Kaverin poika lyö lastani!

vähän kasvaa ja alkaa mäiskiä toisia.

Ja mikä pahinta, tytöistä saattaa vieläpä tulla kieroilijoita, supattelijoita ja kiusaajia...



Et oo vissiin kauheasti ollut tekemisissä lasten kanssa?

sitä sitten kotona tai päiväkodissa.

sanot kaverilles, että laittaa lapsensa kuriin.

isompi lapsi kiusas meidän pienempää.

sinne meni koko monen vuoden kaveruus. ottaa päähän, mutta minkäs teet.

Mä ottaisin etäisyyttä, mutta kertoisin myös syyn.

on ihan normaalia ja kuuluu asiaan.

Tuttavapiirissäni on tuollaisia tapauksia monen monta.

Ihan kunnollisista perheistä ovat, saavat rajoja ja rakkautta.

Mitkään puheet tai kiellot eivät toimi.



Ja näillä pojilla se on aina mennyt ohi, toisilla nopeammin, toisilla hitaammin.

Ihan fiksuja, kivoja poikia ovat.



Oletko varma ettet haluaisi tukea kaveriasi tämän ikävän vaiheen yli?



Joskus tulevaisuudessa voit katua jos heität kaveruutenne nyt romukoppaan.

t. kolmen pojan ja kahden tytön äiti

irtisanoa ystävyyttämme, mutta tuntuu kurjalta katsoa pientä isomman nyrkkeilysäkkinä. Kyseessä voi tosiaan olla ihan normaali kehitysvaihe lapsen elämässä, mutta pitäisikö minun vain seurata sivusta ja toivoa, ettei pahempia vammoja synny.

Olen itse aika tiukka kasvattaja ja kaverin välinpitämättömyys tilanteessa raivostuttaa minua. Kun menin moittimaan poikaa tämän heitettyä tytärtäni leikkiautolla silmään, kaveri tuli haukkumaan minut jälkikäteen, etten olisi saanut puuttua tilanteeseen.

Missään nimessä en aio tytärtäni opettaa pistämään hanttiin, koska en usko fyysiseen väkivaltaan ja tytö jäisi aivan varmasti kakkoseksi isompaa poikaa vastaan.



AP

niin että en ehkä ystävyyttä "katkaisisi" moisen asian takia. Oma tyttöni oli ns. purija ja poika nipistelee ja lyö. Molemmat alkoivat samassa iässä tekemään tuota. Rankkaa se on, koko ajan oltava tarkkana ettei mitään satu. Joka kerta kielletty, kerrottu miksi ei saa, laitettu jäähypenkille yms. mutta tähän asiaan ei auttanut kuin aika. Meillä lapset oli kyllä hiukan nuorempia kuin kolme vuotias.



Minun neuvoni on sinulle, että jos ei äidistä ole sanomaan kunnolla ei, sinä teet sen. Tai sitten tapaat vain tätä äitiä hetken aikaa ilman lapsia tms.

Meillä lentää ekasta tahallisesta lyömisestä jäähylle eikä sieltä tulla ennen kuin on anteeksi pyydetty ja puhallettu. On kitkenyt tapaa todella paljon pian 3-vuotiaalta lätkijältä. Saisitko puhuttua tästä vanhemmilleen? Tiedän kyllä että on hankalaa..



Omaa poikaani nimittäin yksi tuttu tyttö aina puree mutta siihen ei oikein puututa samalla lailla ja se harmittaa, kun itse kitkemme väkivaltaista käytöstä tosissamme - ja tuloksella. Tyttö on vielä nuorempi kuin poikani, joten jostain syystä se on olevinaan hassua, kun fyysisestikin rotevammalla pojalla on hampaanjäljet poskessa :( Näissä tilanteissa poika ei esim. lyö takaisin, vaan on vaan hämmästynyt ja järkyttynyt kun häntä sattui. Tavallaan tekisi mieli sanoa, että antaa takaisin, mutta siinä menisi sitten kaikki opettamamme romukoppaan, joten täytyisi uskaltaa vaan kouluttaa niitä toisia vanhempia, mutta se on vaikeaa. Heidän on vaikea nähdä mitään pahaa suloisessa pikkutytössään.

et sinä tietenkään vie lastasi toisen muksittavaksi. Jos kaverisi lapsen toimiin ei saa muut puuttua ja äitinsä ei puutu, niin sitten minä en ainakaan menisi sinne lapsen kanssa. Kaveruutta ei tartte lopettaa (mutta kyllähän tuo vähän välejä viilentää), mutta tapaamiset pitää hoitaa ilman lapsia. Jos ei onnistu, niin se oli siinä sitten. Tuollainen pelkkä 'ei' on aika turhaa lätinää tuollaiselle lapselle. Kyllä se pitää muutenkin osoittaa, että se on todella ei. Ei se heti toimi, mutta aikanaan kyllä. Lisäksi jos oma lapsi on tuollainen niin äidin pitäisi olla vahdissa, että sen lapsi ei pääse pahoinpitelemään toisia.

ja sinä reagoit, niin sait läksytyksen? Hei, nyt järki käteen. Juuri tuollaisen satuttamisen jälkeen nostat ison haloon. Sanot tälle äidille, että lapsesi on nyt viimeisten tapaamisten aikana satuttanut näin ja noin ja niin sinun pienempää lastasi ja että pojan äiti on hokenut yhtä monta kertaa ei eikä se ei tehoa. Että pitäisikö tehdä jo jotain muuta? Sinun lapsesi ei ole mikään nyrkkeilysäkki ja jos kaverisi ei rupea lastaan KASVATTAMAAN, niin sinä teet sen. Ja sanokin suoraan juuri näin. Sitten vain lapsi kainaloon ja menoksi.



On röyhkeää kaveriltasi antaa oman lapsensa satuttaa sinun lastasi. Mitä jos tilanne olisi päinvastoin? Luuletko, että kaverisi vain katsoisi vierestä? Ei, samanlaisen puhuttelun olisit jo saanut kasvatustaidoistasi.



Kaverisi on välinpitämätön ja röyhkeä. Puolusta lastasi, se on tärkeämpää kuin välien säilyttäminen.

kun sosiaaliset taidot ja sanallinen kommunikointi ovat vielä hakusessa.

Mutta huonoon käytökseen pitää toki puuttua ja siten ne lapset vähitllen oppivat. Mutta eivät siis yhdestä sanomisesta ehkä vasta sadannesta eli se että lapsi jatkaa samaa ei tarkoita sitä, etteikö ystäväsi asiaan puuttuisi.

Ystävällesikin voi olla todella stressaavaa viettää aikaa kanssanne, kun poika käyttäytyy huonosti koko ajan pitää komentaa eikä vierailun aikana muuta ehdikään tekemään.

Itsellä oli tuollaien poika, joka tosin nyt on jo 10v ja osaa kyllä käyttäytyä oikein mallikelpoisesti. Mutta yhdessä vaiheessa oli tosi stressaavaa tavata arkoja hiljaisia lapsia ja kummasti tuli enemmän pidettyä yhteyttä vain muiden kavereiden kanssa, joilla myös oli rasavillejä "kakaroita", jotka osasivat pitää puolensa. Eikä äitinäkin pystyi vähän rentoutumaan ystävien seurassa.

Voipi olla että oma seuraava lapsesi on sellainen ja auttaa sinuakin ymmärtämään erlaisia lapsia -niin minulle kävi.