Lue keskustelun säännöt.
Minun lapseni hukkui ja selvisin siitä.
25.06.2012 |
Ei elämässä voi muuta kuin selvitä, jos ei tapa itseään.
Kommentit (6)
älä takerru sanoihin. Kyllä suru varmaan on jäänyt aloittajaan, mutta on pystynyt jatkamaan omaa maallista taivallustaan. (ja monet surun kohdanneet jatkavat lopulta elämää, eikö se ole kuitenkin hyvä asia?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tapa ilmaista " selvisin siitä".
Olen monta lapsensa menettänyttä tavannut ja kukaan ei ole ikinä käyttänyt ilmaisua " selvisin" siitä.
ehkä ihmiset kokevat selviämisen eri tavoin. Ennen vanhaan lähes jokaisesta perheestä kuoli lapsia, ja silloin selvittiin. Nykyään ollaan vaan totuttu niin hyvään tilanteeseen, että menetys tuntuu paljon suuremmalta.
ja kiitos, kun kerroit täällä, että elämä jatkuu. Itselläni vakavasti sairas lapsi ja hoitokeinoa ei ole, mutta synkkyyteen ei auta vajota.
ilmaisua "Useampi vuosi meni ennenkuin selvisin...".
Ymmärsin ilmaisun siten, että ensimmäiset vuodet olivat niin vaikeita, ettei selviämisen tunteesta ollut tietoakaan. Vatsa useamman vuoden kuluttua naapurin alkoi "selviämään" henkisesti tavallisesta arjesta.
Outo tapa ilmaista " selvisin siitä".
Olen monta lapsensa menettänyttä tavannut ja kukaan ei ole ikinä käyttänyt ilmaisua " selvisin" siitä.
jokainen päivä on selviämistä tapahtuneesta.
Ensin minuutti, sitten tunti, päivä, viikko, kuukausi jne..
Loppuelämä on selviämistä.
Mutta arki, kyllä se alkaa pyöriä lapsensa menettäneen elämässäkin. Samat ongelmat on meidänkin elämässä. Samoin onnenhetkiäkin on ja tulee olemaan. Aurinko nousee ja elämä jatkuu.
Silti, elämä ei ikinä ole kuten ennen. Vaikka päällepäin näyttää normaalilta ja ihminen näyttää selvinneen. Koko elämä ja koko ihminen on muuttunut. Vaikka nauretaan ja ulospäin näyttää elämä olevan vuosien jälkeen reilassa..silti sisällä on lapsensa menettäneellä aina käynnissä surutyö. Välillä vähemmän, välillä enemmän.
Mutta kun vaihtoehtoa ei ole, on selvittävä. Kyllä ihminen selviää, jokainen tyylillään sekä ajallaan.
Voimia jokaiselle lapsensa menettäneelle. Kun asioista puhutaa julkisesti ja avoimesti, huomaa ettei olekkaan ainut lapsen menettänyt.
Vertaistuki on voimia antavaa.
Kun oma lapseni kuoli, luulin etten tunne ainuttakaan ihmistä jolta olisi kuollut lapsi. Olin väärässä, tunnen monia.
Olen saanut uskomattomasti voimaa heiltä jotka käyvät läpi samaa elämässään.
Outo tapa ilmaista " selvisin siitä".
Olen monta lapsensa menettänyttä tavannut ja kukaan ei ole ikinä käyttänyt ilmaisua " selvisin" siitä.