Ei kenenkään äiti

riipaisevan lähelle tuli omia kokemuksia. Meillä ei ole suurista toiveista huolimatta siunaantunut lasta ja se on ollut iso kompastuskivi suhteellemme. Onneksi olemme mieheni kanssa tästä selvinneet ja joka päivä yritämme oppia elämään sen faktan kanssa, että lasta ei tule. Päivä kerrallaan.



Ajattelin kuullessani kirjasta, että en pysty sitä lukemaan, mutta kun pääsin alkuun itkin ja nauroin samaan aikaan. En koe saaneeni helpotusta omaan tilanteeseeni, vaan pikemminkin rohkeutta puhua tästä vaikeasta asiasta. Kirja ei helpottanut tuskaa.



Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille!



ap. toivon sinulle lapsia, mikäli niistä haaveilet! En voi kuvitellakaan parempaa lahjaa kuin oma lapsi.

Etsin googlella tätä kirjaa ja eksyin blogeihin... Olen nyt kyyneleet valuen lukenut kohtukuolemista ja 2kk vauvan kuolemasta ym.



Onko teillä jokin syy lapsettomuuteen todettu?



Miksi koen itse syyllisyyttä siitä, että minä sain pienen pienen poikavauvan??? Siitä on jo yli vuosi, mutta yhä tunnen syyllisyyttä siitä suunnattomasta onnesta ja lahjasta. Haluaisin pyytää anteeksi teiltä muilta että minä sain tämän onnen. En tajua tätä ja haluaisin niin että te kaikki saisitte tämän kokea.

kiitokset ja kaikki maailman mahdollinen voima ja hyvä Sinulle:)



ap

vaikeaa, on ollut ymmärtää se, että toisten onni ei ole minulta pois. Olen oppinut iloitsemaan ystävieni kanssa heidän pienistään! Toki se riipaisee syvältä ja välillä katkeroittaa, mutta pohjimmiltaan en voi sanoa, että he saavat lapsensa omani kustannuksella.



Ensimmäinen raskauteni päättyi kohtukuolemaan ollessani 23v, kohdussani on rakennepoikkeama, joka tekee raskauden viemisen "turvallisille" viikoille lähes mahdottomaksi. Useiden keskenmenojen jälkeen päätimme lakata yrittämästä, sillä kerta toisensa jälkeen jouduimme hyvästelemään vauvamme. Olemme itkeneet paljon ja onneksi viime aikoina myös nauraneet!



Olet empaattinen ihminen, kiitos sinulle toivotuksistasi, ap. Älä koe syyllisyyttä omasta suloisesta pojastasi! Kukin tässä maailmassa saa kantaakseen sen verran, mitä meille on tarkoitettu.



-2

Olen ihan kauhean pahoillani. Ja toisaalta hienoa että huumoriakin löytyy elämästä! Olisiko sitä ilman mahdollisuutta selvitä...



Itse en päässyt siihen asti, että iloitsisin toisten puolesta. Itse ajattelin että se on minulta pois. Ja sitä en ymmärrä millään.



Kumpa voisin jotenkin auttaa sinuakin:)

että juuri minä sain tämän rakkaan minimaalisen pienen poikani ja hän elää yhä! Anteeksi pyydän teiltä kaikilta joilla ei tätä onnea ole. Ja en tiedä miksi pyydän. Toivon että poikani minulla olisi vielä aikuisenakin ja hän eläisi onnellista elämää. Siinä tarkoitus mun elämälle. Poikani on sii ihan terve normaali tällä hetkellä.