Lue keskustelun säännöt.
Onko oikea suhde jos ei asuta yhdessä eikä oikeasti jaeta kaikkea?
06.05.2012 |
Kummallakin omat elämät, eikä kiinnostusta jakaa oikeasti kaikkea toisen kanssa tai tehdä oikeasti mitään toisen puolesta.
Onko tämä suhde vai pelkkää tapailua? Yhteinen lapsi yhdistää, mutta yhdistääkö mikään muu?
Kommentit (17)
tuntea, mutta ilmeisesti olen vapaa etsimään toisen miehen, koska tämä, jonka kanssa minulla on yhteinen lapsi, ei selvästikään halua oikeaa parisuhdetta kanssani?
Eli käytännössä olen sinkku ja vapaa, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meille se on toimiva tapa. Emme asu yhdessä, vaikka olemme seurustelleet 10 vuotta.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä niitä halutakaan. Emme myöskään halua muuttaa yhteen, mutta silti vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä ja meillä on enimmäkseen yhteiset ystävät.
halua uusperhettä perustaa, mutta lapsen isään en ilmeisti ole sillä tasolla sidottu ettenkö voisi muitakin tapailla.
Varsinkaan kun seksiäkään ei ole ollut kohta kahteen vuoteen koska en miestä enää halua.
en sanoisi tuota parisuhteeksi, vaan suhteeksi jossa vaan pannaan. olen ollut mieheni kanssa 6 vuotta, ja hänenkin ystävänsä ovat minun ystäviäni. jaan hänen kanssaan KAIKEN, rahat, laskut, (ei siis omia laskuja,vaan kumpikin maksaa kummankin) ostan kaupasta mitä miehenikin haluaa, juttelen hänelle kaikki salaisuudet, ja kerron omat sekä perheeni asiat. olen miehelleni sanonut suhteen alussa etten halua mitään: mun menot ja sun menot, mun elämä ja sun elämä vaan haluan JAKAA elämäni jonkun kanssa. aluksi mies oli sellainen "minäminä" mutta nykyään kuuntelee ja kysyy minulta ensin :) olemme elämänkumppaneita. saan kuulla olevani rakastettu joka päivä
en sanoisi tuota parisuhteeksi, vaan suhteeksi jossa vaan pannaan.
Mutta toisaalta, ihan samahan se mitä sinä sanot:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta asutte erillänne? Olet sinkku. Tai oikeastaan te olette kaksi sinkkua, joilla on yhteinen lapsi. Jättäisin sen panemisenkin välistä ja hommaisin itselleni oikean parisuhteen.
en sanoisi tuota parisuhteeksi, vaan suhteeksi jossa vaan pannaan. olen ollut mieheni kanssa 6 vuotta, ja hänenkin ystävänsä ovat minun ystäviäni. jaan hänen kanssaan KAIKEN, rahat, laskut, (ei siis omia laskuja,vaan kumpikin maksaa kummankin) ostan kaupasta mitä miehenikin haluaa, juttelen hänelle kaikki salaisuudet, ja kerron omat sekä perheeni asiat. olen miehelleni sanonut suhteen alussa etten halua mitään: mun menot ja sun menot, mun elämä ja sun elämä vaan haluan JAKAA elämäni jonkun kanssa. aluksi mies oli sellainen "minäminä" mutta nykyään kuuntelee ja kysyy minulta ensin :) olemme elämänkumppaneita. saan kuulla olevani rakastettu joka päivä
no HYVÄ että sait koulutettua miehesi haluamaksesi. :D apua... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran annoin säälistä kun lapsen isä vonkasi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta asutte erillänne? Olet sinkku. Tai oikeastaan te olette kaksi sinkkua, joilla on yhteinen lapsi. Jättäisin sen panemisenkin välistä ja hommaisin itselleni oikean parisuhteen.
panemisen? eihän ne pane, tuolla luki.
Minua ei kiinnostaisi yhtään ap:n haikailema kaiken jakaminen. Silti olen erittäin sitoutunut mieheeni ja hänelle lojaali ja rakastan häntä, ja tunne on molemminpuolinen. Olimme olleet jo pari vuotta naimisissa ennen kuin muutimme yhteen. Sanoisin kyllä, että meillä on ollut suhde jo yli 15 vuotta.
Kaiken jakaminen on haikailua symbioosiin, jota vauva sai viettää äitinsä kanssa ennen erillistymistään. Ensirakkaus oli minullakin sellainen, mutta ei aikuisen parin tarvitse kaikkea jakaa ollakseen onnellinen. Sanoisin melkein että päin vastoin. Kun on myös erillistä elämää, on jotakin tuotavaa suhteeseen. Vaikkei sitä kaikkea jaetakaan.
