Epäromanttisella tavalla alkaneet suhteet, kokemuksia!
Kertokaa lohduttavia tarinoita, miten epäromanttisesta suhteen alusta voi tulla jotain hyvää! Itse harmittelen kovasti oman seurusteluni alkua; mies jahtasi minua ja minä jahtasin ex-miestäni, työntäen nykyistä miestäni tietoisesti etäälle, vaikka hänestä ihmisenä pidinkin.
Soutamisen ja huopaamisen jälkeen voin rehellisesti sanoa rakastavani miestäni ja olevani onnellinen, mutta mitään kaunista tarinaa ei ole kerrottavana tuleville lapsille tai nykyisille kyselijöille (mm. vanhemmat), että miten olemme tavanneet ja rakastuneet. Kaikki olettavat, että se on ensisilmäyksellä ollut menoa, ja muilta pareiltakin kuulee vain ihania ja romanttisia tarinoita. Minua nolottaa ja harmittaa se miten asiat oikeasti menivät, vaikka nykyisyys on tietenkin tärkeintä.
Kommentit (23)
Mitä sinä tuollaista murehdit, elämässä ei voi tietää etukäteen mitään :-) Usein ne suhteet eivät pitkän päälle toimi joissa liekki leimahtaa saman tien! Joskus täytyy katsella pidempään että tietää, kannattaako rakastua.
Minä olin aloittelemassa parisuhdetta miehen kanssa, kun tapasinkin "sen oikean". Tuntui pahalta ja huonolta hetkeltä, mutta lopulta oli pakko se ensimmäinen mies jättää. Oikea päätös oli, vaikka mitään romanttista kerrottavaa ei ole minullakaan.
Heräsin aamulla krapulassa, en edes muistanut miestä joka oli vieressäni.
Mies tuli tunnin myöhässä ensitreffeille. Onnellisina eletään yhdessä 15 vuoden jälkeenkin.
Ei se kauhean romanttista ollut kun tavattiin pidätyksen merkeissä ekaa kertaa.
Isäni ja äitini tapasivat eräällä tanssipaikalla. Äiti oli piilottanut viinapullonsa puuhun, ja kävi sieltä vähän väliä ottamassa hörppyä. Isäni ajoi piilopuun ohi kesken äitini viinanhakukiipeilyn, pysähtyi tien viereen ja huusi: "Mikäs vitun apina sää oot?"
Ovat olleet yhdessä siitä asti (laskujeni mukaan yli 25 vuotta).
Me tavattiin töissä... Meni pitkään, kun oltiin vaan työkavereita, sitten meistä tuli ystäviä, kun huomattiin, että toisen kanssa viihtyy melkosen hyvin. Siitä se sitten eteni ajastaan ja tässä ollaan.
Töissä tavattiin. Muistan vieläkin sen tunteen kun vihasin sitä että se tarkkaili kaikkea mitä tein ja laukoi niitä hassunhauskoja vitsejä sekä punoi hulluja teorioita. Lopulta tykästyin siihen ja kun hän lopetti, kaipasin sitä valtavasti.
No ei nyt niin valtavan epäromanttista, mutta oltiin ystäviä about vuosi ennen kuin tunteita ilmaantu. Sitten kun mentiinkin ensitreffeille niin ihan nauratti, että turhaan tässä naamaa paklaa sen enempää kuin yleensä, mies oli kumminkin jo nähny mua kipeenä ja krapulassa ja ilman meikkiä ja muutenki räjähtäneenä.
Minun ja mieheni suhde alkoi yhden illan jutusta 14 vuotta sitten. :D Ensimmäiset puoli vuotta oli seksisuhde. Se sitten syveni rakkaudeksi.
Me tunnettiin 6 vuotta ennen kun hypättiin vaan sänkyyn. Seuraavana päivänä vaan todettiin, että tää olisi pitänyt tehdä 6 vuotta sitten.
Mies lähestyi minua baarissa ja sanoin sille että "suksi luuseri vittuun" (joo, tiedän olin töykeä), mutta sitten sain tietää että hänellä on oma menestyvä yritys ja heräsi mielenkiinto, että ehkä hänessä on sittenkin jotain jos on noin hyvin pärjännyt. Onneksi vielä huoli minut vaikka olin niin töykeä. Todella kultaisen miehen sain hänestä itselleni. Aiemmin olin tapaillut vähän rentumpia miehiä, mutta mieheni kultainen sydän ja hyvä luonne lopulta voitti puolelleen, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Mies pakertaa töitä ja minä kotiäitinä. Ei ehkä romanttisin alku, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Hahah, olin lomamatkalla Lontoossa. Kävelin illalla jollakin pienellä kadulla, kun mies tuli vastaan. Se kamppas mut ja huusin: "no mitä vittua nyt taas". Mies siihen tokaisi että "ai säkin oot suomalainen" ja vinkkasi silmää. Auttoi mut ylös parhaansa mukaan, oli aikamoisessa kännissä. Paluulennolla oli vierekkäiset paikat ja siellä sitten tutustuttiin.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:30"]Ei se kauhean romanttista ollut kun tavattiin pidätyksen merkeissä ekaa kertaa.[/quote]
Pystyitkö kuitenkin pidättämään loppuun saakka vai tuliko housuun?
Panin kännissä parasta ystävääni jonka olin tuntenut 12v. Olin tosin vuosia sitten jo ollut ihastuneena häneen jo pitkään mutta silloin jutusta ei tullut mitään kun oltiin liian nuoria. Seksi oli todella intohimoista alusta asti ja pantiin varmaan kuukausi useita kertoja päivässä ennen kuin todettiin molemmat että kyllä tässä molempi taitaa aika ihastunut nyt olla ja siitä se alkoi.
Kävin maksullisella ja huora pölli kännykkäni. Pyysin sitten kadulla vastaantulleelta naiselta kännykkää lainaan, että sain soitettua liittymäni katki. Kiitokseksi halusin tarjota kahvit ja siitä se sitten lähti.
Oltiin kuljettu yhteisiä koiranulkoilutuslenkkejä monta kuukautta. Minä olin ihastunut mieheen ja rohkaistuin yhdellä lenkillä kysymään "mitä sä tunnet minua kohtaan?" Mies vastasi "ystävyyttä, en mitään muuta". En muista mitä sitten sanoin, mutta mies vastasi jopa vähän vihaisella äänellä "ai kun mä olen sun märkä päiväuni, niin mun pitäisi sitten vai sanoa, että sä olet mun [märkä päiväuni]?".
Tulin tosi noloksi ja surulliseksi. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin, kun muistelen tuota. Mutta muutaman kuukauden kuluttua juttu lämpäni miehenkin puolelta. Ollaan seurusteltu nyt yli 6 vuotta ja kihloissa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 16:05"]Me tunnettiin 6 vuotta ennen kun hypättiin vaan sänkyyn. Seuraavana päivänä vaan todettiin, että tää olisi pitänyt tehdä 6 vuotta sitten.
[/quote]
Mahto aidosti harmittaa
Haukuin miehen ensi tapaamisella (ei treffit) pystyyn yhden hänen tekeleensä vuoksi. Sitten muutaman kuukautta myöhemmin paremmin juteltuamme kolahti ja kovaa.
Olen vastaanottovirkailija yksityisellä joka tekee hiussiirteitä harvahiuksisille. Mies tuli tuomaan asiakkaaksi silloista miesystäväänsä, joka oli häntä 43 v vanhempi eikä enää oikein pysynyt perässä. Siinä miehen exän saadessa täytettä tukkaan aloimme jutella ja hoitojakson (9 hoitokertaa) aikana tutustuimme.