Antaisitko eksälle ja tämän uudelle vaimolle lastesi vanhan pinnasängyn

tai kenen tahansa muunkin eksälle mitä vain varastossa lojuvaa turhaa tavaraa.

hoitaisi luovutuksen ja mun ei tarttis nähdä sitä miestä. Oli tosi vaikea ero, mies ei oikein hyväksynyt ratkaisuani. Viimeisen tiedon mukaan on jatkanut elämäänsä ja asuu naisen kanssa yhdessä. Silti en tosiaan haluaisi nähdä. erosta.... pian 9 vuotta.



Oli lapseton avioliitto siis.

onhan se eksäkin siitä maksanut puolet.

ja meillä oli miehen kanssa molemmilla omat rahat (onneksi, nyt mies veloissa korviaan myöten, minä en).

antaisin, toiselle en.

olisi varmaan tosi vaikeaa olla yhteistyökykyinen sellaisissa asioissa. Vaikka miten yhdentekevästä asiasta olisikin kyse.

Tää meidän pinnasänky on kiertänyt suvussani 1940-luvulta, joten en todellakaan lahjoita sitä exälle.

koska ko. sängyllä ei ole minulle suurempaa tunnearvoa, ei ole toisin sanoen mikään sukukalleus.

Pääsisin ylimääräisestä ryjästä eroon.

nuorimman ollessa vielä "pinnisiässä", joiten se jäi itselleni. Viitisen vuotta myöhemmin miehen nykyinen oli raskaana, ja koska sänky oli jostakin syystä edelleen meillä, niin ilman muuta saivat sen. Samoin myös joitakin vaatteita, joita olimme säästäneet yhteisiltä lapsiltamme (ne kyllä halusin takaisin). Samoin myös vanhempien (meidän ja uuden vaimon) lasten vaatteet ja tavarat ovat kiertäneet. Meillä on kyllä muutenkin hyvät välit edelleen niin ex-mieheni kuin tämän nykyisen vaimon kanssa.

Meillä ei koskaan ollut pinnasänkyä.

En tosin säilyttele turhia tavaroita vaan annan/myyn ne eteenpäin nopeasti, joten minulla ei olisi pinnasänkyä varastossa jollen uskoisi sitä vielä tarvitsevani =)

Eivät edes pyytäneet, omasta aloitteestani annoin, meillä ei enää ollut tarvetta. Annoin myös lasten jatkettavan sängyn.



Paljon muutakin vauvakamaa olen antanut, en tee niillä enää mitään.

ja itse asiassa se pinnasänkykin on niiden puoleisesta suvusta kotoisin, joten kyllä vain.

Ollaan edelleen väleissä, vaikka erosta on 15v. Tosin sillä ei oo sitä nyksää eikä niitä uusia lapsia.

Erosta yli 10 vuotta. Vaikka eron syy olikin miehen väkivaltaisuus, niin ei me silti vihamiehiksi tultu... Anteeksi en antanut, mutta mitä hyötyä järjettömästä vihastakaan olisi. Tyypin uutta naista tosin kävis vähän sääliksi :D (Ei sillä tosin taida ketään olla vieläkään...)

koska en haluaisi pitää mitään ylimääräistä yhteyttä eksääni. Ex on ex syystä. Ymmärrän kyllä jos jollain on rakkaus vain loppunut tai itse on jättänyt puolisonsa ja löytänyt uuden rakkauden. Silloin on varmaan helpompi olla neutraali eikä oikeasti välitä eksästään kuin vain ystävänä. En kuitenkaan usko, että koskaan pääsisin lopullisesti yli miehestäni jos meille ero tulisi ja kaikki muistutus entisestä elämästä sekä puolison uudesta perheestä olisi kuin puukonisku sydämeen. Haikailisin varmasti vuosikausia sitä entistä perheonnea jos ero tulisi. Me olemme hyvin rakastuneita ja meillä on ihanat lapset. Eli en.

Lahjoitan kaikki vanhat tavarat aina jollekin kenelle kelpaa joten miksi ei exälle.

meillä ei ole exän kanssa edes yhteisiä lapsia, enkä todellakaan anna sille kusipäälle yhtään mitään!

oman osuutensa yhteisistä lainoista, jotka ovat jääneet minun niskoilleni. Siis minulla ei ole mitään häntä ja nyksäänsä kohtaan, tahtoisin vaan omat rahani..

Nyxäni exälle olen antanut turvapenkin ja jatkettavan sängyn + muuta sälää vuosien varrella, olemme hyvissä väleissä kaikkiin suuntiin vaikka sen todella teettänyt töitä välillä.

On saatu (varmaan puolin ja toisin) niellä paskaa, mutta se on kannattanut.



Lisäksi pidän helpottavana extrana sitä seikkaa, että yleensä saamapuolella olevat henkilöt tulevat noutamaan annetut tavarat, joten minun harvemmin tarvitsee vaivautua niitä mihinkään kuljettamaan...