Yli kolmekymppinen joka et halua lapsia,

.....ei vaan oo haluja eikä tahtoa. Olen tyytyväinen yksin, en halua, että mukavaa elämääni tulee hankaloittamaan vastuu toisesta. Mä kuolisin sen huolen ja vastuun alle.



Ja joo, tykkään elää rauhassa, nukkua kun nukuttaa, tykkään kropastani, en halua sille raskauden rasitusta, en tykkää lapsista tai vauvoista, olisin maailman paskin äiti.



Kuulostanko ihmiseltä, jonka kannattaisi edes harkita lapsia??



Luulen lisäksi, että geeniperimä olisi jossain määrin viallinen. Olen varmaan jonkin sairauden tai vajavaisuuden kantaja, jotenkin tää on tullut mulle vahvasti mieleen viime vuosina. Eli miksi lisätä maailman kärsimyksiä synnyttämällä lapsi, jolla joku rappeumasairaus tai vastaava parantumaton, kuolemaan johtava tila?

- pelkään että olen liian erakko, että ahdistuisin samassa taloudessa asuvasta miehestä ja/tai lapsista

- olen niin epäsosiaalinen että en tiedä miten selviäisin pakosta käydä neuvoloissa, lapsen hammaslääkäreissä ja vanhempienilloissa jne

- se sitoutuminen on aika pitkä, en ole varma haluanko seuraavaa 18 vuotta olla kiinni lapsessa kun olen nyt jo 37

Lapset ei kiinnosta, äitiys ei kiinnosta. Ahdistaa sellainen sitoutuminen ja pallo jalassa lopun ikää. Siitä ei pääsisi orti jos siihen ryhtyisi.

Lapset ei kiinnosta, äitiys ei kiinnosta.

Ei ole hoivaviettiä, en jaksa tyyppejä joiden kanssa ei voi kommunikoida järkevästi keskustelemalla. Ollut mulle teinistä asti ihan utopistinen ajatus, hetkeäkään en oo harkinnut lisääntyväni, nyt ikää melkein 50, eikä kaduta.