Työn ja perhe-elämän yhdistäminen -miten?!
Olen toistaiseksi hoitovapaalla ja hoidan 1,5 -vuotiasta tytärtäni kotona. Töihin paluu mietityttää kovasti, vaikkei vakityötä olekaan odottamassa. En vain osaa päättää, hakeako töitä vai jäädäkö kotiin. Toisaalta kaipaisin vaihtelua arkeen, mutta perheen ja työn yhdistäminen mietityttää kovasti. Toinen lapsikin on toiveissa mahdollisimman pian, joten sekin tekee päätöksenteon hankalaksi.
Kuulisinkin mielelläni teiltä, jotka olette jo palanneet työelämään, miten onnistut yhdistämään nämä kaksi vaativaa elämän osa-aluetta, työn ja perhe-elämän?
Mitä hyvää /huonoa työnhönpaluussa mielestäsi on/oli?
Mistä olet joutunut tinkimään työnteon takia?
Oletko tyytyväinen työhönpaluuseen?
Kuinka kauan olit kotona? jne.
Kiitos vastauksestasi jo etukäteen!!!
Ja voimia kaikille arjen pyörittämiseen!!!
Kommentit (2)
Kun sain esikon palasin vanhempainloman jälkeen töihin. Lapsi hoidettiin kotona ja kuopus ilmoitti tulostaan :-)
Lapset nyt 3v3kk ja 2v
Kuopuksen jälkeen olin hoitovapaalla, kunnes kuopus oli 1v3kk. Lapsia emme saaneet samaan paikkaan, joten esikko aloitti hoidon elokuus 2005 ja kupus jäi kotiin hoidettavaksi ja sai nyt elokuus paikan samalle hoitajalle.
Saisimme lapset hoidettua kotonakin mutta teemme kolmivuorotyötä joten yövuorolaisen huono nukkua metelissä, ainakin minulla. Lapset hoidossa 10-13 päivää /kk
Stressasin alussa miten siivota mutta otimme siivoojan joka kolmas viikko ja silloin kun siivoja meillä olen lasten kanssa ulkona sen aikaa, paljon kivempaa kuin siivous :-) Imuroin kyllä päivittäin kotona ja meillä kerätään lasten lelut joka päivä ettei aamulla heti kaaosta.
itsestäni täytyy sanoa että saan paljon enemmän aikaiseksi kotona kun käyn välillä töissä.
Muutoin meillä käy se kaupassa jolla pe aamupäivä vapaa.
Mä palasin töihin vanhempainloman jälkeen ja mies jäi hoitovapaalle vajaaksi vuodeksi. Eli varsinaisen töihinpaluun kanssa ei ollut mitään ongelmaa, kun mies oli kotona, joten vastaan siitä, kun lapsi aloitti hoidossa ja molemmat oltiin töissä.
Kyllä elämä on huomattavasti rankempaa sen jälkeen, kun molemmat vanhemmat ovat töissä, koska kotityöt on pakko tehdä iltaisin tai viikonloppuisin, eikä enää arkisin päiväsaikaan. On ollut pakko organisoida kaupassakäynnit ja ruuanlaitot, ettei niistä tullut stressiä työpäivän päätteeksi. Mutta hyvällä suunnittelulla se on toiminut. Ja kun mies joko vie tai hakee lapsen sekä osallistuu ruuanlaittoon, ostoksilla käyntiin, siivoamiseen jne. se on helpottanut paljon.
Musta oli kaikesta huolimatta kivaa palata töihin ja lapsenkin kanssa jaksan olla ihan eri tavalla, kun se ei ole 24/7 ainoaa hommaa, vaan sitä oikein odottaa työpäivien aikana.
Tinkimään olen joutunut oikeastaan ainoastaan liikunnasta eli en raaski vapaa-aikaa enää juuri laittaa yksinäni liikkumiseen, vaan lähinnä tulee ulkoiltua lapsen kanssa, mikä ei tietty ole läheskään yhtä tehokasta. Samoin työhön liittyvät kissanristiäiset ovat jääneet väliin eli en tee mitään ylimääräistä, vaikka se olisi kivaakin, vaan mielummin tulen kotiin niin nopeasti kuin mahdollista.
Mutta jos kaikki kotityöt olisivat yksin minun vastuullani, olisi paljon helpompaa olla kotona ja tehdä niitä pitemmällä aikavälillä.