Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin lapsilla ei ole tärkeää unilelua?
04.05.2012 |
Miksi joillakin lapsilla on tärkeä unilelu ja toisilla ei? Toiset raahaavat isompanakin samaa lelua mukanaan. Toiset eivät.
Minulla on kolme lasta ja kenelläkään ei ole tärkeää lelua. On lempileluja mutta ei niitä sänkyyn oteta eikä raahata ympäriinsä. Olenko tehnyt jotain väärin? Joskus he ottavat jonkun pehmolelun sänkyyn mutta ei se ole aina se sama, mikään ei ole "ylitse muiden".
Kommentit (5)
iso hali sinulle joka koit rakkautta vain leluilta! :((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole koskaan ollut mitään tiettyä unilelua. En edes muista, että olisin pahemmin lelujen kanssa nukkunut, sitä varmaan tapahtui sitten vähän isompana lapsena kun otin tietoisesti jonkun lelun sänkyyn mukaan. Siskonikaan eivät muistaakseni pitäneet unileluja. Meillä oli ihan tavallinen, turvallinen lapsuus.
En kyllä ihan niele tuotakaan, että kaikkien unilelulasten lapsuus olisi turvaton tms. Varmaan helposti jostain lelusta muodostuu tärkeä, jos se on lapsella ollut ihan vauvasta saakka. Minulla ei sellaista ole ollut.
se rakkain unilelu muodostui vasta suht isona, olisko jotain 6v. tai 7 ollu. Sitä ennen unilelut vaihteli, välillä ei ollut mitään, välillä sänky täynnä pehmoja, välillä milloin mikäkin. Vasta pehmokissa, jonka poika sai tuossa eskarin ja ekaluokan paikkeilla, en muista tarkkaan koska, muodostui tosi rakkaaksi ja vielä kulkee mukana joka paikkaan, lapsi on nyt 10v.
Luulisin että kyseessä on tapa. Kun vauvalle antaa joka ilta käsien väliin lelun, vauva tottuu siihen ja se on myös yksi "merkki" nukkumaankäymisestä. Pitkään ollut lelu tuoksuu tutulle, ihan unelle.
Meillä on ollut tärkeä unilelu toisella ja toisella ei.
Mulla 3 lasta joista vai yksi haalii unileluja, rättejä tms. No joo, yhdellä on rakas lelu (tyhjä vanish oxi action purkki) joka joskus on unikaverina sängyssä, mutta se ei ole sama asia... ja yksi siis inhoaa ajatustakin unilelusta. Luulin eka että lapsi olisi epäempaattinen, tai tunnekylmä, mutta siitä ei ole kyse, kun suukottaa, halii jne pikkusisarustaan.
Uskon että kyse on siitä että jotkut lapset ilmaisevat tunteensa suoraan ja jotkut välillisesti. Meillä se unilelufanaatikko on ujo ja arka, ja kokee ehkä luontevaksi lelun suukottamisen, ei niinkään ihmisen.
Itselläni oli todella karu ja pelottava lapsus, väkivaltaa, pelkoa ja rakkaudettomuutta, ja itse hain turvaa lelusta, ainoan "rakkauden " lapsuudessani sain lelulta: ( eli sis kai siihen vaikuttaa moni asia, kokeeko lapsi lelun tärkeänä vai ei.