Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset saa töitä tuosta vaan ja mä en millään?!?
08.06.2012 |
En tajua, meilla on töissä tilanne että 90% työntekijöistä hakee uutta paikkaa koska toimistomme todennäköisesti lopettaa toimintansa ensi vuoden puolella. Olen hakenut hulluna eri paikkoihin, cv:ni ja hakemukseni on tarkistettu ihan asiantuntijoiden toimesta ja kehuivat että todella hyviä, selkeitä ja huoliteltuja ovat olleet.
Silti en saa kutsua edes haastatteluun. Sitten kollegat ympärillä saa töitä tuosta vaan, hain esim. samaa paikkaa erään toimistomme "mörököllin" kanssa joka kulkee hartiat lysyssä naama nurinpäin eikä tervehdi ketään, edes palaverissa ei sano halaistua sanaa, ja nyt sain kuulla että hän sai työn jossa nimenomaan pitää olla sosiaalinen ja ihmisten kanssa tekemisissä! Todella vaikea kuvitella miten hän on pystynyt tsemppaamaan haastattelussa niin kovin. Ja tiedän ettei hänellä ole esim. minua korkeampaa koulutusta, työkokemusta toki voi olla useampi vuosi koska on minua vanhempi.
Tuntuu, että työapaikat jaetaan ihan ihme perustein. En itse kuvittele olevani hyvä työntekijä, koska kehityskeskusteluiden ja henkilökohtaisen pistepalkkauksenkin perusteella kuulun toimistomme parhaimmistoon.
Hitto, haluan töitä!!!
Kommentit (28)
Se ei riitä että sosiaalinen ja hyvä työssään.
Niin on moni muukin.
Työnantajat palkkaavat mielellään henkilöitä jotka he jollain tavalla tuntevat, tai jota joku heidän tuntemansa henkilö suosittelee.
Tai vaikka jonkun joka on samassa harrastusryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin mukaan olet vain patalaiska luuseri, ylimielinen, epäsiisti, törkyisä, liian suuret luulot itsestään, vääränlainen kaikin puolin muutenkin ;). Koska se, ettei saa töitä, on oltava AINA työnhakijan vika. Missään muualla vikaa ei voi olla.
Valitettavasti tulet törmäämään tämänlaisiin asenteisiin tuon tuosta...minä toivon sinulle paljon onnea työnhakuun, sillä sitäkin tulet tarvitsemaan näinä päivinä!
Soita hakemuksen perään. Esittele itsesi iloisesti ja osoita aitoa kiinnostusta paikkaa kohtaan. Selvitä taustatiedot hyvin ja osoita että olet todella tietoinen mitä paikkaa haet ja että tunnet yrityksen. Googlella selviää yllättävän paljon.
Hinnoittele itsesi myös järkevästi. Tuskin haluat myydä itseäsi pilkkahintaan (eikä se ole hyvä merkki työnantajallekaan jos haet työtä, joka vaatii edes hieman itsensä kehittämistä ja kunnianhimoa), mutta palkkatoivomus on hyvä olla realistinen. Hakemukseen voi aina laittaa toiveen ja toteamuksen että asiasta voidaan keskustella tai peilata pyyntöä alan yleiseen palkkatasoon.
Ja vaikka kohta joku älähtää että ei voi soittaa kun hakemuksia tulee niin paljon, niin voit viitata noille kommenteille kintaalla. Jollain tavalla sinun on erotuttava ja CV:si ja hakemus on vain pari palaa paperia pahimmillaan satojen joukossa.
Nimimerkillä olen 20v työurani aikana päässyt 17 haastatteluun ja jokaisella kerralla olen tullut valituksi. Paikkaa en jokaisella kerralla kuitenkaan ole ottanut.
Mulla on ollut tänä vuonna viisi duunia!
En sano tätä kehuakseni. Homma on vaan niin, että vakiduunista ylläripylläri laitettiin väkeä pihalle aika rivakoilla yyteeneuvotteluilla ja ensin otin sen työn mitä satuin saamaan, se oli määräaikainen. Sitten toisen, joka päättyi siihen että mä en sitä touhua ruvennut katselemaan yhtään pidempään (ja kun tekee ilmiannon rahanpesusta ei varmaan myöskään ole pomon suosikki).
