Yliopisto = kirjekurssi

saat kotitehtäviä vinon pinon ja ehkä loput opit kirjoja lukemalla. Mikä sitten on parempi vaihtoehto?

Lisäksi voihan tutkintoon yhdistää esimerkiksi työharjoittelua.

Mikähän tänkin avauksen pointti oli?

Mikähän tänkin avauksen pointti oli?

Se, että yliopisto ei ihan hirvestä panosta opettamiseen... vaan suunnilleen sama kuin kävisi jonkun kirjekurssin.

Lääkis tietysti poikkeus ja jotkut muut alat.

Paljon enemmän saa kuitenkin irti, jos käy luennolla ja esittää proffalle kysymyksiä.

sama miten on oppinut ne.

Paljon enemmän saa kuitenkin irti, jos käy luennolla ja esittää proffalle kysymyksiä.

sanoisin, että noinhan se menee, jos valitsee sopivat hömppäaineet. Tosin silloinkin pitää olla hyvä suoltamaan fiksua tekstiä eikä saa säikähtää vaikka 1000 sivun tenttialuetta vaan pitää osata lukea ja omaksua isoja kokonaisuuksia. Jos tuo lukutekniikka ja vastaustekniikka on kunnossa, niin jotkut aineet on helppoja. Yleensä nuo hömpimmät aineet vaan ei pahemmin työllistä ja onko tuo ihme. Helppoahan se on lukea jotain tuollaista ja sitten itkeä akateemista työttömyyttä. Sen sijaan yliopistossa on paljon vaikeita ja säännöllistä työtä vaativia aineita. Niissä yleensä ei sitä työllistymisongelmaakaan sitten ole...



Sitä saa, mitä tilaa. Useimmiten. Kaikkihan me haluttaisiin lukea jotain hauskaa ja mukavaa, mutta vastuu pitää kanssa kantaa omasta tulevaisuudestaan.

sanoisin, että noinhan se menee, jos valitsee sopivat hömppäaineet. Tosin silloinkin pitää olla hyvä suoltamaan fiksua tekstiä eikä saa säikähtää vaikka 1000 sivun tenttialuetta vaan pitää osata lukea ja omaksua isoja kokonaisuuksia. Jos tuo lukutekniikka ja vastaustekniikka on kunnossa, niin jotkut aineet on helppoja. Yleensä nuo hömpimmät aineet vaan ei pahemmin työllistä ja onko tuo ihme. Helppoahan se on lukea jotain tuollaista ja sitten itkeä akateemista työttömyyttä. Sen sijaan yliopistossa on paljon vaikeita ja säännöllistä työtä vaativia aineita. Niissä yleensä ei sitä työllistymisongelmaakaan sitten ole...

Sitä saa, mitä tilaa. Useimmiten. Kaikkihan me haluttaisiin lukea jotain hauskaa ja mukavaa, mutta vastuu pitää kanssa kantaa omasta tulevaisuudestaan.

Esi. MBI on pitkälle omaehtoista lukemista ja sitten käydään vain muutamalla yhteisellä tunnilla ja tentissä. Noita voi suorittaa vaikka ulkolaisissa yliopistoissa ja ovat ihan arvostettuja.

Jotkut proffat on niin huonoja, etteivät keskustelua virittele.

Sitä voi ihan itse tehdä aloitteen kysymällä. Proffakin voi innostua ihan eri tavalla virittelemään keskustelua, kun huomaa opiskelijoiden olevan aktiivisia.

Aika monella proffalla on käynyt niin, että kun on ensin muutaman vuoden yrittänyt viritellä keskustelua eikä ole saanut opiskelijoita mukaan, niin seuraavien vuosikurssien kanssa on jo menettänyt toivonsa eikä enää jaksaa yrittääkään.

