6-vuotiaan raivarit, mikä avuksi?

Meillä ei tuollainen käytös tulisi kuuloonkaan vaan kaikki kiukut katkaistaan joko jäähyllä tms. Olisi varmaan aiemmin kannattanut kitkeä tuollainen raivopäisyys pois lapsesta. Sinuna ottaisin yhteyttä neuvolapsykologiin.

Pojalla oli ihan samat otteet, kesti pari-kolme kuukautta ja sitten helpotti. Ilmeisesti kuuluu ikään, on sellainen "esimurkkuikä" tms. tuo 6 vuotta.

ihan normaalia uhmaikää. Poika hakee rajojaan ja on vaan tärkeää että pysyt itse turvallisena ja osoitat ettei maailma harmistukseen kaadu vaan vaikka kuinka harmittais niin senkin voi oppia käsittelemään. Tunteet on aina tosia, niitä ei saa kieltää vaan ne pitää kohdata, ottaa todesta ja oppia käsittelemään ja kanavoimaan hallitusti. Meillä on ihan sallittua runnella petivaatteita kiukussaan, pääasia on ettei raivo purkaudu kehenkään muuhun eikä ketään satu eikä paikkoja hajoa.

Meillä oli samanlaista. Ei siinä ole oikotietä onneen. Lapsi ei saa koskaan saada periksi uhoamalla. Ole aina varma päätöksestäsi, vaikka huomaisitkin antaneesi väärän käskyn. Muuta lapsen kiukku sanoiksi, mutta älä silti hyväksy sitä, vaan tiukka ilme ja napakka puheensävy, tarvittaessa rangaistus lapselle. Sinnikkyys palkitaan, joko sinun tai lapsen.

että lapsella on eskarivuoden aikana tuollainen uhmaikä. Näin oli esikoisella ja silloin päiväkodissa ja neuvolassa sitä pidettiin ihan normaalina ja käskettin vaan pitää pää kylmänä ja olla johdonmukainen.

Sitten tuli tää toinen eskari-ikään ja meillä vaihtui neuvolan th. Tän just valmistuneen lapsettoman th:n mielestä lapsen uhmakkuus pitää kitkeä välittömästi ja oli jopa laittamassa lasta tutkimuksiin, koska uhma 6v:na ei ole normaalia. Tämä kaikki reilun ½ tunnin neuvolakäynnin jälkeen, jolloin lapsi ei edes pahemmin kiukutellut. Päiväkodissa ja meillä kotona ei tuon uhman kanssa ole ongelmia, lapsi saa kiukuta sen mitä kiukkuaa, koska ei ole väkivaltainen eikä riehu, kunhan osoittaa mieltään, kitisee ja urputtaa vastaan. Olin aika äimänä th:n jutuista. En kyllä ole muuttanut metodejani, minun käskyni on laki ja sitä noudatetaan. Meillä saa näyttää tunteensa eli saa kiukuta kunhan se pysyy tietyissä rajoissa eli riehumaan ei ruveta. Ei se kiukkuttelu kyllä mitään auta.

Kyllä se on normaalia tunteensa näyttää lapsena kotona, eikä tukahduttaa niitä aikuiseksi saakka. SILLOIN ollaan pulassa. Viittaan tuohon "kyllä meillä ei lapset huuda eikä pojat itke, kitketty on kaikki"-kommentiin.



Nyt kiehuu.

lapsi ei kuitenkaan riehu? Vai riehuiko toinen ja toinen ei?

Jäähypenkit ovat huonoja, niiden avulla lapsi ei opi tunnetaitoja, vaan taidot opitaan vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Ei tuossa auta muu kuin sanallistaa tunteita ja auttaa lasta löytämään keino käsitellä ja sietää tunnetta. Raisa Cacciatoren kiukkukirjassa + aggression portaat -kirjassa on käytännön ohjeita lapsen tunnetaitojen kehittämiseen ja kiukun käsittelyyn ja sen osoittamiseen.

6-vuotias on kuitenkin vielä pieni ja ei ole ihmeellistä, jos raivarit on tuota tasoa kuin ap:lla ja muutamalla muullakin näköjään. Vanhemmilta vaaditaan tällaisen lapsen kanssa enemmän taitoja viedä tunteensäätelyä eteenpäin lapsensa kanssa.

Kävimme perheneuvolassakin muutaman kerran ja lopputuloksena oli, että uhma ja kiukuttelu kotona on normaalia. Lapsi purkaa väsymystään ja stressiä kotona.

Ei kuulemma huolta koska eskarissa meni hyvin eikä siellä ollut ongelmia käytöksen kanssa.

Perheen toimintatapoja ja arkea kartoitettiin keskustelemalla ja kehoitettiin vain jatkamaan samaan tapaan pitkällä pinnalla.



Tästä aikaa muutama vuosi ja lapsi on rauhoittunut jonkin verran iän myötä. Edelleen reagoi voimakkaasti stressaaviin tilanteisiin ja kaikkeen uuteen ja kasvatus on haastavaa ja vaativampaa kuin muiden lasten kohdalla.

Eipä auta muu kuin toivoa että ikä ja sitkeys tekee tehtävänsä joskus tulevaisuudessa.