Kun mies ehdottelee jatkuvasti eroa.

Se vain tarkoittaa, että on tehtävä piirun verran enemmän töitä ja on oltava piirun verran enemmän motivoitunut kuin keskivertotallaaja. Silti se onnistuu ja on täysin mahdollista.



Lisäksi on paljon töitä, joihin ei välttämättä haeta ammattitaitoa. Toki palkkakin on sitten huono. Olen kuullut, että siivoojista on pulaa jopa, jotkut kaupat hakevat kassoja, joilla ei ole mitään koulutusta, niin voivat ihan minimipalkkaa maksaa.



Et tietenkään pääse heti isoihin rahoihin kiinni. Mutta pystyt elättämään itsesi ja saamaan vähän itsetuntoa, kun teet esim. keikkahommia johonkin kauppaan tai siivouspuljuun, opiskelet itsesi samalla esim. pph:ksi etkä ole enää riippuvainen miehesi kukkarosta. Veikkaan myös, että arvosi nousee ihan miehesikin silmissä, jolla nyt on selvä henkinen yliote sinusta.



Olet varmaan hiukan laiska, ja käytät oppimisvaikeuksiasi kivana tekosyynä. Tiedän monia eriasteisista oppimisvaikeuksista kärsiviä, jotka ovat menestyneet elämässä ihan kivasti. Tärkeintä on löytää jokin osaamisen alue/työ,jossa viihtyy ja jolla voi elättää itsensä. Ei sen tarvitse olla se maailman kiinnostavin tai arvostetuin homma, emme me muutkaan aina päädy sellaisiin ammatteihin. Mutta itsetuntoa nostaa se, että pystyy elättämään itsensä ja lapsensa, tekee päivisin jotain mielekästä ja noudattaa tiettyä säännöllistä rytmiä. Tavoitteita voi olla toki lisääkin, mutta perushomma pitää ensin saada kuntoon. Kun on rahaa, voi opiskella, harrastaa, viettää hauskaa vapaa-aikaa ja tarjota lapselle uusia elämyksiä. Voi käydä kampaajalla, ostaa uusia vaatteita ja saada sitä itsetuntoa kohdilleen. Aloita siis siitä.

esim. reuma,skolioosi,sydän vaivat ettei siivous,pesulatyö tai kauppojen hyllyttäminen terveyden takia onnistu. Olen kyllä näitä yrittänyt mutta terveys ei kestä. Siksi olen nimenomaan yrittänyt opiskella toimistohommiin mutta se on liian vaikeaa. Työvoimatoimistossa eivät oikein tiedä mitä tehdä kun fyysinen työ ei käy ja helpompaa en osaa.ap

Tosi hyvän pohjan viattomalle lapselle olet antanut. Suomessa pitäisi olla joku kontrolli siihen, ketkä saa lisääntyä.

Kuten sinun.

reumasta, skolioosista sekä sydänvaivoista huolimatta niin kyllä silloin pystyt nousemaan siivillesi, ja menemään elämässäsi eteenpäin. Usko tai älä, mutta ne siivet kantavat vaikka nyt tuntuu muulta.



Kannattaa muuten ihan tosissaan alkaa toimimaan nopeasti sillä kohta se vihjailu erolla ei olekaan enää vihjailua vaan täyttä totta. Varaa uudelleen aika työvoimaneuvojalle, käy läpi hänen kanssaan koulutusvaihtoja (sillä niitä löytyy vaikka kuinka paljon). Ota yhteyttä myös sossuun, ja siellä neuvovat sinua eteenpäin.



Jotenkin tuntuu, että käytät nyt tuota oppimisvaikeutta tekosyynä (anteeksi, jos se sitä ei ole). Asiat eivät tipu sinulle valmiina taivaasta vaan sinun pitää todella itse alkaa tekemään jotain asioiden eteen. Nyt pää pois puskasta, ja ala toimimaan. Niin me muutkin ollaan jouduttu tekemään, ja hengissä vielä ollaan :)

3 kertaa esim. kauppaoppilaitosta käynyt. Viimeksi vuosi sitten jouduin lopettamaan koska koulu ei jatkanut opiskeluaikaa. Kävin toimistopuolen merkonomi koulutusta enkä saanut 3 viimeistä näyttöä läpi.Opo,aikuiskoulutussuunnittelija yms. olivat sitä mieltä että koulutus liian vaikea. Työvoimatoimiston psykologi,työvoimaneuvoja eivät osaa auttaa koska siivoojaksi,kokiksi tms. en voi opiskella terveyden takia.ap

Pärjäät kyllä ja saat asiat järjestymään :)



Soita te-toimistoon (eli työkkäriin) ja juttele ammatillisesta kuntoutuksesta. Jos et vielä ole te-toimistossa kuntoutuksen puolella niin kysy pääsisitkö sinne. Te-toimistossa kuntoutuksen puolella sinun työkykysi voidaan tutkia kokonaisuutena ja suunnitella kanssasi reitti työelämään (=ammatillinen suunnitelma). Tai te-toimisto voi lähettää sinut työkyvynarvioon/kuntoutustutkimukseen tms. johonkin yksityiseen yritykseen.