Sitten mulla on yks tuttava, jolle teen töitä pari tuntia kuussa... mutta eihän sellainen elätä. Nyt olen jälleen pätkällä, mutta tietty pelko perseessä että tätä ei ehkä jatketakaan.
Revi siinä sitten työmotivaatiota, kun samalla pohdit että mitähän sitä syksyllä alkaa tekemään. Hirveä opetettelu, mutta onhan oppirahat maksettava. Paremmin tämä kouluttaa kuin yksikään kurssi...
Äitiysloman jälkeen oli haastavaa tuo työnhaku, ja itsellä oli rima tosi matalalla. Mutta kolme vuotta ei-niin-seksikkäällä alalla ja olen tosi kuumaa kamaa. Lapset on 'tehty' (mitä nyt iltatähdestä haaveilen) ja eläkkeeseen vielä pitkä aika.
Kyllä se tärppää vielä. Ja yritä hoitaa se nykyinen työsi kuitenkin kunnialla. Ethän aloita hakemustasi mainitsemalla perhesuhteita? Ei kukaan halua Äitiä palkata. Eikä koiranomistajaa. Eikä kenenkään Vaimoa. (Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Palkata halutaan Työntekijä / Ammattilainen)
Itse vaihdoin vakituisesta työstä toiseen vakituisen työhon noin puoli vuotta sitten. Olin tuolloin hakenut töitä yli puoli vuotta, käynyt haastatteluissa ja päässyt eteenpäin mutten kuitenkaan tullut aikaisemmin valituksi.
Tuolle edelliselle joka kirjoitti: "Ethän aloita hakemustasi mainitsemalla perhesuhteita? Ei kukaan halua Äitiä palkata. Eikä koiranomistajaa. Eikä kenenkään Vaimoa. (Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Palkata halutaan Työntekijä / Ammattilainen) "
Kommentiksi vain että höpö höpö. jos pelkkää työtaitoaan markkinoi ja antaa olettaa ettei ole muuta sisältöä kuin duuni, käy helposti niin että pääsee ainoastaan orjaksi jonnekin missä revitään irti kaikki mahdollinen.
Meillä ainakin rekrytoijat kiinnittävät huomiota siihen että työntekijällä on muutakin elämää kuin työ, sitä pidetään erittäin tärkeänä ja siihen aktiivisesti kannustetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työpaikkoja vana on nykyään niin vähän ja hakijoita paljon. Meilläpäin yhtä pientä vaatimatonta toimistotyöntekijän paikkaa saataa hakea 300 hakijaa. Ja sitten siihen valitaan kuitenkin joku suhteilla. Pitäisi olla suhteita. On mahdoton saada työpaikkaa jos niitä ei ole.
Tuolle edelliselle joka kirjoitti: "Ethän aloita hakemustasi mainitsemalla perhesuhteita? Ei kukaan halua Äitiä palkata. Eikä koiranomistajaa. Eikä kenenkään Vaimoa. (Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Palkata halutaan Työntekijä / Ammattilainen) "Kommentiksi vain että höpö höpö. jos pelkkää työtaitoaan markkinoi ja antaa olettaa ettei ole muuta sisältöä kuin duuni, käy helposti niin että pääsee ainoastaan orjaksi jonnekin missä revitään irti kaikki mahdollinen.
Korjaan, paino siinä, että ethän ALOITA hakemusta...
Koska mä olen itsekin muutamassa valintaprosessissa ollut mukana ja jos siinä ENSIMMÄISENÄ kerrotaan miten ihminen määrittelee itsensä lastensa kautta niin huh. Sorry.
Asiallista on kyllä mainita perhesuhteet, jos ne jotenkin vaikuttaa.
Tsemppiä vaan työnhakuun, kaikille! Kyllä se oma paikka löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen akateemisesti koulutettu tekniselle alalle, ja olen hakenut toista työtä jo 3 vuotta erittäin aktiivisesti. Nyt on tietysti huono aikakin mutta pari ekaa vuotta haustani oli aikaa jolloin alan työpaikkailmoituksia oli joka paikka täynnä ja monet vaihtoivat firmaa ja saivat koviakin palkkoja.