Enkä kaikkein helpoimpanakaan, vaikka oikeustieteellisessä opiskelu aika pitkälti kirjojen lukua ja tenttimistä onkin.

sanoisin, että noinhan se menee, jos valitsee sopivat hömppäaineet. Tosin silloinkin pitää olla hyvä suoltamaan fiksua tekstiä eikä saa säikähtää vaikka 1000 sivun tenttialuetta vaan pitää osata lukea ja omaksua isoja kokonaisuuksia. Jos tuo lukutekniikka ja vastaustekniikka on kunnossa, niin jotkut aineet on helppoja. Yleensä nuo hömpimmät aineet vaan ei pahemmin työllistä ja onko tuo ihme. Helppoahan se on lukea jotain tuollaista ja sitten itkeä akateemista työttömyyttä. Sen sijaan yliopistossa on paljon vaikeita ja säännöllistä työtä vaativia aineita. Niissä yleensä ei sitä työllistymisongelmaakaan sitten ole...

Sitä saa, mitä tilaa. Useimmiten. Kaikkihan me haluttaisiin lukea jotain hauskaa ja mukavaa, mutta vastuu pitää kanssa kantaa omasta tulevaisuudestaan.

Oikikseen "kirjekurssin" jälkeen ole ollut, päinvastoin. Vastuun tulevaisuudestani tunnen ottaneeni, palkallani elättänyt perheeni sekä maksamillani veroilla osallistunut akateemisen työttömyyden kustannusten maksamiseen.

Enkä kaikkein helpoimpanakaan, vaikka oikeustieteellisessä opiskelu aika pitkälti kirjojen lukua ja tenttimistä onkin.

sanoisin, että noinhan se menee, jos valitsee sopivat hömppäaineet. Tosin silloinkin pitää olla hyvä suoltamaan fiksua tekstiä eikä saa säikähtää vaikka 1000 sivun tenttialuetta vaan pitää osata lukea ja omaksua isoja kokonaisuuksia. Jos tuo lukutekniikka ja vastaustekniikka on kunnossa, niin jotkut aineet on helppoja. Yleensä nuo hömpimmät aineet vaan ei pahemmin työllistä ja onko tuo ihme. Helppoahan se on lukea jotain tuollaista ja sitten itkeä akateemista työttömyyttä. Sen sijaan yliopistossa on paljon vaikeita ja säännöllistä työtä vaativia aineita. Niissä yleensä ei sitä työllistymisongelmaakaan sitten ole...

Sitä saa, mitä tilaa. Useimmiten. Kaikkihan me haluttaisiin lukea jotain hauskaa ja mukavaa, mutta vastuu pitää kanssa kantaa omasta tulevaisuudestaan.

Minä olen suorittanut paljonkin biologian ja psykologian opintoja itsekseni.

Eihän yliopiston ole edes tarkoitus olla mikään koulu. Kyllä se ensisijaisesti ihan tiedeyhteisö on.



Tosin olen minäkin sitä mieltä, että paremmat mahdollisuudet kontaktiopetukseen olisivat plussaa. Tällä hetkellä ainakin omassa tiedekunnassani luennoista ja harjoituksista ensimmäisen vuoden jälkeen voi vain haaveilla, kun sellaisia ei ole juurikaan rahaa järjestää. Tenttimällä ja esseillähän minäkin olen opintoni pitkälti suorittanut, ja nyt vielä tämä viimeistelyä vailla oleva gradu...

Tarkoitan hömpällä sitä, että luet jotain "puoliksi yleissivistystasolla" liikkuvaa kirjaa ja suollat epämääräisyyksiä tentissä. Oikeustiede ei tosiaan ole sitä. Siinä pitää osata oikeasti asiat, joita ei voi lukematta tietää ja ne pitääkin sitten osata.



Noihin mainitsemiini hömppiin lasken omissa opinnoissani/ läheltä seuranneena: kasvatustiede, viestintä, mediakasvatus, sosiologia, yrityksen hallinto, markkinointi jne.