Please auttakaa tulkitsemaan miestä!

Tapasin muutama vko sitten miehn. Elämäntilanteeni uuteen suhteeseen oli kaikkea muuta kuin ideaali, olin eronnut juuri ja käytännössä asun vielä exäni kanssa hetken. Mutta siis ero oli tullut ennenkuin tapasimme tämän uuden kanssa.

Kerroin heti tälle uudelle mihelle että aiempi suhteeni loppui exäni takertumiseen ja siihen että hän omisti elämänsä minulle, lopetti harratukset yms vain ollakseen kanssani. Tämä uusi mies teki heti selväksi että ei ole etsimässä kevyttä suhdetta vaan parisuhdetta. Hän näytti minulle erään keskustelun jonka oli whatsapissa käynyt ystävänsä kanssa: keskustelussa hän kertoi olevansa valmis vakiintumaan ja mainitsi olevansa menossa treffeille (kanssani). Eli teki tällä selväksi että olisi ihan tosissaan. Eilen hän vei minut tapaamaan ystäviään. Minua ei ahdista vähääkään, tunnen olevani todella isosti ihastunut tähän mieheen. Hän osoittaa minulle avoimesti huomiota eikä pidä näppejään irti minusta hetkeäkään. Mutta: silloin kun olimme ystäviensä luona, miehen puhelin soi. Hän meni muualle puhumaan ja tuli takaisin, totesi että kyseessä oli eräs nainen kenelle oli antanut viime viikolla käyntikorttinsa työjutuissa (siien liittyi flirttiä ja hän kertoi tämän hyvänä vitsinä) Oli jotenkin lesoilevan tuntuinen että joku naikkonen lauantai-iltana hänelle soittelee. Menimme siitä sitten hän luokseen. Kerroin että minulle on täysin fine että hän vehtailee muidenkin naisten kanssa, mutta jos ei tekisi sitä kun olen paikalla: tulee epäkunnioitettu olo. Mies oli hämillään ja vakavoitui. Sanoi että oli rehellisesti kertonut tuosta kuulemma viattomsta flirttailusta työjutuissa joihin liittyi se käyntikorttu, jotta olisi mulle rehellinen. Sanoi että jos siinä olisi jotain, hän ei olisi kertonut. Minä siinä sitten tiukkana että senku vehtaat kenen kanssa haluat. Mies sanoi että tiedätkö miten kylmältä tuo tuntuu kun sanot noin, että ihan kun sillä mitä teen ei olisi väl. Sanoin ettei se niinkään mene mutta en mä voi häntä alkaa estämään tai rajoitamaan. Hän sanoi että odottaa minulta suoraa puhetta ja sitä että todellakin sanon jos minua jokin häiritsee. Lisäksi hän sanoi että hänelle rittää minä eikä tarvitse muuta. Tämä oli eka vakava keskustelu aiheesta. Eilen mies myös toi oman mielipiteensä ilmi siitä kun mietin mihin muutaisin kun asunto exän kanssa menee kaupaksi. Mies ei pitänyt lainkaan ajatuksesta että muuttaisin vähän kauemmas: ei kuitenkaan sanonut sitä, totesi vaan että tuossa hänen asuinalueellaan on muutama potentiaalinen kämppä vapaana. Tulkitsenko omiani kun vedän tästä johtopäätöksiä että hän oikeasti on minusta kiinnostunut? Puhuimme eilen myös omiss huonoista puolistamme ja mies sanoi että hänen suhteensa ovat kaatuneet siihen että hän ei osaa tuoda tunteitaan riittävän hyvin ilmi ja vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä. Jep, ajoittain mulle tulee hänestä se olo. Ja vaikka tiedän että hän on extra varovainen sen suhteen ettei painosta minua, minun vammanen pääni odottaisi selkeämpiä kiintymyksen osoituksia. Olenko ihan pimeä näiden pelkojeni kanssa? Ylitulkitsenko taas? Mies on 27 v ja minä 31v.