Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka eivät koskaan nalkuta/huuda miehelleen?
27.09.2012 |
Olen kuunnellut työkavereita ihan hoo moilasena, kun ne kertovat, mistä taas ovat miehilleen valittaneet.
Esimerkkejä: hanasta tulee liian kuumaa vettä, mies on unohtanut tankata auton, likavaatteita ei laiteta pyykkikoriin, kaupasta on tuotu väärää maitoa/sinappia jne.
Ja nämä ovat sellaisia, joista saavat riitaa aikaiseksi ja mykkäkoulua. Onko tämä ihan normaalia?!
Jos pesen kädet ja hanasta tulee kuumaa vettä, ei mulle tulis mieleenkään sanoa miehelle asiasta yhtään mitään, vaikka olisikin sen jäljiltä. Mies on kutsunut kaverinsa ja tyttöystävänsä kylään kysymättä lupaa.
Jos ei ole tankannut autoa, tankkaan itse. Jos on unohtanut jotain kaupasta, ei voi mitään, en varmaan edes huomauta asiasta. Jos kutsuu vieraita, no problem, vaikka ei multa ensin kysykään.
Kumpaan ryhmään av-mammat kuuluu? Sanotteko ihan pikkuasioista vai annatteko olla?
Yleensäkin sanon miehelle mistään äärimmäisen harvoin, mutta eipä hänkään nalkuta minulle koskaan mistään.
Kommentit (20)
mutta en jää nalkuttamaan tai kehitä asiasta riitaa. Esim. jos mies on unohtanut tuoda kaupasta jotain tärkeää, totean asian mutta ei sen enempää. JOs se on välttämätöntä, haen itse lähikaupasta.
Vieraiden kutsumista kysymättä en kyllä taitaisi oikein sulattaa, mutta eipä mies sellaista tekisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies toisi tyttöystävänsä kylään ja vielä ilman lupaa niin siitä saattaisin vähän "nalkuttaa" :D
Noin muuten yritän hillitä itseni vaikka sotkeminen ja siivottomuus vähän riepookin.
En myöskään nalkuta. Eipä ole kyllä aihettakaan. Koskaan mies ei tahallaan mua ärsytä ja vahingoille ei mitään voi. Olen viilipytty enkä viitsi hermostua.
Meillä se tekee joka ehtii eikä jäädä odottamaan että toinen tekee. Ja usein tehdään yhdessä..
Jos mies toisi tyttöystävänsä kylään ja vielä ilman lupaa niin siitä saattaisin vähän "nalkuttaa" :D
Joo, ehkä tästä justiin voisin... :D
Mutta ei meillä noin muutoin nalkuteta. En tiedä miten onkin alusta asti mennyt aika luontevasti niin, että jos on joku asia, joka toista ärsyttää, niin siitä saatetaan kyllä sanoa - ja toinen ottaa heti opikseen. Ei siis ole tarvetta tähän, puolin tai toisin. Mies on esim. huomauttanut, että jätän tyhjät wc-paperihylsyt vessaan enkä aina siivoa keittiössä kaikkia jälkiäni. Kertasanomisen jälkeen olen näihin kiinnittänyt huomiota, aina en jaksa tai viitti, eikä mies näistä uudelleennalkuta, koska tietää että olen kuitenkin tsempannut mutta joskus ei vaan jaksa. Ja sama toisin päin, joistain asioista olen sanonut ja mies on selkeästi tehnyt muutoksen, mutta jos ihan joka kerta ei olekaan tapahtunut, niin en ole kokenut tarvetta sanoa uudelleen, kun kuitenkin ihmisiä ollaan molemmat ja molemmilla on lupa/oikeus tehdä virheitä ja olla väsyneitä.
Suhdetta toki takana vasta 3 vuotta joten hyvä tässä hehkuttaa :D mutta en usko että tapamme kommunikoida on "nalkuttaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En noissa em. tilanteissa todellakaan nalkuta, jos mies unohtaa tuoda jotain kaupasta niin sanon että voi ei, unohtui tuo juttu, mitäs nyt tehdään. Ei siis niin että miehen vika kun sitä ei ole. Tai jos toisi kutsumattomia vieraita niin ehkä aavistuksen nyreissäni saattaisin olla sillä hetkellä kun he ovesta astuvat sisään (jos olisin henkisesti varautunut makoilemaan sohvalla koko illan), mutta en näyttäisi sitä ja todennäköisesti vierailun jälkeen olisin hyvällä tuulella (jos vieraat mukavia) enkä muistelisi koko asiaa sen enempää.
Sen sijaan saatan kyllä joskus pyytää miestä esim. tekemään joitain kotitöitä, kun on joskus vähän laiskanpuoleinen niissä. En kuitenkaan käskytä, vaan pyydän tosi nätisti pusun kera. Yleensä ei tarvitse toista kertaa pyytäkään, joten onko tuo nyt sitten varsinaista nalkutusta vai ei.
