Lue keskustelun säännöt.
Mies on ainut lapsi
27.06.2015 |
Oon tässä viimeaikoina alkanut pohtimaan sitä, kun avomieheni on ainoa lapsi. Muutin itse opiskelemaan kauas kotikaupungistani ja tarkoituksenani oli tosiaan hankkia se tutkinto ja palata kotikunnille töitä etsimään valmistumisen jälkeen. Minulla on sielä laaja suku yms. No miehelläni ei täällä kaupungissa ole muuta sukua, kuin vanhempansa. Ja nämä vanhemmat ovat vielä ns. mummovanhemmat, eli hankkivat mieheni iäkkäinä.
No ongelmana tässä on se, että olisiko reilua mieheni vanhempia kohtaan raahata mies kotikaupunkiini/lähettyville perustamaan perhettä? Saisimme sielä laajan tukiverkoston ja uskon ettei mieheni vanhemmista lastenvahdiksi olisi yms. enää silloin, kun me lapsia saamme. Tulisiko vanhemmista yksinäisiä, kun ei ole oikein ketään vanhoilla päivillä aktiivisesti katsomaan perään ja tapaamaan?
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Jäisittekö opiskelukaupunkiin odottamaan miehenne porukoiden kuolemista ja perustamaan perhettä huonon tukiverkoston varassa?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 17:51"]
Pääsääntöisesti kannatata "hankkia" sen verran lapsia kuin itse jaksaa hoitaa.
Meillä molemmilla on työt 300 km päässä lapsuudenpaikakkunnilta, tukiverkkoa ei ole.
[/quote]
Niinhän se taitaa olla, mutta jos mahdollisuus olisi hoitoapuun, niin miksi tehdä elämästä turhan vaikeata? Uskon, että omat vanhempani mielellään joskus katsovat lastenlapsiensa perään ja lapseni haluavat heihin pitää yhteyttä, samoin serkkuihinsa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin, mitä mieltä mies on. Onko hänelle tärkeää, että pystyy tapaamaan usein vanhempiaan ja auttaa heitä sitten, kun alkavat tarvita sellaista?
Mun vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea, ja miehen suku ihan lähellä. Harmittaa, ettei omia vanhempia ehdi kamalasti tavata ja lapsenlapset jäävät etäisiksi jne. mutta toisaalta pidän tätä ihan normalina tilanteena. Mulla ei ollut lapsuudessa yhtään isovanhempia tai sukulaisia lähellä, eikä ollut vanhemmillanikaan. Meidän sukulaiset asuvat hajallaan.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 17:57"]
Kysyisin, mitä mieltä mies on. Onko hänelle tärkeää, että pystyy tapaamaan usein vanhempiaan ja auttaa heitä sitten, kun alkavat tarvita sellaista?
Mun vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea, ja miehen suku ihan lähellä. Harmittaa, ettei omia vanhempia ehdi kamalasti tavata ja lapsenlapset jäävät etäisiksi jne. mutta toisaalta pidän tätä ihan normalina tilanteena. Mulla ei ollut lapsuudessa yhtään isovanhempia tai sukulaisia lähellä, eikä ollut vanhemmillanikaan. Meidän sukulaiset asuvat hajallaan.
[/quote]
Mies ei oikein osaa sanoa asiaan mitään, mutta uskon ettei kovin mielellään muuttaisi. Ei ole myöskään kovin hyvä tekemään kavereita, joten saattaisi itsekin olla yksinäinen.
Olen aika järjellä ajatteleva ihminen, ja minusta lapsen kannalta järkevin ratkaisu olisi muuttaa sinne missä muu suku on. Joten taidan sitten erota, jos mies ei haluakkaan lähteä kotoaan pois.
Hyi hitto! Vanhempia jo suunnitellaan ilmaisiksi kakarapiioiksi.
Mies on ainut joka "hoitaa" vanhempiaan kun heillä alkaa ikä painamaan. Oletko miettinyt sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:14"]
Hyi hitto! Vanhempia jo suunnitellaan ilmaisiksi kakarapiioiksi.