Toinen vaihtoehto on edetä hoitotahosi kautta. Käytkö reuman ym. sairauksiesi vuoksi jonkin sairaalan poliklinikalla? Ota yhteyttä sairaalan kuntoutusohjaajaan tai sosiaalityöntekijään ja kerro tilanteesi sekä se, että tarvitset ammatillista kuntoutusta ja haluat miettiä mitä kautta sitä voisit saada. Te-toimiston lisäksi myös sairaalan kautta voit edetä ammatilliseen kuntoutukseen. Esim. lääkärintodistus ja hakemus Kelalle. Voit toki mennä myös Kelalle juttelemaan, sieltä ohjaavat sinua eteenpäin pyytämään lääkäinlausuntoa tai te-toimistoon.



Löydät kyllä yhdessä ammattilaisten kanssa sinulle sopivat vaihtoehdot ja myös mahdollisesti olisit oikeutettu Kelan kustantamaan ammatilliseen kuntoutukseen joka voi olla koulutusta.



Jo aiemmin ehdotettu ajan varaaminen kunnan sosiaalityöntekijälle on hyvä juttu.



Tsemppiä, pärjäät kyllä!

kursseja oppimisvaikeuksista kärsiville! Vaihtaisitko kaupunkia jos nykyisestä ei tällaista löydy ja löytäisit sitä kautta uusia ulottuvuuksia elämääsi. Lapsi mukaan tietenkin.



Elämä kantaa.

olla minun kanssani.



Joten suostuisin eroon.



Ehkä se on sinun muutenkin hyvä aika ottaa vastuu omasta elämästäsi. Hommaat oman asunnon, menet töihin ja elätät itse itsesi ja lapsesi. Tulet huomaamaan miten hienosti tulet onnistumaan siinä!

Vai oletteko olleet koko aikuisiän yhdessä?

Ja sitten kiltti haltiamuori tuo kermakakkuja ja muuta kivaa. Pieni realitycheck kehiin. Ammattitaidoton, kouluttamaton ja (työ)kokematon kolmikymppinen ei ole mitenkään haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Jotain voi löytyä, mutta todennäköisesti sossun luukulle mennään. Joskin elämä liitossa jossa toinen haluaa erota ei ole myöskään mitenkään suositeltavaa, joten sinun täytyy vain aloittaa alhaalta ylöspäin omaa elämääsi.

olla minun kanssani. Joten suostuisin eroon. Ehkä se on sinun muutenkin hyvä aika ottaa vastuu omasta elämästäsi. Hommaat oman asunnon, menet töihin ja elätät itse itsesi ja lapsesi. Tulet huomaamaan miten hienosti tulet onnistumaan siinä!

Tosi hyvän pohjan viattomalle lapselle olet antanut. Suomessa pitäisi olla joku kontrolli siihen, ketkä saa lisääntyä.

Sinun on nyt alettava ajoissa järjestämään omaa elämääsi siihen malliin, että selviät sitten kun ero on edessä. Sinulla voi olla hyvin aikaa siihen.



Oppimisvaikeus on vain tekosyy sille, että ei voi mennä töihin. Kai sinä kuitenkin lukea osaat? Onhan noita töitä tarjolla kielitaidottomille maahanmuuttajillekin.



Miehelläsi on nyt helppo käyttää hyväkseen sinun avuttomuuttasi ja asemaasi ja toimia täysin mielivaltaisesti. Ansaitse itse miehesi kunnioitus sillä, että sinulla on muutakin sisältöä elämässäsi kuin mies ja lapsi.



Älä ainakaan enempää lapsia tee, sillä sinulla on riittävästi selviämistä yhdenkin kanssa sitten, kun se ero tulee.

Tosi hyvän pohjan viattomalle lapselle olet antanut. Suomessa pitäisi olla joku kontrolli siihen, ketkä saa lisääntyä.

Sanattomaksi jäin kun luin ensimmäsen viestin. Miksi ihmeessä moinen epäonnistuja on mennyt lapsia tekemään? Ja miksi ihmeessä mies on sen kanssa alunperin naimisiin mennyt...hulluja tosiaan on monenlaisia. Mies osoittaa parantumisen merkkejä, varmaan sillä on jo parempi kumppani odottamassa.

Eikö töihin meno ole joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä? Oppimisvaikeudet varmasti vaikuttavat, mutta eivät mitenkään voi olla syy jättäytyä kokonaan työelämästä. Koeta nyt ryhdistäytyä, niin mieskin ehkä arvostaa sinua enemmän.