Minä en päässyt kertaakaan edes haastetteluun :( On kuitenkin se tutkinto ja 12 vuotta koulutusta vastaavaa työkokemusta alan suuryrityksestä (yhdestä paikasta tosin vain), osaaminen pitäisi olla juuri sitä mitä työnantajat nyt kysyvät. Onneksi minulla on nyt työtä enkä ole työtön, mutta nykyinen työpaikka on tosi ahdistava kun olen täällä kiusattu. Se vaan taitaa olla niin ettei naisihmisellä ole täällä äärimmäisen miesvailtaisella alalla oikein sijaa :( Ei kyllä kohta nelikymppisenä huvittaisi alkaa uutta ammattiakaan hankkia.
pitää olla kokemus, koulutus, palkkatoive ja persoona kohdillaan, jotta valitaan. Mitään sanomaton, liian pitkä hakemus, kankea kielenkäyttö hakemuksessa menee pinoon ei haastatteluun. Hakemuksessa pitää antaa ripaus omaa peroonaa esiin, ei pelkästään vakiojuttuja ja ylistystä, miksi olisi paras kyseiseen työhön. Lisäksi kannattaa tarkistella fb:t, twitterit yms. miten ne näkyvät vieraille, mitkä kuvat näkyvät vieraille, millaiset päivitykset näkyvät vieraille. Vaikka niiden ei pitäisi vaikuttaa, niin kyllä vaan rekryhenkilöstö noitakin tutkailee. Eli siivoa oma sosiaalinen mediasi, ryyppykuvat piiloon yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen päässyt vaikka kuinka moneen haastatteluun mutta en ole tullut valituksi. Haastatelussa menee jokin pieleen.
Välillä olen ihmetellyt kysymyksiä ja kommentteja. Joskus on ihmetelty, kun cv:ssä ei ole manittu harrastuksia. Juuri keväällä aprikoitiin, voinko joustaa työajoissa, kun minulla on pienet lapset (synt. -96, -98 ja -00!). On ihmetelty, miksi olen hakeutunut matemaattiselle alalle (olen laskentatoimen yo-merkonomi)kun en menestynyt lukion matikassa. No haloo! Kauppaopiston matikalla (josta minulla kiitettävä) ei ole mitään tekemistä lukion matikan kanssa. Todettiin myös, että ruotsin numeroni on huono. Ko. tehtävässä ei tarvittu ruotsin taitoa. Kysellään lähes 5-kymppiseltä, että mitä aikoo tehdä isona.
Ja aina sanotaan, että naisilla on pieni palkka, kun eivät uskalla pyytää enempää. Kuulemma pyytämällä saa. Olen pyytänyt palkkaa 200-300e enemmän kuin nyt saan ja sitä kauhisteltu.
Olen akateemisesti koulutettu tekniselle alalle, ja olen hakenut toista työtä jo 3 vuotta erittäin aktiivisesti. Nyt on tietysti huono aikakin mutta pari ekaa vuotta haustani oli aikaa jolloin alan työpaikkailmoituksia oli joka paikka täynnä ja monet vaihtoivat firmaa ja saivat koviakin palkkoja.
Minä en päässyt kertaakaan edes haastetteluun :( On kuitenkin se tutkinto ja 12 vuotta koulutusta vastaavaa työkokemusta alan suuryrityksestä (yhdestä paikasta tosin vain), osaaminen pitäisi olla juuri sitä mitä työnantajat nyt kysyvät. Onneksi minulla on nyt työtä enkä ole työtön, mutta nykyinen työpaikka on tosi ahdistava kun olen täällä kiusattu. Se vaan taitaa olla niin ettei naisihmisellä ole täällä äärimmäisen miesvailtaisella alalla oikein sijaa :( Ei kyllä kohta nelikymppisenä huvittaisi alkaa uutta ammattiakaan hankkia.
