päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa.

Meillä noin 3 v ikäero ja aika härdelliä välillä on ollut :P. Esikoinen onneksi aika itsenäinen HALUTESSAAN, mutta välillä taas ollut aivan helvetinmoista vääntämistä, kun esikoinenkin hiukan taantunut vauvan tasolle... Joskus tuntui, että helpommalla olisi päässyt pienellä ikäerolla kun esikoinenkin selkeästi " vauva" , mutta sujuessaan taas olen kiitellyt vähän isompaa ikäeroa, kun esikoinen osaa hetkittäin " huolehtia" itsestään :).

Onko tuo nyt mikään ihme jos nukkuu päiväunet. Minä taas ihmettelisin jos 2-vuotiaana ei enää nukkuisi. Sillon kun on vielä niitä tarbitsee ja paljon. Ai että kun teillä ei nukuta enää niin kellään muullakaan ei saa nukkua, dorkaa! :P

Itselläni oli vaikeaa ja tunnen suurta pahaa mieltä ja huonoa omaa tuntoa asiasta vieläkin. Tuli räyhättyä ja oltua kamala. Tein väärin monta asiaa ja jälkiä korjaillaan vieläkin, kolme ja puoli vuotta vaikean ajan jälkeen. Harmittaa. Mutta ilo nähdä, ettei kaikilla ole ollut niin vaikeaa ja homma sujuu, kun on kykyjä. Pakko myöntää harmittelevani, etten voi elää aikaa uudelleen. Muuttaisin monta asiaa, fiksumpana ja jaksavampana.



Tsemppiä kaikille!

Vierailija:

Onko tuo nyt mikään ihme jos nukkuu päiväunet. Minä taas ihmettelisin jos 2-vuotiaana ei enää nukkuisi. Sillon kun on vielä niitä tarbitsee ja paljon. Ai että kun teillä ei nukuta enää niin kellään muullakaan ei saa nukkua, dorkaa! :P

Nukkukaa vaikka kellon ympäri jos niin haluatte!

Ja sinä voit ihan rauhassa ihmetellä meidän kaksivuotiasta joka ei enää päiväunia nuku, nukkui (ja nukkuu edelleen) pitkät yhtenäiset yöunet, mutta mene nyt muualle sitä dorkaa huutelemaan!

Vierailija:

Sillon kun on vielä niitä tarbitsee ja paljon.

Erityisen hyvin menee, jos naapurustossa asuu muitankin, joilla on isompia lapsia vauvojen lisäksi kotona. Muuten puistoilusta voi tulla vähän tylsää teille molemmille... Ehkä kannattaa asennoitua niin, että etenkin vauvan nukkuessa isompi saa huomiota ja sinä saat omaa aikaa ja lepoa, kun miehesi tulee töistä. Etenkin jos vauva on leppoisa tapaus, menee alkuaika tosi kivasti. Meillä haasteet alkoivat oikeastaan vasta, kun pikkukakkonen oli 4-kuinen ja tahtoi jo enempi virikkeitä kuin pelkkää kantoliinailua ja seurustelua, mutta ei päässyt vielä itse eteenpäin. Sitten n. 7-kuisena oli taas helpompaa, kun pikkukakkonen pääsi itsekin maailmaa tutkimaan ja syli oli välillä vapaa enempi taas myös tuolloin melkein 4-vuotiaalle esikoiselle.

Vierailija:

Vierailija:

Sillon kun on vielä niitä tarbitsee ja paljon.

Silloin kun on vielä pieni ja tarvitsee niitä paljon.

Joko ymmärsit vai väännänkö vielä rautalangasta?

Myönnän, että aika provoavasti kirjoitin tuon kommenttini ja pikaisesti mutta minusta on tosi lapsellista(dorkaa siis, en haukkunut sinua vaan tapaa jolla esitit asiasi) alkaa kommentoimaan aivan asian ohi kun oli ihan fiksu ja hyvä aloitus johon ihmiset vastasivat omista kokemuksistaan alkuperäiselle.

Niin paljon kuin vaan vauva ja arki muutenkin antaa periksi, niin esikoiselle positiivista huomiota ja kehumista.

Meillä ainakin auttanut ja ollaankin saatu 3-vuotiaastamme tosi hyvä apuri. Ei ole siskolleen ollut mustasukkainen oikeastaan koskaan, olen ottanut häntä hoitoavuksi ja yrittänyt mm. lukea imettäessä jne... Kyllä asioilla on tapana järjestyä ja minusta tämä ikäero on ainakin meille oikein sopiva!

Vierailija:

Myönnän, että aika provoavasti kirjoitin tuon kommenttini ja pikaisesti mutta minusta on tosi lapsellista(dorkaa siis, en haukkunut sinua vaan tapaa jolla esitit asiasi) alkaa kommentoimaan aivan asian ohi kun oli ihan fiksu ja hyvä aloitus johon ihmiset vastasivat omista kokemuksistaan alkuperäiselle.

Ja jos oikein tarkkaan luet, niin huomaat, että minunkin viestini suurimmaksi osaksi koskee tämän fiksun ja hyvän aloituksen ihan alkuperäistä aihetta (alussa erehdyin ilmaisemaan ihmetykseni pitkistä päiväunista, enkä sitäkään edes mitenkään negatiivisesti tehnyt).. Voi jessus, että jotkut ottavat herkästi itseensä!

Joku 3-vuotias tarvitsee päiväunet, joku taas ei. Niin simppeliä se on. Jos 3-vuotias nukkuu tuntikaupalla päivällä, niin sitten on varmaan yöuni lyhyempi, ja ihan hyvä järjestys sekin on jos perheen rytmiin sopii.