Miksi 3-5 vuotias lapsi on ärsyttävä?

Hän ei ole saanut riittävästi ja oikeanlaista huomiota ja hellyyttä sekä virikkeitä. Hän voi myös olla sairas. 

Eikä ole kun ihanimmassa iässä! Vielä pieni mutta toisaalta jo iso. Hauska juttukaveri ja seuralainen :)

Vitullinen uhma, mikään ei kelpaa ja koko ajan tekoitkua! Ap

No koska uhmaikä... D44! 3v vetää raivareita, 4v on kaikkitietävä, 5v alkaa jo helpottamaan ja on jotain siltä ja väliltä. Ihan normipäivä.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 22:57"]Vitullinen uhma, mikään ei kelpaa ja koko ajan tekoitkua! Ap
[/quote]
Yritä positiivisen kautta. Kehu lasta pienistäkin asioista jotka menee oikein, jätä itkut huomiotta. Minä annan vaihtoehtoja joista lapsi on nyt väkisellä oppinut valitsemaan itselle suotuisimman vaikkakin pienen itkun kera.

En tiedä, mut miksi 5-9-vuotias? 

Vaihtoehdot on kaikki yhtä huonoja lapsesta, mikään ei oo hyvä. Sama märy joka asiasta. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 23:49"]Vaihtoehdot on kaikki yhtä huonoja lapsesta, mikään ei oo hyvä. Sama märy joka asiasta. Ap
[/quote]
Olet vaan johdonmukainen niin kyllä se siitä. Positiivista paljon ja kielloissa pitää olla todella tarkka ja missään ei saa antaa periksi. Kauhea työ, tiedän, lapsellani on ollut vaikea temperamentti vauvasta asti ja olen sieltä asti (nyt 5v) joutunut olemaan skarppina koko ajan. Miehen kanssa on vedetty yhtä köyttä. Joka kesä meillä käydään joku ihme muutosvaihe läpi että mikään ei onnistu ja kaikki on perseestä, mutta sitten loput 9kk sujuu suht hyvin kun vaan jaksaa kasvattaa sitä lasta KOKO AJAN.

Lapsen pitää myös kokeilla, rakastatko, vaikka on uhma jne...

Mun mielestä lapset on just parhaimmillaan siinä iässä, hauskat jutut eikä tarvi vaippoja vaihdella, laittaa päiväunille tai mitään. Mun lapsilla ei tosin ole ollut uhmaikää koskaan, esikoisen murrosikäkin meni ihan kivuttomasti, joskus paiskasi huoneensa oven kiinni ja meni itkemään, ihan samaa tein itsekin aikoinaan.

Toki rakastan mutta turhauttaa silti. Etenkin kun isä lepsuilee niin aaaargh. Ap

Koska ei ole saanut oikeanlaista huomiota.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 09:09"]

Tuossa iässä ensikerran huomaa mihinkä suuntaan lapsen kasvatus on mennyt vinksalleen. Huutava älymölölapsi on selkeästi jonkin kasvatusvirheen tuotos. Vanhemmat eivät sitä useinkaan ymmärrä että lapsen kasvatus on aloitettava jo 1 vuotiaana.

[/quote]

Höpönhöpö. Meidän tyttö oli kiltti ja tottelevainen lähes 2,5 ikään asti - totteli kertasanomisesta ja oli useimmiten niin kiltti ettei aihetta sanomiseen ole ollut. Lyhyen ajan sisällä alkoi järjetön uhma: läpsitään ja tönitään (muita lapsia), huudetaan, vaaditaan, kimistään ja kitistään usein.

En tiedä, mikä kasvatuksessa on kovin pieleen voinut mennä ennen tätä, kun aikaisemmin oli ns. helppo. Toki ruokatavoissa ym. käytöstavoissa on opastettu jo aiemminkin. Huomiota, läheisyyttä ja rakkautta saa paljon (myös nyt kiukkupyllynä...).