Kuka ajattelee: olen liian tyhmä/huono saamaan lapsia. Kuka ihan oikeasti ajattelee niin?! Narkkarit ja juopotkin lisääntyy, valitettavasti. Ja te, jotka noin säälimättömiä ja julmia kommentteja jaatte: ymmärrätteköhän itse olla lisääntymättä, sillä tuo asenne ja kylmyys ei taatusti tuo tänne uutta ja parempaa sukupolvea!



Sinun aloituksesi oli loogista ja selvää suomenkieltä ilman merkittäviä kirjoitusvirheitä. Et siis taatusti ole mikään imbesilli!!!



Sait hyviä ohjeita siihen, että ota nyt itseäsi niskasta kinni ja selvitä miten voisit lähteä rakentamaan omaa elämääsi, kehittyä ja löytää oma paikkasi tässä yhteiskunnassa. Olen varma että kun lähdet välittämään itsestäsi ja suuntaamaan huomiotasi itsesi kehittämiseen, myös miehesi näkee sinut ihan uudessa valossa.



Ota yhteyttä vaikka työvoimatoimistoon/perheneuvolaan ja kerro tilanteestasi. Hae apua siihen että pääset eteenpäin. Hanki oma elämä -toimit näin myös hyvänä esimerkkinä pienelle lapsellesi.

on 5 lasta eikä sen kummempaa ammatillista koulutusta, mies käy töissä (eivät tosin ole eroamassa). Mutta koska hän tulee erinomaosesti juttuun lasten kanssa, hän hyödynsi osaamisensa ja kurssitti itsensä pph:ksi, hoidossa on jatkuvasti n.4 lasta ja omat nuorimmat menevät mukavasti siinä sivussa.



Myös minulla on oppimisvaikeuksia, lähinnä tenttikausien kaoottisuus (opiskelen toista, paremmin työllistävää ammattia). Mulla on osotatutunut hyväksi ns. oppisopimuskoulutus, joskin ihan silkkaa opiskeluakin on iso siivu.



Olen yh ja erityislapsen äiti. Rikkaita emme ole, mutta toimeen tullaan ;) joten uskon, että se on mahdollista myös muille. Tietenkin olemme saaneet mm. asumistukea Kelalta + toimeentulotukea, mutta aika aikansa kutakin.



Älä välitä noista ilkeistä vastauksista, kukas sen kissan hännän nimittäin nostaa jos ei kissa itse..! Varaa aika alueesi sosiaaliohjaajalle (työskentelee sosiaalipalveluiden yksikössä), hän katsoo kanssasi tilannetta läpi ihan kahden kesken ja pääsette alkuun. Tietysti muutos pelottaa, sen ymmärrän. Mutta kun kerran tilanne on mikä on, en usko että jälkeenpäin kaduttaa.



Nyt vaan etsimään sitä puhelinnumeroa, nainen!

ja lisääntymään menin siksi koska mieheni halusi lapsen. Hän on insinööri lisäksi opiskelee toista ammattia. On nyt muissa kuin insinöörin töissä kun niitä ei täälläpäin ole. Lapsi ei kärsi vaikka äiti on tällainen. On osa-aikahoidossa,käy muskariss yms. on hyvin kehittynyt.

jos oikeasti et pysty tekemään mitään työtä, tai opiskelemaan mitään tutkintoa, olet selvästi vamman tai sairauden takia työkyvytön. MENE LÄÄKÄRIIN ja pyydä asiasta todistus ja sit pistät kelaan hakemuksen työkyvyttömyyseläkkeestä. Työkkäri voi jopa maksaa tämän prosessin (lääkärkulut, psykol. tutkimukset, jne.)



Eihän se työkyvyttömyyseläke sun taustallasi kovin paljon ole, kansaneläkkeen verran. MUTTA se on kuitenkin jotain ja sen päälle olet oikeutettu asumistukeen ja tarveharkintaiseen toimeentulotukeen. Näin pärjäät omillasi, vaikka eroaisitkin miehestäsi.



Sen sijaan mun mielestä sun pitäisi antaa erossa se lapsi miehellesi. Jos sä olet oikeasti noin oppimisvaikeusinen ja sairas, niin etä sä oikeasti pysty pitämään siitä lapsestakaan kunnolla huolta. Se kasvaa, ja tarvii kotiin jonkun, joka jaksaa juosta sen perässä, joka auttaa derivaatan opiskelussa ja jonka itsetunto kestää sen kun murrosiän angstinen nimittelee sitä ääliöksi. Sulla ei näytä olevan ominaisuuksia näistä mihinkään. Voit silti olla lapsem elämässä läsnä.

Jos mies sellaista ehdottelee, niin jonain päivänä lähtee myös.. Olen kokenut sen.