Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa "vapaapäivänä" mitään tehtyä?
09.06.2012 |
Mies ja lapset on tämän päivän reissussa. Ainoa pakollinen homma mitä mulla oli, oli lähteä viemään heidät asemalle aamulla aikaisin, ja sitten pitää hakea heidät myöhään illalla.
Tulin aamulla kotiin, otin eilen tuulettumaan jätetyt (nyt märät...) matot sateesta, tein aamupalaa ja... Sitten ei mitään. Menin tunnin päiväunille ja nukuin viiteen. Nyt lämmitän ruokaa ja olo on ihan kuin olisi krapula ja kaikki on vaikeaa. Selkää särkee, hiukset roikkuu, on vähän huono olo kaikesta siitä nukkumisesta. Ja vettä sataa, on hämärää ja kylmää.
Suunnitelmissa oli siivota kaappeja, tuulettaa vaatteita, tehdä pitkä lenkki, käydä päiväsaunassa, syödä hyvin. Mopata ja tehdä kaikenlaista sellaista, mitä on helpompi tehdä kun perhe ei ole paikalla.
Eilen oli pitkä päivä töissä, hikipäässä sai tehdä hommia, illalla kotona tein vielä vaikka mitä ennen nukkumaanmenoa.
Miksi, oi miksi, en saa vapaapäivänä mitään tehtyä!
Kommentit (6)
viikon (yleensä) kahtena vapaapäivänä levätään ja ladataan akkuja niiden työpäivien varalle. Aika harva pystyy lataamaan niitä akkujaan tauottomalla häärimisellä kotona. Ihmisellä on tarkoitus olla myös lepopäiviä, ei vain vapaapäiviä työleiriä varten.
Onko se lepäämistä, ettei tee mitään... Ihan turha päivä, ja uudelleen aloittaminen huomenna tai maanantaina on tosi vaikeeta. Jos mies ja lapset olisi kotona, pysyisin enemmän liikkeellä ja toki varmaan nukkuisin lasten kanssa päiväunet. Mutta pysyisin päivärytmissä, söisin hyvin ja liikkuisin myös vähän. Nyt en edes viitsi keittää kahvia. Mutta saisin tehtyä niitä asioita, joita en viikolla viitsi/ehdi tehdä, ja sitten taas arkipäivät sujuisi helpommin kun vaatekaapit olisi jokseenkin kuosissa jne.
Tässä varmaan käy niin, että noin tunnin päästä alotan tekemisen, sitten teen ja siivoan siihen asti että pitää lähteä hakemaan perhettä. Sitten olen taas ihan kierroksilla illalla, varsinkin kun ne pitkät päiväunetkin tuli vedettyä. Plaah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vuorotyö ja työn raskaus vie voimia niin paljon että kun on vapaata,menee ne nukkuessa.Kotityöt ym. jäävät heitteille ja asunto sen mukainen.Onneksi on koira jonka kanssa on pakko lenkkeillä,se on ainoa asia jota jaksan tehdä ja joka saa liikkeelle myös töiden ulkopuolella.Ilman koiraa nukkuisin vaan.En tajua miten tähän kaikkeen jaksaisi vielä perheen!Ja miten muut ikäiseni jaksavat tavata ihmisiä töiden jälkeen,käydä kuntosalilla ja juhlia vapaapäivinä.
Mutta täytyy sitä ihmisen siis levätä myös!Siitä ei kannata potea huonoa omatuntoa,jos sen kerran kun sinullakin lapset ja mies muualla,niin saa levähtää rauhassa!
Onko se lepäämistä, ettei tee mitään?
Olet selvästi ollut levon tarpeessa, et muuten olisi noin nukkunut keskellä päivää. Armahda toki itseäsi ennen kuin sairastut tai murrat nilkkasi tms. On täysin normaalia levätä välillä.
Et tunnu enää edes käsittävän, mitä lepo on. Se on nukkumista. Se voi myös olla makoilua lehteä tai kirjaa lukien tai telkkaria katsoen. Siivoaminen ja muut kotityöt eivät ole lepäämistä, vaikka ne ovatkin erilaista työtä kuin se, josta maksetaan.
Hauskaa tässä on, että mä juuri olen sellainen, joka voi nukkua helposti kellon ympäri, maata sohvalla toisen 12 h telkkaria katsoen tai lukien (lukeminenkin on oikeastaan aika aktiivista minun mittapuulla), ja voi jättää kotityöt yms. tekemättä varmaan vaikka vuosikausiksi, ainakin jos ketään vieraita ei kävisi kotona.
Mutta tässä perheen kanssa eläessä on tietenkin hoksannut ettei se oikein käy. Menee ihan hyvin, kunhan huolehdin että menen järkevään aikaan nukkumaan, herään aamulla ja alan tehdä jotain, vaikka sitten petaan sängyn tai alan keittää kahvia tai vien koirat ulos, sen jälkeen yleensä rullaa päivä ihan hyvin. Tai sovin säännöllisesti että joku kaveri/sukulainen tulee käymään, se jäsentää päivää mukavasti ja tulee tehtyä asioita.
Olen oppinut ajattelemaan, että se "ei-minkään-tekeminen" ei ole se mihin elämässä kannattaa pyrkiä, vaan se on jo hyvä ja aika luxus-elämää, jos saa hyvät yöunet ja ehtii sen kahvinsa keittää ja juoda rauhassa, ehtii tehdä kotitöitä omaan tahtiinsa, ulkoilla lasten kanssa, tavata ihmisiä jne. Miellän onnistuneeksi vapaapäiväksi sellaisen, jossa ei ehkä ole sitä minuuttiaikataulua ja kiirettä, mutta joka vietetään niin että ei tule sabotoineeksi sen jälkeen tulevia arkipäiviä. Ja minusta tämä laiskuus johon helposti näköjään edelleen valun, ei auta sitä arjessa jaksamista, vaan tekee vain suuremman kuilun loman ja työn välillä. Oma vauhti hyytyy, ja jää taas niitä jo monta viikkoa tekemistä odottaneita hommia ensi viikon murheeksi. Jos ei sitten huomenna.
Mutta ehkä tuo on ihan hyvä näkökulma, että välillä voi vetää lonkkaa. Kyllä tästäkin taas pääsee käyntiin.
viikon (yleensä) kahtena vapaapäivänä levätään ja ladataan akkuja niiden työpäivien varalle. Aika harva pystyy lataamaan niitä akkujaan tauottomalla häärimisellä kotona. Ihmisellä on tarkoitus olla myös lepopäiviä, ei vain vapaapäiviä työleiriä varten.