Hali sulle! =) Täällä toinen DI, myös miesvaltaisella alalla nuorten kollien keskellä ja ikää lähempänä 40. On todella kovaa vääntöä valtasuhteista välillä ettei jää jalkoihin ja jos ei suostu jäämään, jää aika yksin naisena. Ja eteenpäinhän nuoret kollit haluaa, pienemmillä koulutuksilla ja kokemuksilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen akateemisesti koulutettu tekniselle alalle, ja olen hakenut toista työtä jo 3 vuotta erittäin aktiivisesti. Nyt on tietysti huono aikakin mutta pari ekaa vuotta haustani oli aikaa jolloin alan työpaikkailmoituksia oli joka paikka täynnä ja monet vaihtoivat firmaa ja saivat koviakin palkkoja.
Minä en päässyt kertaakaan edes haastetteluun :( On kuitenkin se tutkinto ja 12 vuotta koulutusta vastaavaa työkokemusta alan suuryrityksestä (yhdestä paikasta tosin vain), osaaminen pitäisi olla juuri sitä mitä työnantajat nyt kysyvät. Onneksi minulla on nyt työtä enkä ole työtön, mutta nykyinen työpaikka on tosi ahdistava kun olen täällä kiusattu. Se vaan taitaa olla niin ettei naisihmisellä ole täällä äärimmäisen miesvailtaisella alalla oikein sijaa :( Ei kyllä kohta nelikymppisenä huvittaisi alkaa uutta ammattiakaan hankkia.
Hali sulle! =) Täällä toinen DI, myös miesvaltaisella alalla nuorten kollien keskellä ja ikää lähempänä 40. On todella kovaa vääntöä valtasuhteista välillä ettei jää jalkoihin ja jos ei suostu jäämään, jää aika yksin naisena. Ja eteenpäinhän nuoret kollit haluaa, pienemmillä koulutuksilla ja kokemuksilla..
Joo sellaistahan se on. Minulla tuo sosiaalinen jalkoihinjääminen työpaikallani alkoi pääosin työajan ulkopuolisista aktiviteeteista joita työpaikallani on paljon. Koska kaikki muut työntekijtä on miehiä, suurin osa alle kolmekymppisiä, erilaisten virkistyspäivien ja illanviettojen teema on sen mukainen. En minä ole oikein kotonani värikuulasodassa tai rallia ajamassa tai kaljanhuuruisessa konsolipeli-illassa, joissa ei ole yhteistä puheenaihetta kenenkään kanssa. Niin jäin sitten ulkopuolelle, seisoskelin siellä yksinäni jossain syrjemmällä ja pomokin painosti että täytyisi olla tiimihenkeä enemmän. Ja sitten kun minä yritin osallistua, naurettiin.
Valitettavasti ajan kanssa syrjintä on sitten levinnyt työasiioden hoitoonkin, eli mulle ei mielellään puhuta edes silloin kun tiedonsaanti olisi töiden hoitamisen kannalta tärkeää. Olen myös suoraan kuullut itseeni viitattavan avokonttorissa jossa olen nimellä "se vanha lehmä" ja suoraan on sanottu ettei ole naisten hommia nämä jne. Uusin pyttyilyn muoto on se, että kun kysyn asiallista työasiaa, vastataan mahdollisimman lyhyesti vain täsmälleen siihen kysymykseen jonka kysyin, ja joudun lypsämään kaiken tiedon yksisanaisina vastauksina seuraten miten viereiset työkaverit virnistelee kun on hauskaa kun ämmää laitetaan halvalla.
Tällaisten kokemusten jälkeen yksinäinen paikka naisena olisi unelma. Ihan se ettei minua aktiivisesti pilkattaisi ja työni tekemistä haitattaisi olisi ihan taivas. Mutta enpä valitsisi enää tätä alaa jos voisi palata nuoruuteen ja valita uusiksi, en vaikka itse ala on erittäin kiinnostava minusta edelleen.
Olen akateemisesti koulutettu tekniselle alalle, ja olen hakenut toista työtä jo 3 vuotta erittäin aktiivisesti. Nyt on tietysti huono aikakin mutta pari ekaa vuotta haustani oli aikaa jolloin alan työpaikkailmoituksia oli joka paikka täynnä ja monet vaihtoivat firmaa ja saivat koviakin palkkoja.