[/quote]
Niin, eihän sitä saisi sanoa ääneen, mutta varmasti jokainen lapsen tehnyt ajattelee, että joskus olisi kiva saada lapsi hoitoon isovanhemmilleen. Omat vanhempani laittoivat minut tosi usein omille vanhemmilleen hoitoon, hakivat jopa minut tosi usein eskarista, ettei minun tarvitse mihinkään iltapäiväkerhoon mennä :) Varmasti itse haluavat lastenlapsilleen samanlaista.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:17"]
Mies on ainut joka "hoitaa" vanhempiaan kun heillä alkaa ikä painamaan. Oletko miettinyt sitä?
[/quote]
Se tässä juuri on se ongelma! Pidän mieheni vanhemmista ja surettaa ajatella heitä yksin vanhainkodissa, mutta omalla kohdalla järki menee usein tunteiden eteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä miehen vanhemmat ovat?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:26"]
Minkä ikäisiä miehen vanhemmat ovat?
[/quote]
taitaa olla 67 molemmat, me olemme 22v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:17"]
Mies on ainut joka "hoitaa" vanhempiaan kun heillä alkaa ikä painamaan. Oletko miettinyt sitä?
[/quote]
Ja se järki on nyt valinnassasi missä?
Se tässä juuri on se ongelma! Pidän mieheni vanhemmista ja surettaa ajatella heitä yksin vanhainkodissa, mutta omalla kohdalla järki menee usein tunteiden eteen..
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:26"]
Minkä ikäisiä miehen vanhemmat ovat?
[/quote]
taitaa olla 67 molemmat, me olemme 22v
[/quote]
En tiedä tuleeko tämä nyt sulle yllätyksenä, mutta vanhainkodeissa on aika harvoja 67-vuotiaita.
Me yritetään saada 95-v. isotädille paikkaa kun ei enää haluaisi olla kotona, mutta kun on niin hyväkuntoinen (kaupungin mielestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:17"]
Mies on ainut joka "hoitaa" vanhempiaan kun heillä alkaa ikä painamaan. Oletko miettinyt sitä?
[/quote]
Ja se järki on nyt valinnassasi missä?
Se tässä juuri on se ongelma! Pidän mieheni vanhemmista ja surettaa ajatella heitä yksin vanhainkodissa, mutta omalla kohdalla järki menee usein tunteiden eteen..
[/quote]
[/quote]
Tunne: Jäädään tälle paikkakunnalle odottamaan mieheni vanhempien kuolemaa ja lisäännytään ilman tukiverkostoa, jolloin myös sukulaiset jäävät lapsilleni etäiseksi. Ei ilmaista lastenhoitoapua. Kaupungilla huono sijainti.
Järki: Mennään kotipaikkakuntani lähettyville, lisäännytään ja lapset saavat kasvaa sukulaisten ympäröimänä ja pääsevät hoitoon tutulle ihmiselle tarvittaessa. Ilmainen lastenhoitoapu. Kaupungilla parempi sijainti.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:19"]
mutta omalla kohdalla järki menee usein tunteiden eteen..
[/quote]
Kenen kannalta ajattelet "järkevästi"? Sun vanhemmat eivät ilmieisestikään jää yksin, vaikka sinä asuisit kaukana, miehen vanhemmat taas jäisivät. Valmiita tukiverkostoja teillä ei miehen kotiseudulla tietenkään olisi olemassa (ikääntyneiden vanhempien lisäksi), mutta useita kertoja muuttaneena (sekä lapsuudessa että aikuisena) voin sanoa, että sellaisen voi luoda itse kun tutustuu ihmisiin, reilusti pyytää ja tarjoaa muille apua, tarvittaessa turvautuu ostettaviin palveluihin jne.
Jos kumpikaan ei halua muuttaa kauas juuriltaan, voisitteko jäädä johonkin "puoliväliin" asumaan, jos välimatka kummankin kotipaikkakunnalle jäisi kohtuulliseksi? Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, ja asuinpaikka on kummallekin tärkeä, kannattaa miettiä, kannattaako olla yhdessä. On kurjaa joutua asumaan jossakin, missä i haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:26"] Minkä ikäisiä miehen vanhemmat ovat? [/quote] taitaa olla 67 molemmat, me olemme 22v [/quote] En tiedä tuleeko tämä nyt sulle yllätyksenä, mutta vanhainkodeissa on aika harvoja 67-vuotiaita. Me yritetään saada 95-v. isotädille paikkaa kun ei enää haluaisi olla kotona, mutta kun on niin hyväkuntoinen (kaupungin mielestä).
