Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen dysmelia ja lasten saaminen...
09.08.2015 |
Nyt kaipaisin apuja, mielipiteitä ja omia kokemuksia. Olemme olleet miehen kanssa vuosia hyvässä parisuhteessa, suunnitelleet häitä ja lasten hankkimista. "Puitteet" perhe-elämälle ovat kunnossa, mutta miehelläni on vakava käsien dysmelia (kehityshäiriö). Sormia puuttuu, nivelet eivät toimi jne. On työkykyinen ja toimii IT-alalla, kiitos toiminnallisen proteesin. Erityistä tarkkuutta vaativat kotityöt teen minä, mutta muuten pystyy ja haluaa osallistua täysin arkeen.
Nyt kun lasten hankinta olisi pian ajankohtaista, on dysmelian periytyminen alkanut pelottaa. Lääkärin mukaan kohonnut riski, sillä miehen lähisuvussakin pari lievempää tapausta. En haluaisi vaarantaa mahdollisen lapsen terveyttä, mutta toisaalta juuri tämän koen olevan oikea mies lasteni isäksi. En kuitenkaan voi olla syyllistämättä itseäni, jos lapsikin kehityshäiriön saa. Mitä muut tekisivät tässä tilanteessa? :-\
Kommentit (8)
No itse en tekisi miehen kanssa lasta vastaavassa tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla ettei vauvalle periydy dysmelia, mutta kukaan ei voi taata etteikö vauva voi olla muulla tapaa parantumattomasti sairas/vammainen.
Onko miehesi dysmelia ainoa "geenivirhe" (anteeksi, "virhe " kuulostaa niin tuomitsevalta) suvussaan vai liittyykö se johonkin muuhun?
Jos kyseessä on ainoastaan raajojen epämuodostumista aiheuttava tekijä, olet jo itsekin huomannut että ihmiset voivat elää sellaisen kanssa ihan täysipainoista elämää. Minun pomoltani puuttuu oikea käsivarsi (kämmen on olkapäässä), ja on ison firman pomo ja kahden lapsen isä. Ja pelasi nuorempana fudista maajoukkuetasolla...
Varatkaa aika lääkärille, joka voi selvittää asiaa ja kertoa perinnöllisistä tiloista. Kun tiedätte faktat, on helpompi tehdä päätös.
Kirjoitat aika tunnistettavasti. Kannattaisi kysellä suljetuilta palstoilta ihmisiltä joilla omakohtaista kokemusta.
Sun mies on löytänyt hyvän puolison ja elää onnellista elämää vammasta huolimatta. Teidän lapsi voi elää hyvän elämän vaikka häiriö periytyisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista! :) Olemme ottaneet asenteen, että asiasta on turha hyssytellä (voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan). On monia muitakin pariskuntia, jotka pohtivat samoja asioita ja avoimesti puhuminen sekä kokemusten jakaminen on parasta.
-ap
Koskaan ei voi olla varma, onko syntyvä lapsi kaikin puolin terve ja "normaali". Sinuna miettisin, onko kyseinen vamma oikeasti sellainen, joka estää onnellisen, täysipainoisen elämän. Riippuen vastauksesta, teette päätöksenne.
Voitte myös miettiä, josko miehestä ei tulisikaan bio-isää, mutta isä kuitenkin. Verellä on (minun mielestäni) pirun vähän merkitystä, toiset taas pitävät sitä kaikkein tärkeimpänä tekijänä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä dysmelia on pientä verrattuna moneen vakavaan sairauteen. Dysmeliahan ei ole sairaus vaan vamma joka tuo lisähaastetta elämään, mutta ei pois sulje mitään. Kaikkea voi kokeilla ja löytää oma tapa selvitä. Ihminen ei voi sanella syntymättömän lapsen elämää, lapsi on terve tai sitten ei vaikka eläisi kuinka raskausoppaiden mukaisesti. Voi vain toivoa kaikkea hyvää tulevalle ja jos elämä yllättää niin silloin täytyy löytää se mikä on tärkeintä itselle ja elää sitä elämää. Paljon on pahempaakin kuin dysmelia!