Minä en päässyt kertaakaan edes haastetteluun :( On kuitenkin se tutkinto ja 12 vuotta koulutusta vastaavaa työkokemusta alan suuryrityksestä (yhdestä paikasta tosin vain), osaaminen pitäisi olla juuri sitä mitä työnantajat nyt kysyvät. Onneksi minulla on nyt työtä enkä ole työtön, mutta nykyinen työpaikka on tosi ahdistava kun olen täällä kiusattu. Se vaan taitaa olla niin ettei naisihmisellä ole täällä äärimmäisen miesvailtaisella alalla oikein sijaa :( Ei kyllä kohta nelikymppisenä huvittaisi alkaa uutta ammattiakaan hankkia.
Hali sulle! =) Täällä toinen DI, myös miesvaltaisella alalla nuorten kollien keskellä ja ikää lähempänä 40. On todella kovaa vääntöä valtasuhteista välillä ettei jää jalkoihin ja jos ei suostu jäämään, jää aika yksin naisena. Ja eteenpäinhän nuoret kollit haluaa, pienemmillä koulutuksilla ja kokemuksilla..
Joo sellaistahan se on. Minulla tuo sosiaalinen jalkoihinjääminen työpaikallani alkoi pääosin työajan ulkopuolisista aktiviteeteista joita työpaikallani on paljon. Koska kaikki muut työntekijtä on miehiä, suurin osa alle kolmekymppisiä, erilaisten virkistyspäivien ja illanviettojen teema on sen mukainen. En minä ole oikein kotonani värikuulasodassa tai rallia ajamassa tai kaljanhuuruisessa konsolipeli-illassa, joissa ei ole yhteistä puheenaihetta kenenkään kanssa. Niin jäin sitten ulkopuolelle, seisoskelin siellä yksinäni jossain syrjemmällä ja pomokin painosti että täytyisi olla tiimihenkeä enemmän. Ja sitten kun minä yritin osallistua, naurettiin.
Valitettavasti ajan kanssa syrjintä on sitten levinnyt työasiioden hoitoonkin, eli mulle ei mielellään puhuta edes silloin kun tiedonsaanti olisi töiden hoitamisen kannalta tärkeää. Olen myös suoraan kuullut itseeni viitattavan avokonttorissa jossa olen nimellä "se vanha lehmä" ja suoraan on sanottu ettei ole naisten hommia nämä jne. Uusin pyttyilyn muoto on se, että kun kysyn asiallista työasiaa, vastataan mahdollisimman lyhyesti vain täsmälleen siihen kysymykseen jonka kysyin, ja joudun lypsämään kaiken tiedon yksisanaisina vastauksina seuraten miten viereiset työkaverit virnistelee kun on hauskaa kun ämmää laitetaan halvalla.
Tällaisten kokemusten jälkeen yksinäinen paikka naisena olisi unelma. Ihan se ettei minua aktiivisesti pilkattaisi ja työni tekemistä haitattaisi olisi ihan taivas. Mutta enpä valitsisi enää tätä alaa jos voisi palata nuoruuteen ja valita uusiksi, en vaikka itse ala on erittäin kiinnostava minusta edelleen.
Täysin samoja kokemuksia täälläkin, värikuulasotineen sekä konsoli-iltoineen. Lisäksi nuorempana kun "pääsi sisään" noihin porukoihin nuo samat kuspääkollit katsoivat aiheelliseksi itkeä omaa kurjuuttaan työpaikalla ja väärinkohteluaan minulle. Olinhan ainoa nainen joten heillä oli mielestään oikeus odottaa minulta empatiaa...Takaisinpäin sitä ei tule.
Itse vaihdoin työpaikkaa helpompaan ja tasapuolisempaan. Palkka ei tippunut mutta homman luonne muuttui. Itse teen tällä hetkellä töitä yhden softan kanssa rajatussa kehyksessä. Kyllästyin myös olemaan se jolle kaikki puoliksi jauhettu keskeneräinen paska tipahti korjattavaksi ja järjestettäväksi kun jätkien into loppui (taas) kesken.
