Miksi me tehdään tätä?

Miksi me naiset väkisin tehdään itsestämme jotain arjen sankareita ja marttyyreja? Vaikka kukaan muu ei sellaista vaatisi, niin itse vaan väännettään himassa niska limassa jotain v**un pullia keskellä yötä tms., ja sitten seuraavana päivänä päivitellään muille, että kyllä on rankkaa :-( Kärsi, kärsi - kirkkaamman kruunun saat. Niinkö se tosiaan on?



Tällainen asia vaan tuli taas mieleen, kun ripustelin pyykkiä äsken kuivumaan ja huokailin, että täytyy nuo kylpyammeetkin vielä tyhjentää, kylppäri siivota ja kuivata jne., jne...Ei tarvitse, TANA! Kuka muka käskee? Kaikki muut nukkuu, miksi minun muka pitäisi täällä yksin puurtaa? Miksi teen noista asioista niin tärkeitä, etteivät voi odottaa aamuun? Ei niille mitään tapahdu.



Minulla oli kaksi hoitolasta täällä viime yönä omiemme lisäksi ja valvoin lähes koko yön äitiään ikävöivän pienen kanssa. Sitten raahustin koko päivän kotona kuin haamu, tein sitä sun tätä muka-tärkeää kotihommaa enkä osannut mennä lepäämään. Nyt sitten alan ripustaa pyykkiä, kun kaikki muut nukkuvat! Idiootti.



Tulin mielenosoituksellisesti puhisemaan tälle koneelle. Nyt tämä ämmä lähtee kyllä nukkumaan! Lähtekää tekin!!!