Mistä johtuu että kaikki ihmiset jotenkin vierastavat mua? En ymmärrä!!

Olen peruskohtelias, katson silmiin ja osaan käyttäytyä. Hymyilenkin, jos juttelen jonkun kanssa! Silti katsotaan kuin hullua, oikein mittaillaan katseella :DDD. Ihan tavallinen ihminen olen, en juoruile pitkin kaupunkeja eikä meidän perheessä ole julkimoja/epäilyttäviä ihmisiä. Asennetta minusta löytyy, mutta en tietenkään mene päätäni aukomaan kenellekään enkä tee heti kättelyssä selväksi millaisena maailman näen ;). Ihan perusjuttuja juttelen, esim. säästä tai kerhon tapahtumista, lapsista- ja joskus löytyy joku mukava ihminen, joka ei katso kieroon.



Silti aika usein tuntuu, että taidan asua väärässä maassa...:/

ja mielellään suljetaan joku tai joitakin jollakin omituisella tavalla ulos...

Olet siis omasta mielestäsi " ylimääräinen" ja tavallaan viestität olemuksellasi sitä. Näin sanoisi ainakin joku psykologi.

Vierailija:

Tosin minä en juurikaan laittaudu ja lihavakin olen että liekkö se syynä:)

Minä en vaan ole sellainen että haluaisin kenenkään kanssa olla tekemisissä päivittäin. Otan takapakkia siinä vaiheessa kun joku uusi tuttavuus alkaa soittamaan joka päivä tai tuppautumaan jatkuvasti kylään. Minulle riittää esim. tapaaminen kerran viikossa tai joka toinen viikko. Mutta nämä äitiporukan ihmiset ovat sellaisia että joka päivä on mentävä johonkin ja tehtävä jotakin. Kotona on tylsää ja väsyttää, mutta kylään pitää päästä välttämättä tai edes johonkin kerhoon.

Minä en vain ole sen luontoinen ja se varmaan vaikuttaa siihen että minulla ei ole juurikaan ystäviä. Tuttuja ja kavereita kyllä, mutta ehkäpä mulle sitten riittää tämä mitä on:)

onko jossain samanlainen ihminen, kuin minä???

En todellakaan puhu eikä mulla sellaista mainetta ole, päinvastoin. En ole sillä tavalla suulas että toisten asioita lavertelisin eteenpäin. Ei.

ap

ap

juonena on tuo,ETTET OLE PAHANNÄKÖINEN ja LAITTAUDUT.

Vierailija:

juonena on tuo,ETTET OLE PAHANNÄKÖINEN ja LAITTAUDUT.

Lähinnä tarkoitin sillä sitä, että en ole pelottavan näköinen enkä huonosti hygieniasta huolehtiva vaan päinvastoin. Eikä tämä ole provo.

ap

Mulla ei ole yhtään ystävää, joihin oisin tutustunu jossain perhekerhoissa tms. Mutta sitten taas hyväntekeväisyysjärjestön ja musiikin piiristä olen ystäviä löytänyt.

minä olen joskus pohdiskellut tuota samaa. Olen hyväntuulinen ja nauravainen, näppärän näköinen vaikka vähän pullukka. Olen joskus aavistellut, että hyväntuulisuuteni ärsyttää joitakin, se etten koskaan valita mistään hirveesti ja positiivisuuteni. Yleensä huomaan, että sellaset äreät ja pahantuuliset eivät viihdy seurassani..

Itsellä on paljon tuutja ja kavereita,mutta tekevät katoamistemppuja itsestään aina välilläeli välillä ollaan päivittäin yhteyksissä ja kyläillään,sitten yhtäkkiä menee pari kuukautta hiljaiseloa kaveririntamalla.

Oletko kysynyt syytä miksi käyttäytyvät noin?

ap

ja jos joku ei musta välitä niin en mä sitä jaksa jäädä murehtimaan.

mä en ainakaan paskaa puhu enkä juoruile ...

Mulla on ollut sama ongelma, mutta se korjautui kun sain vaativan vauvan. Nykyään nukun huonoisti, en jaksa laittautua, pää ei toimi, joudun kyseleen ihan idioottimaisia asioita ;D

Ja kas kummaa sosiaalinen elämäni on vilkastunut selvästi.

En osaa selittää miksi näin on tapahtunut. Ystävällinen olen ennenkin ollut =o

Tosin minä en juurikaan laittaudu ja lihavakin olen että liekkö se syynä:)



Minä en vaan ole sellainen että haluaisin kenenkään kanssa olla tekemisissä päivittäin. Otan takapakkia siinä vaiheessa kun joku uusi tuttavuus alkaa soittamaan joka päivä tai tuppautumaan jatkuvasti kylään. Minulle riittää esim. tapaaminen kerran viikossa tai joka toinen viikko. Mutta nämä äitiporukan ihmiset ovat sellaisia että joka päivä on mentävä johonkin ja tehtävä jotakin. Kotona on tylsää ja väsyttää, mutta kylään pitää päästä välttämättä tai edes johonkin kerhoon.



Minä en vain ole sen luontoinen ja se varmaan vaikuttaa siihen että minulla ei ole juurikaan ystäviä. Tuttuja ja kavereita kyllä, mutta ehkäpä mulle sitten riittää tämä mitä on:)

;)