Meillä vähän yli 3v pahin uhma mennyt jo ohi, uhmanjälkeen tuntuu tosi helpolle,touhuilee jo yksin, ei tarvitse huomiota 24/7.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 00:37"]Toki rakastan mutta turhauttaa silti. Etenkin kun isä lepsuilee niin aaaargh. Ap
[/quote]

Toi on paha. Teidän täytyy ehdottomasti tukea kasvatuksellisissa asioissa toisianne! Se lapsi testailee rajoja ja joutuu testaamaan pitkään, jos ne rajat muuttuu koko ajan!

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 06:39"]Meillä vähän yli 3v pahin uhma mennyt jo ohi, uhmanjälkeen tuntuu tosi helpolle,touhuilee jo yksin, ei tarvitse huomiota 24/7.
[/quote]
Odotas kun täyttää 4v. Kaikki alkaa alusta. Meidän ihana reipas poika muuttui heti 4v täytettyään. Mikään ei kelpaa, kaikki on tyhmää/tylsää/yäk, mökötetään, huudetaan jne. Että älähän vielä innostu.

Kuplasi on puhjennut ja olet huomannut ettei lapsi olekkaan täydellinen eikä aina vaan söpö kun tekee tuhmuuksia. Vanhemmilla on luontainen tapa pitää vauvaa ja pientä lasta maailman ihanimpana, ei haittaa valuva kuola ja jopa lapsen raivokohtaukset voi olla söpöjä. Se ei kestä ikuisesti, eikä kuulukkaan. Jossain vaiheessa vanhempi tajuaa että lapsikin on oma persoonanna ominen "virheineen".

Lapsi aloittaa uhmailun jossain (nuoremmatkin kokeilevat rajojaan, mutta eivät yleensä intä ja ärsytä) 2-3 iän välissä, ei kuuntele, ei tottele, sanoo kokoajan kohta jos jotain pyytää, sählää, vinkuu ja kimittää, ei ole ihme jos ärsyttää. Tässä vaiheessa on helppo etääntyä lapsen kanssa, jos ei niin halua käyvän niin siihen kannattaa panostaa. Kehu ja kannusta ärsyttävääkin lasta. Rakasta häntä ehdoitta siitä huolimatta ettei hän ollutkaan täydellinen minäsi jatke vaan yksilö omalla tahdolla.

Sopiva kuri, ja kun kieltää, niin vahtii asian loppuun asti eikä käännä selkäänsä voimattomana samalla kun rajojaan etsivä kakaraksi päästetty lapsi tekee tuhojaan. Selvät säännöt ja muuten huomioimista, ja muistakaa leikkiä lastenne kanssa. On turha alistua samalle tasolle huutavan lapsen kanssa, vanhemman tulee tajuta tilansa ja paikkansa. Pitää jaksaa olla läsnä ja tukena, ellei kiinnosta, niin kintut ristiin ja munat solmuun!

Tuossa iässä ensikerran huomaa mihinkä suuntaan lapsen kasvatus on mennyt vinksalleen. Huutava älymölölapsi on selkeästi jonkin kasvatusvirheen tuotos. Vanhemmat eivät sitä useinkaan ymmärrä että lapsen kasvatus on aloitettava jo 1 vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 09:09"]

Tuossa iässä ensikerran huomaa mihinkä suuntaan lapsen kasvatus on mennyt vinksalleen. Huutava älymölölapsi on selkeästi jonkin kasvatusvirheen tuotos. Vanhemmat eivät sitä useinkaan ymmärrä että lapsen kasvatus on aloitettava jo 1 vuotiaana.

[/quote] Kasvatus aloitetaan kyllä ihan vauvasta. Muuten olet oikeassa. Jäänyt aina mieleen, miten pari mammaa täällä oli sitä mieltä, että lapsi on yksilö, jolla on oma tahto ja jota ei voi muovata. Väärin! 

Ja ap:lle, tuo on todellakin ihana ikä lapsen elämässä, mutta niin on kaikki muutkin iät.