Ja siinä kohtaa, kun sanon tuntevani mieheni läpikotaisin, olen varmasti vainaa. En usko, että sellainen olisi mahdollista enkä tavoittele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että teillä voisi olla jonkunlainen parisuhde? Onhan aivan selvää, ettei teillä ole mitään muuta kuin yhteinen lapsi.
millään määrittelyllä parisuhdetta aikaiseksi. Ei seksiä, ei yhteistä taloutta, ei sitoutumista jne. Vain lapsi, ei muuta.
Minua ei kiinnostaisi yhtään ap:n haikailema kaiken jakaminen. Silti olen erittäin sitoutunut mieheeni ja hänelle lojaali ja rakastan häntä, ja tunne on molemminpuolinen. Olimme olleet jo pari vuotta naimisissa ennen kuin muutimme yhteen. Sanoisin kyllä, että meillä on ollut suhde jo yli 15 vuotta.
Kaiken jakaminen on haikailua symbioosiin, jota vauva sai viettää äitinsä kanssa ennen erillistymistään. Ensirakkaus oli minullakin sellainen, mutta ei aikuisen parin tarvitse kaikkea jakaa ollakseen onnellinen. Sanoisin melkein että päin vastoin. Kun on myös erillistä elämää, on jotakin tuotavaa suhteeseen. Vaikkei sitä kaikkea jaetakaan.
Ja siinä kohtaa, kun sanon tuntevani mieheni läpikotaisin, olen varmasti vainaa. En usko, että sellainen olisi mahdollista enkä tavoittele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut mieheni kanssa 6 vuotta,
- minä olen seurustellut 14 vuotta
ja hänenkin ystävänsä ovat minun ystäviäni
- olemme toistemme parhaita ystäviä, lisäksi on omia ja yhteisiä ystäviä, kuten melkein kaikilla parisuhteellisilla
jaan hänen kanssaan KAIKEN, rahat, laskut, (ei siis omia laskuja,vaan kumpikin maksaa kummankin)
- kumpikin maksaa pääosin omat menonsa, emme laske mitään ruoka-, matka- ja harrastusmenoja kuitenkaan, maksaja vaihtelee
ostan kaupasta mitä miehenikin haluaa,
- niin minäkin ja mies ostaa mitä minä haluan. Toistemme inhokkiruokia kokkaamme kun olemme yksin
juttelen hänelle kaikki salaisuudet,
- minulla ei ole salaisuuksia kumppaniltani, hänkin on todella avoin
ja kerron omat sekä perheeni asiat.
- mehän vain panemme, joten emme tietenkään keskustele koskaan :D
aluksi mies oli sellainen "minäminä" mutta nykyään kuuntelee ja kysyy minulta ensin :)
- hassua, mies on ollut kouluttamattakin kuunteleva ja mielipiteeni huomioiva
olemme elämänkumppaneita. saan kuulla olevani rakastettu joka päivä
- niin minäkin, se on hienoa
Ap:n tapauksessa tuo ei kuulosta parisuhteelta, mutta muutoin olen sitä mieltä, että suhde voi olla oikea suhde, vaikka asutaan eri osoitteissa.
Vrt: on olemassa myös pettämistä, johon ei kuulu seksiä. On olemassa henkistä pettämistä, kun rakastuu toiseen.
Samoin parisuhdekaan ei vaadi fyysistä riippuvuutta, vaan henkinen ja emotionaalinen taso tarkoittaa parisuhdetta.
Tästä voi taas vetää johtopäätöksen, että jos asuu miehen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään emotionaalista yhteyttä - onko se edes parisuhde?
en sanoisi tuota parisuhteeksi, vaan suhteeksi jossa vaan pannaan. olen ollut mieheni kanssa 6 vuotta, ja hänenkin ystävänsä ovat minun ystäviäni. jaan hänen kanssaan KAIKEN, rahat, laskut, (ei siis omia laskuja,vaan kumpikin maksaa kummankin) ostan kaupasta mitä miehenikin haluaa, juttelen hänelle kaikki salaisuudet, ja kerron omat sekä perheeni asiat. olen miehelleni sanonut suhteen alussa etten halua mitään: mun menot ja sun menot, mun elämä ja sun elämä vaan haluan JAKAA elämäni jonkun kanssa. aluksi mies oli sellainen "minäminä" mutta nykyään kuuntelee ja kysyy minulta ensin :) olemme elämänkumppaneita. saan kuulla olevani rakastettu joka päivä
Meillä parisuhde perustuu siihen, että molemmat saavat elää omaa elämäänsä ilman, että toinen määräilee. Eli olemme vapaaehtoisesti yhdessä ja ihan vapaaehtoisesti annamme toisen pitää omat harrastuksensa ja kaverinsa, jopa omat laskunsa. En käytä mieheni hammasharjaa eikä hän minun kosteusvoidettani.
Olen elänyt mieheni kanssa 22 vuotta jakamatta kaikkea. Silti tai ehkö juuri siksi olen tyytyväinen.