[/quote]
Ei tule yllätyksenä, olen ollut vanhainkodissa töissä. Omat isovanhempani ovat 70-vuotiaita ja täysissä voimissaan elävät omakotitalossa maalla. Mutta he kuitenkin vanhenevat ja jos muutamme toiselle paikkakunnalle asumaan, he jäävät silti ''yksin'' vaikka ovat nyt nuoria.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:17"]
Mies on ainut joka "hoitaa" vanhempiaan kun heillä alkaa ikä painamaan. Oletko miettinyt sitä?
[/quote]
Ja se järki on nyt valinnassasi missä?
Se tässä juuri on se ongelma! Pidän mieheni vanhemmista ja surettaa ajatella heitä yksin vanhainkodissa, mutta omalla kohdalla järki menee usein tunteiden eteen..
[/quote]
[/quote]
Tunne: Jäädään tälle paikkakunnalle odottamaan mieheni vanhempien kuolemaa ja lisäännytään ilman tukiverkostoa, jolloin myös sukulaiset jäävät lapsilleni etäiseksi. Ei ilmaista lastenhoitoapua. Kaupungilla huono sijainti.
Järki: Mennään kotipaikkakuntani lähettyville, lisäännytään ja lapset saavat kasvaa sukulaisten ympäröimänä ja pääsevät hoitoon tutulle ihmiselle tarvittaessa. Ilmainen lastenhoitoapu. Kaupungilla parempi sijainti.
[/quote]
Miehesi todennäköisesti vastaisi samoihin ajatuksiin eri tavoin.
Onko teillä kummallakaana töitä kummassakaan kaunpungissa?
Me menimme kaunpunkiin, jossa molemmilla on töitä... hyvin yksinkertaista. Sen enempää tunnetta ja järkeä ei mietitty.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:19"]
mutta omalla kohdalla järki menee usein tunteiden eteen..
[/quote]
Kenen kannalta ajattelet "järkevästi"? Sun vanhemmat eivät ilmieisestikään jää yksin, vaikka sinä asuisit kaukana, miehen vanhemmat taas jäisivät. Valmiita tukiverkostoja teillä ei miehen kotiseudulla tietenkään olisi olemassa (ikääntyneiden vanhempien lisäksi), mutta useita kertoja muuttaneena (sekä lapsuudessa että aikuisena) voin sanoa, että sellaisen voi luoda itse kun tutustuu ihmisiin, reilusti pyytää ja tarjoaa muille apua, tarvittaessa turvautuu ostettaviin palveluihin jne.
Jos kumpikaan ei halua muuttaa kauas juuriltaan, voisitteko jäädä johonkin "puoliväliin" asumaan, jos välimatka kummankin kotipaikkakunnalle jäisi kohtuulliseksi? Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, ja asuinpaikka on kummallekin tärkeä, kannattaa miettiä, kannattaako olla yhdessä. On kurjaa joutua asumaan jossakin, missä i haluaisi.
[/quote]
Itseni ja lasten kannalta. Lasten kasvatus on helpompaa, kun ympärillä on ihmisiä joilta saa apua ja oikeasti välittävät lapsesta. Tunnesyistä mietin miehen paikkakunnalle jäämistä.
Ja kiitos tuosta puoliväliehdotuksesta, ei tullut itselleni mieleen. Kaupunkien puolessa välissä on yksi ihan lupaavan oloinen kaupunki
Minä valitsin miehen kotipaikkakunnan. Anoppi on iäkäs mutta hoiti paljon lapsiamme. Nyt kun emme juurikaan tarvi lastenhoito apua enää me vuorostamme hoidamme sairasteleva anoppia. En olisi voinut "viedä" anopilta ainutta poikaa.
apn tilanteessa on vielä sellainen mahdollisuus että voisivatko appivanhemmat muuttaa poikansa perheen perässä sinne lähemmäs sinun kotiseutuasi jossain vaiheessa?
Pääsääntöisesti kannatata "hankkia" sen verran lapsia kuin itse jaksaa hoitaa.
Meillä molemmilla on työt 300 km päässä lapsuudenpaikakkunnilta, tukiverkkoa ei ole.