Huuda en koskaan, paitsi joskus äärimmäisen harvoin riidan yhteydessä jos mies huutaa ensin.
kumpaakaan, mutta ymmärrän niitä jotka nalkuttavat. Taustalla on pettymys toiseen ja itseen ja parisuhteeseen ylipäänsä, eikä ihmisellä ole rakentavia keinoja käsitellä sitä pettymystä. Niinpä sitten kiukutellaan pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano juurikaan mistään miehelle, esim. kotitöistä tai pikkuasioista. Mulle tärkeistä, isoista kysymyksistä sanon kyllä vakavasti ja mies silloin kuunteleekin. Luulen että jos naputtaisin jatkuvasti kaikesta, menisi tärkeätkin asiat ohi korvien koska mies ei osaisi "erottaa jyviä akanoista"
Tiedän ystäväpiiristä parikin liittoa, jotka ovat kaatuneet naisen ylenpalttiseen vaatimiseen ja nalkutukseen. Surullista.
mutta saatan huomauttaa että tuo ne sukkas pyykkiin sieltä makkarin lattialta. Ihan samoin mies saattaa huomauttaa kun poistun keittiöstä että unohdit sammuttaa valon. Mut toi ei ookaan nalkutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumpaakaan, mutta ymmärrän niitä jotka nalkuttavat. Taustalla on pettymys toiseen ja itseen ja parisuhteeseen ylipäänsä, eikä ihmisellä ole rakentavia keinoja käsitellä sitä pettymystä. Niinpä sitten kiukutellaan pienistä asioista.
ellei pettymyksiä ja katkeruuden tunteita käsitellä pois.
tämän. Ovat sanoneet, että iskä nalkuttaa ja naputtaa joka asiasta eli meillä näinpäin :)
Ja se ON rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kuinka nalkuttamisen sitten määrittelisi, mutta muutamien parisuhdetutkimusten mukaan niissä parisuhteissa joissa riidellään, ollaan myös onnellisempia. Tunteenilmaisu on hyvästä. Näinkin asiaa voisi siis ajatella.
nalkuttamisella just tuota että jos on sukat lattialla, niin pyydetään että mies itse ne vie pois. Mielestäni sellainen on nalkuttamista, vaikka asiasta sanoisi vain yhden kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kuinka nalkuttamisen sitten määrittelisi, mutta muutamien parisuhdetutkimusten mukaan niissä parisuhteissa joissa riidellään, ollaan myös onnellisempia. Tunteenilmaisu on hyvästä. Näinkin asiaa voisi siis ajatella.
Mä jotenkin ajattelen, että nalkuttamisella ja riitelyllä on ero. Nalkutus on sellaista jatkuvaa, jollain tapaa passiivis-aggressiivista... ja usein nalkutus syntyy siitä kun tuntuu ettei tule kuulluksi. Siis toinen nalkuttaa ja toinen sulkee korvansa ärsyyntyneenä, jolloin toinen nalkuttaa vielä enemmän...
Ja varmaan pitää paikkansa tuo mitä joku aiemmin kirjoitti, että puretaan jotain yleistä pettymystä valittamalla pikkuasioista.
Meillä nalkutus koostuu kaikenlaisesta henkisestä väkivallasta eri muodoissaan. Passiivis-negatiivista naputtamista kaikista omista vioista lähtien aina väkivaltaiseen käyttäytymiseen saakka.
Taustalla on aina nalkuttavan osapuolen henkinen pahoinvointi ja / tai sairaus. En hyväksy sitä vaikka joudunkin tämän epäonnen keskellä asumaan ja siitä kärsimään jatkuvasti.
En toivo kenellekään sellaista kohtaloa mihin itse olen joutunut. Nalkutus on aivan liian kiltti sana sille pahuudelle mistä toiminnassa on oikeasti kyse. Alistamista, väkivaltaa, orjuuttamista, arvostelua jne.
Kun seuraavan kerran nainen nalkutat, muista mikä siis olet: pahin peto ja pahantekijä ihmisten keskellä omassa perheessäsi. Syyllinen.
Jos sukat tai muut kamat on levällään ja pois (yhdessä hyviksi havaituilta) paikoiltaan, niin saa kai siitä sanoo, jos kerran kaman jättäjä on niin puusilmä, ettei tajua käskemättä viedä pois? Vai onko kaikki sanominen nalkuttamista? Paskat, sanon minä. Yleinen viihtyvyys ja jopa turvallisuus kärsii, jos kaikki on kuinka sattuu.
nalkuttamisella just tuota että jos on sukat lattialla, niin pyydetään että mies itse ne vie pois. Mielestäni sellainen on nalkuttamista, vaikka asiasta sanoisi vain yhden kerran.
Istumme tyynesti vierekkäin sohvalla ja siemailemme viintä. Keskustelemme päivät pääksytysten filosofisista kysymyksistä, päivänpolitiikasta ja kirjallisuudesta. Teemme kotityöt ripirinnan.
Öisin, kun toinen lapsista ripuloi ja oksentelee ja toinen (vauva vielä) huutaa koliikkia, rauhoittelemme ja hoidamme lapsiamme lempeästi.
mutta jos mies kutsuisi meille tyttöystävänsä, niin meidän liittomme päättyisi siihen ilman mitään keskusteluja.
mutta en myöskään keräile miehen sukkia lattialta tai etsi kadonnutta kännykkäänsä. Kun mies kutsuu vieraita, en siivoa enkä leivo. Kahvinkaatajaksikin minua on ihan turha vaatia.
Miehen mielestä olisi mukavampi, jos joskus nalkuttaisin ja vastavuoroisesti edes joskus esittäisin kodissamme vieraanvaraista emäntää.
tämän. Ovat sanoneet, että iskä nalkuttaa ja naputtaa joka asiasta eli meillä näinpäin :)