Toivottavasti sinulle löytyy myös mieleinen työ, älä kuitenkaan osaavana naisena tyydy mihin tahansa vaan vaadi, niin ne miehetkin tekevät. Et ole edes vanha vielä enkä minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin just että olen saanut jokaisen työpaikan jota olen hakenut. No yksi poikkeus on: hain opiskeluaikana serenaan uimavalvojaksi, mutta en päässyt (minulla ei ollut ensiapukoulutusta, mutta silti jäi korpeamaan). Opintojen aikaan tuli tehtyä kesäisin kaikenlaisia hanttihommia. Valmistumisen jälkeen sain heti vakipaikan koulutusta vastaavaan työhön, vaikka olin juuri mennyt naimisiin ja parhaassa lastentekoiässä. Jäinkin pian äitiyslomalle. Tämä nykyinen on kolmas työpaikka valmistumisen jälkeen. Olen vaihtanut kun on tullut houkutteleva ilmoitus vastaan. Luulen että se, että sain hyvän työn heti valmistumisen jälkeen, oli tärkeä juttu. Olen hakenut töitä ihan omana itsenäni. Jos minulla ei ole ollut juuri haettavaan tehtävään liittyvää kokemusta, olen sen reilusti sanonut. En ole mikään supersuorittaja, mutta haluan saada aikaan hyvää jälkeä. Olen muuten soittanut jokaiseen hakemaani paikkaan ennen kuin olen pistänyt varsinaisen hakemuksen. Ehkä sillä jää mieleen.
Itse vaihdoin työpaikkaa helpompaan ja tasapuolisempaan. Palkka ei tippunut mutta homman luonne muuttui. Itse teen tällä hetkellä töitä yhden softan kanssa rajatussa kehyksessä. Kyllästyin myös olemaan se jolle kaikki puoliksi jauhettu keskeneräinen paska tipahti korjattavaksi ja järjestettäväksi kun jätkien into loppui (taas) kesken.
Toivottavasti sinulle löytyy myös mieleinen työ, älä kuitenkaan osaavana naisena tyydy mihin tahansa vaan vaadi, niin ne miehetkin tekevät. Et ole edes vanha vielä enkä minäkään.
Joo tuokin on niin totta että on saanut taistella että pääsee edes tekemään jotain kiinnostavaa. Minä jouduin alkuvuodet tekemään pelkkää ylläpitoa ja olen saanut oikeasti taistella että olen päässyt uuskehitykseen mukaan. Ja vaikka olen jo moneen kertaan osoittanut että osaan hommani ja projektit valmistuu aikataulussa, silti (kolmikymppisellä mies-)esimiehellä on enemmän luottamusta 25-vuotiaisiin jätkiin kuin minuun, ja minulle helposti tupataan juurikin jotain jämähommia joita kukaan muu ei halua tehdä. Koko ajan saa olla esimiehen suuntaan puolustusasenteella ja kyselemässä perusteita miksi juuri minulle halutaan nakittaa välillä jotain jopa ihan sihteerinhommia (puhtaaksikirjoita tarjouksia, tee powerpoint, tilaa kahvit neukkariin) joita ei ikinä nakitettaisi samaa työtä tekeville miehille.
Nyt olen ajatellut että voisin ehkä hakea töitä ulkomailta, Saksassa ja Itävallassa ainakin nätytäisi olevan paikkoja tarjolla. Jos sinne pääsisi kun Suomeen kerran ei niin hyvä, kaipa se vaihtelu muutenkin ihan hyvää tekisi.
[/quote]
Joo tuokin on niin totta että on saanut taistella että pääsee edes tekemään jotain kiinnostavaa. Minä jouduin alkuvuodet tekemään pelkkää ylläpitoa ja olen saanut oikeasti taistella että olen päässyt uuskehitykseen mukaan. Ja vaikka olen jo moneen kertaan osoittanut että osaan hommani ja projektit valmistuu aikataulussa, silti (kolmikymppisellä mies-)esimiehellä on enemmän luottamusta 25-vuotiaisiin jätkiin kuin minuun, ja minulle helposti tupataan juurikin jotain jämähommia joita kukaan muu ei halua tehdä. Koko ajan saa olla esimiehen suuntaan puolustusasenteella ja kyselemässä perusteita miksi juuri minulle halutaan nakittaa välillä jotain jopa ihan sihteerinhommia (puhtaaksikirjoita tarjouksia, tee powerpoint, tilaa kahvit neukkariin) joita ei ikinä nakitettaisi samaa työtä tekeville miehille.
