Onko muita, jotka eivät halua enää kohota ylöspäin uralla?

en ole tippaakaan kiinnostunut hallinnollisista hommista. Olen teknisesti orientoitunut ja nautin suunnittelutyöstä. Olen myös sanonut tämän ääneen.

Olisi tarjolla esimiesasemaa ja johtotehtäviä - en tosiaankaan halua. Mieheni ei tätä jostain syystä ymmärrä, hänen mielestään eteenpäin ja johtotehtäviin pitäisi pyrkiä.



Nykyisin teen 50% töitä ja saan lopun aikaa olla lasten ja perheen kanssa. Teen myöskin jonkin verran muita hommia, joiden määrän pystyn itse päättämään. Pystyn pitämään työajoista kiinni ja lomat saan lomailla. Palkkani on erittäinkin hyvä, meillä on osittainen tulospalkkaus ja osa-aikaisena pystyn olemaan tehokas, joten tuntipalkastani muodostuu varsin hyvä.



Jos ottaisin johtoaseman vastaan, joutuisin jälleen 100% työhön. Esimiestehtävissä ei edes lasketa työaikaa ja kokemuksesta tiedän, että niitä hommia on enemmän kuin mitä tuolla työajalla ehtii tehdä - käytännössä saisi siis lisäksi tehdä ilmaiseksi illat ja viikonloput ylitöitä ja huolehtia ja järjestää kaikki lomansakin.



Kaiken kukkuraksi vaikka esimieshommissa periaatteessa hivenen isompi palkka onkin, niin tuo tulospalkkaus ei siinä toimi, joten tuntipalkkani jäisi selvästi nykyistä pienemmäksi. Kokonaispalkka nousisi ehkä 60-70%, työmäärä vähintään 150%. Ei kiitos!

tai ehkä ei välttämättä niin, että "ei missään tapauksessa" vaan lähinnä niin että "etenemisen vaatima panostus ei tuo vastaavaa palkkiota, TS. ei halua uhrata mukavaa vapaa-aikaa, jne.



Omalla kohdalla on kuitenkin kyse siitä, mitä etenemisenä pidetään. Minä EN halua esimiesasemaa, pomoilu ei sinänsä kiinnosta pätkääkään. Lähinnä se on ikävä velvollisuus. Sen sijaan haluan omalla sarallani, oman asiani asiantuntijana tulla entistä paremmaksi, arvostetummaksi ja kansainvälisesti tunnetummaksi. Tähän pyrkiessäni voin joskus väliaikaisesti joutua esimiesasemaankin, jolloin se on väline varsinaiseen tavoitteeseen pyrkimisessä.

Itse en halua enää edetä eteenpäin, koska olen sitä mieltä, että se mitä siitä saisi ei korvaa sitä, mitä siinä joutuisi enemmän antamaan.



Olen keskijohdossa ja se on minulle sopiva taso. Muu elämä on niin paljon tärkeämpää, etten uhraa esimerkiksi yhtään enempää aikaa työelämälle.

Sillä ylennykset tarkoittavat meillä lisää hallinnollista työtä, ihmisten välisten skismojen selvittelyä ja vähemmän kiinnostavaa "sisällöllistä" työtä. Haluan kehittyä koko ajan paremmaksi erikoistumisalueellani ja laajennan osaamistani eri alueille vuosien mittaan. Opin koko ajan ja mieli pysyy virkeänä, mutta se 37,5h/vk riittää. Jää aikaa ja energiaa kotiin. Menetetty vapaa-aika on mittaamattoman arvokasta, mikään raha ei korvaa minulle sitä. Kesälomaakin pidän 6 viikkoa eikä tarvitse olla tavoitettavissa. Olen kuullut ystäviltäni horror-tarinoita, kun joka ilta pitää tehdä töitä kotona lasten mentyä nukkumaan ja lomillakin pitää olla ainakin osittain tavoitettavissa. Ei minulle kiitos!

On kivaa ja palkitsevaa osata työnsä hyvin. Vuosien puurtamisen jälkeen on kivaa kun saa kohtuullisen hyvää palkkaa kohtuullisen pienellä vaivalla ja pystyy keskittymään myös perheeseen, pitää kunnon lomat jne.



Ei todellakaan kiinnosta ryhtyä johtotehtäviin paljon suuremmalla työpanoksella, huomattavan sitovalla työllä ja vain vähän suuremmalla palkalla. Kysyntää kyllä olisi, nytkin meillä on kaksi esimiespestiä vapaana kun ei kukaan suostu niihin ryhtymään ja se kolmas esimies sitten tekee töitä yötäpäivää selvitäkseen kolmen hommista...

En todellakaan haluaisi esimiesasemaan tai vaativiin useamman maan toiminta-alueen vastuutehtäviin. Ehkä erotuksena teistä muista en voi sanoa olevani tyytyväinen nykyiseen palkkaani. Tiedän olevani jonkin tasoisessa palkkakuopassa nykyisessä tehtävässäni mutta toisaalta tässä nykypaikassa on niin paljon todella hyviä muita (ei rahallisia) etuja että olen päättänyt etten lähde täältä minnekään lähiaikoina enkä myöskään etsi vaativampia tehtäviä. Mahdollisesti tyhmää mutta arvostan sitä joustavuutta mikä työssäni nyt on ja mm. mahdollisuutta 6-8 viikon vuosittaisiin lomiin.

ihmisiä, onneksi meillä voi edetä urallaan ilman sitäkin. Olen hyvä johtamaan asioita, mutten halua alaisia.



Olen asettanut rajakseni sen tason jossa joutuisin olemaan "hälytysvalmiusketjussa" liian ylhäällä ja minut voisi lähettää pitkille ulkomaankomennuksille vasten tahtoani. Sen tason tehtävät olisivat todella mielenkiintoisia ja inspiroivia, mutta en ainakaan tässä vaiheessa halua noita korkean aseman "sivuoireita".



Mieli saattaa toki muuttua kymmenessä vuodessa kun lapset ovat aikuisia, katsotaan, katsotaan... :)

kuin vain ylöspäin.



On kaikenlaisia "johdon asiantuntijoita" ja "vanhempia neuvovia virkamiehiä" ja mitä nyt muuta senior adviseria onkaan. Kaikki eivät halua johtamistehtäviin, sehän tarkoittaa liki aina ihmisten johtamista, johon täytyy olla kykyä/lahjoja/intoa.

Jos ylenisin post-doc yliassistentista professoriksi, niin käytännössä intohimolleni, eli tutkimuksen tekemiselle jäisi todella vähän aikaa. Toisaalta kuitenkin tutkimusten suunnittelu ja ohjaaminen olisi kuitenkin mahdollista ja palkkatasossa on kyllä todella merkittävä ero.

Tykkään olla tavallinen koodari, se on rentoa ja mukavaa hommaa. Palkkaaminen saan ihan tarpeeksi eli ei sekään motivoi pyrkimään työläämpiin ylempiin tehtäviin.

siihen riitä. Proffahan saa kaiken kunnian siitä kun jatko-opiskelijat ja post-doccit huhkii.

Jos ylenisin post-doc yliassistentista professoriksi, niin käytännössä intohimolleni, eli tutkimuksen tekemiselle jäisi todella vähän aikaa. Toisaalta kuitenkin tutkimusten suunnittelu ja ohjaaminen olisi kuitenkin mahdollista ja palkkatasossa on kyllä todella merkittävä ero.

joten tyydyn asiantuntijahommiin.