Miltä tuntuu mennä naimisiin?

No eihän se miltään tunnu. Avioliiitton juridinen sopimus siitä että on lyöty hynttyyt yhteen.

t. 25 vuotta naimisissa

Tunteella ja järjellä.

Luulin että kysyt sitä nimenomaista hetkeä; se koko päivä oli aivan epätodellinen, kuin unta. Koko matkan kirkkoon vain toistelin kaasoille että tämä tuntuu aivan epätodelliselta. Oikeastaan kuin katsoisi ylhäältä jonkun muun häitä, ei käsittänyt että tämä tosiaan on nyt sitä todellisuutta, josta oli haaveillut koko aiemman elämän.

Vastauksena kysymykseesi; tiesin hyvin pian suhteen alettua, että tämän ihmisen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Ja minulla siihen kuuluu naimisiinmeno. Onneksi tunne oli molemminpuolinen :)

Ihanalta. Hempeältä. Koskettavalta. Pelottavalta. Lämpimältä. En itse halunnut naimisiin mutta miehen mieliksi tehtiin se. En ole katunut hetkeäkään. Avioliitto on sitoumus - tarkoittaa että me TAHDOTAAN niinäkin päivinä kun toinen ei tunnu niiiiiin rakkaalta (siis olla yhdessä). Naimisissa 19 v.

Mäkin tiesin aika nopeasti seurustelun alettua, että tässä se mies nyt on. Kosinta oli mahtava juttu ja häiden suunnittelu kivaa. Toki kävi mielessä ajatuksia, että o ou, nytkö sitä mennään, enkö enää koskaan suutele ketään toista miestä, tai jotain muuta vastaavaa. Mutta itse koen, että se oli prosessi joka piti pohtia, meni nopeasti ohi. Itse hääpäivä oli ihana ja taianomainen. Nyt takana 2 vuotta ja naimisiinmeno on muuttanut suhdettamme: syventänyt entisestään. Ihanaa! 

Tunteella. Todella nopeasti tajusin että tätä miestä mä rakastan, sen jälkeen että haluan juuri tämän miehen lapsia ja että tämän miehen kanssa haluan vanheta. Ja tunteet eivät ole mihinkään laimenneet. Avioliitolla sinänsä ei ollut meille mitään kummempaa merkitystä, se oli vaan sinetti suhteelle. Maistraatissa mentiin naimisiin ja pieni hääjuhla päälle, elämä ei siitä muuttunut. Mutta silti koko hääpäivän kuljin kuin kolmannessa taivaassa, en voinut lakata hymyilemästä vaikka iltaa kohti alkoi jo poskissa tuntua :D Muistan sen tunteen vieläkin, ihan kuin sumussa kulkisi. Se oli ihanaa, ja ihana päivä. Ja edelleen olen samaa mieltä vuosienkin jälkeen, tuota en vaihtais edes vastamäessä.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:23"]Luulin että kysyt sitä nimenomaista hetkeä; se koko päivä oli aivan epätodellinen, kuin unta. Koko matkan kirkkoon vain toistelin kaasoille että tämä tuntuu aivan epätodelliselta. Oikeastaan kuin katsoisi ylhäältä jonkun muun häitä, ei käsittänyt että tämä tosiaan on nyt sitä todellisuutta, josta oli haaveillut koko aiemman elämän.

Vastauksena kysymykseesi; tiesin hyvin pian suhteen alettua, että tämän ihmisen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Ja minulla siihen kuuluu naimisiinmeno. Onneksi tunne oli molemminpuolinen :)
[/quote]

Oho, onpas samankaltaiset kokemukset :D -7