Miten jaksatte lasten pahantuulisuutta?
Meillä 5-vuotias, jolla alkoi vuosi sitten vaihe "kaikki on päin persettä". Eli loukkaantui kaikesta, suuttui mitättömistä jutuista ja uhmasi kaikkea mahdollista. Voin sanoa ihan rehellisesti että pariin otteeseen tuli mietittyä lapsen antamista eteenpäin, niin vaikeaksi meni elämä. Tämä touhu on hieman lieventynyt mutta jatkuu aina vaan, millä te muut jaksatte?
Kommentit (7)
mutta meillä lapsi on aina ollut positiivinen ja iloinen. Korkeintaan mököttää tai esittää (tosin hyvin) surkeaa ja surullista. Ottaa myös muut huomioon. Ja ikää on kohta jo 12 v.
Rajoja ja rakkautta on, ei olla epäjohdonmukaisia ja sovituista asioista pidetään kiinni. Lapsi otetaan mukaan tekemisiin ja tykkää kyllä osallistua, jossei ole pahalla tuulella juuri silloin...mutta joo, kaikesta jaksaa vääntää naamansa nurin ja se on todella raivostuttavaa. Esim. kesken bussimatkaa suht iloinen lapsi vetäytyy yhtäkkiä ja kun kysyn, mikä on hätänä, ärähtää "EI MIKÄÄN!!".
ap
Rajoja ja rakkautta on, ei olla epäjohdonmukaisia ja sovituista asioista pidetään kiinni. Lapsi otetaan mukaan tekemisiin ja tykkää kyllä osallistua, jossei ole pahalla tuulella juuri silloin...mutta joo, kaikesta jaksaa vääntää naamansa nurin ja se on todella raivostuttavaa. Esim. kesken bussimatkaa suht iloinen lapsi vetäytyy yhtäkkiä ja kun kysyn, mikä on hätänä, ärähtää "EI MIKÄÄN!!".
ap
http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm
Kaikki eivät vaan ole syntyneet samanlaisiksi.
3-vuotias joka kiukuttelee IHAN KAIKESTA! suuttuu kaikesta huutaa täysillä lyö puree heittelee tavaroita eikä lopeta sitten ei millään! ja miten jaksan tätä? EN JAKSA! tämmösiä kohtauksia kun saa kylässä, kaupassa ja puistossa niin ei kyllä huvittaisi lähteä mihinkään kun aina saa hävetä silmät päästään.. tuntuu ettei mikään vaan auta! Käy kyllä niin kade muiden kilttejä rauhallisia tottelevaisia lapsia joita välillä puistoissa ym näkyy
joku "esiteini-ikä" just viis vuotiaina. Jösses, oikeasti nyt meidän murkkuikäinen on oikeasti paaaaaaaaaaljon "kiltimpi" kuin pikkusisaruksensa viisi vuotiaina.
Ja he olivat aikaisemmin olleet pikku kullannuppuja, kilttejä jne. Kunnes sitten iski tuo ikävaihe ja kaikki oli tyhmiä, tapeltiin siskojen ja veljien kanssa, vängättiin vastaan JOKA asiassa jne. jne. jne.
Ja jossain eskarin syksyllä/ennen eskaria tuo ärripurri vaihe menikin ohi..
tulen siis itsekin huonotuuliseksi ja saatan illalla äksyillä miehelle.