Nyt olen ajatellut että voisin ehkä hakea töitä ulkomailta, Saksassa ja Itävallassa ainakin nätytäisi olevan paikkoja tarjolla. Jos sinne pääsisi kun Suomeen kerran ei niin hyvä, kaipa se vaihtelu muutenkin ihan hyvää tekisi.
[/quote]
Saksaan haetaan aika usein ainakin diplomi-insinöörejä, suosittelen mikäli sinulla on vain mahdollisuus lähteä. Kannattaa etsiä Googlella paikallisia rekryfirmoja, eivät ilmoittele MOL:issa vaikka joskus hakevat jopa suomen kielisiä.
Tiedän, että työnhaku on vaikeaa, mutta jos se mörökölli samasta työpaikasta pääsi haastatteluun ja sinä et, siinä voi olla se miettimisen paikka. Haastattelussahan olisit varmaan pärjännyt paremmin?
Olen jonkin verran joutunut hakemuksia lukemaan, tässä oma do not -listani. Korostan, että tässä on vain minun mieltymyksistäni ja minun alalleni hakeutuvien ihmisten ruotimista.
1. Lue hakuilmoitus. Toimita hakemus siten kuin se pyydetään, määräaikaan mennessä. Lue hakuilmoitus ikään kuin kysymyksinä, joihin vastaat hakemuskirjeessä.
2. Älä jaarittele, keskity oleelliseen. Oikolue hakemus moneen kertaan. Älä kerro olevasi huolellinen, jos hakemuksessa on 10 kirjoitusvirhettä.
3. Älä liioittele osaamistasi, mutta tuo se perustellen esiin. Työpaikkaan ei haeta supermiestä tai ihmenaista vaan realistista ammattilaista, joka on ennenkin oppinut uudet työtehtävät ja jonka aiempi kokemus liittyy nyt haettavaan työhön.
4. Palkkatoivomuksen on oltava realistinen. Tiedä myös mitä tehtävää haet, kaikkien alojen asiantuntijana toimiminen ei tarkoita sitä, että vaatimattomampaan toimenkuvaan sinut ilman muuta valittaisiin, saati että ylipätevänä saisit reilun korvauksen palkassa.
5. Voit itse olla sitä mieltä, että äitiys on opettanut sinulle kaikki työelämässä tarvittavat taidot, mutta sen johtopäätöksen voit jättää rekrytoijan tehtäväksi. Lapset voit mainita tai jättää mainitsematta cv:ssä. Jos on kovin pieni lapsi, voit hakemuksessa lyhyesti mainita, miten hoito järjestyy. Älä anna kuvaa, että perhe on sinulle kaikki kaikessa ja työ keino ansaita rahaa vapaa-ajan rahoittamiseksi. Minäkin ajattelen niin, mutta hyvää kuvaa sen esiintuominen ei anna. En ole liioin kiinnostunut miehesi ammatista, enkä ole koskaan nähnyt miehen kertovan vaimon ammattia.
Jos työnantaja saa kelpo työntekijän halvemmalla, niin ottavat hänet. Tosi kökkö tilanne sulle, mutta työnantajat valitettavasti ottavat usein sen joka on riittävän hyvä, vaikka vähän isommalla rahalla saisi vielä paremman. Tsemppiä!
On koulutu ja työkokemusta, nyt jäin yt:den alla työttömäksi ja mikään ei tärppää! Kiva lukea hehkutuksia facebookissa kuinka eräskin 10 vuotta kotona ollut äiti sai töitä ENSI yrittämällä. itse en saa kutsua edes haastatteluun ja jos pääsenkin en tule valituksi :(