Vaginamonologi

Tämä nykyinen elämä on PLÄÄH, avioliittoa kohta takana 9 vuotta.



Ipanat tappelee keskenään, vanhempi lapsista on kovin sulkeutunut, ei kerro mitään, ei puhu mitään, ainoastaan piirtelee ja tekee legoilla sekä tietysti hymy huulilla huudattaa nuorempaa, joka todellakin huutaa. Nuorempi on mitä ihanin hymykaveri, mutta jos sattuukin se huonompi hetki, niin oksat pois.



Parisuhde..pah, mikä PARISUHDE..tää kulissi mitä avioliitoksikin voisi kutsua on ihan sieltä ja syvältä. En jaksa enää, eroaisin, jos lapsia ei olisi. Nyt kitkuttelen. Välillä tuntuu, että pitäisi yrittää, pitäisi vielä tehdä se kolmas lapsukainen, mutta ei, ei vaan jaksa eikä huvita.



Jos rakkautta on joskus ollutkaan, niin nyt se on ainakin kokonaan kuollut pois. Taitaa olla meiltä molemmilta. Me emme puhu, tai mies kyllä puhuu, liikaakin, mutta ei asiaa ja ei minun kanssani.



Viime viikolla kaveri kävi synttäreilläni, yksi ainoa, toinen onnitteli, eli kaksi kaveria muisti koko syntymäpäivän. Tuokin kertoo omaa tarinaansa..Niin eiliseen kaverin käyntiin. Mies höpötti ja höpötti omia jonninjoutavia juttujaan mun kaverille. En mä koskaan pyöri höpöttämässä ja keskeyttämässä, kun miehellä on kaveri käymässä. Mies pyörii.



Meillä on ollut seksiä ties koska, ei vaan huvita. Onneksi mieskin on lopettanut kinuamisen. Toivottavasti sillä on joku toinen, se olisikin hyvä syy lempata koko ukko pellolle.



Otettiin vasta lisää yhteistä lainaakin, onpa järkeä joo, mutta kulissi on ja toistaiseksi pysyy. En tiedä ulospääsyä tästä.