Lapsi joutui yöllä sairaalaan.

Meillä oli sama homma, kun kuopus oli 11kk. Influenssasta johtuvia hengitysvaikeuksia ja joutui olemaan sairaalassa muistaakseni 3 yötä. Antoivat avaavaa lääkettä muutaman tunnin välein. Ei se ollut luojan kiitos sen vakavampaa.

Toivottavasti teilläkin vain joku vastaava influenssasta tms. johtuva ahdistus!

Tällä hetkellä varmasti voi jo paremmin. Etkö ole kuullut mitään mieheltäsi?

todettiin kolme viikkoa sitten korvatulehdus molemmissa korvissa ja oli viikon terve ja nyt tuli flunssa takaisin. Yöllä juttelin hoitajan kanssa ja epäilevät keuhkokuumetta mutta ei ole vielä varmaa.



Ilmeisesti jälkitautina tullut. Sanoihan nuo että laittavat palautetta sille lääkärille joka ei noteerannut mitenkään. Onneksi nyt saa hoitoa.

ap

jutellut ja myös hoitajan kanssa. Mutta silti huolettaa pikkuinen. Kohta tosiaan tehdään vaihto ja minä puolestani menen sinne kun todennäköisesti joutuu vielä sinne jäämään.

ap

Tietää varmasti sun olevan huolissaan, ap! Tai sitten ovat vihdoin nukahtaneet molemmat ;)

Totta kai sitä äitinä murehtii mutta enää ei varmasti ainakaan ole mitään vaaraa tytsyllä!

Jaksamista tuleviin päiviin; toivottavasti olette pian kotona koko perhe.

Isommat lapsetkin aamulla vähän säikähtivät kun pikkusisko joutunut sairaalaan vaikka kerroin tosi nätisti ja varovasti.



Kyllähän nämä aina säikäyttävät ja sitten viha nousee just noita lääkäreitä kohtaan jotka ei ota todesta. Ihan huomasi selvästi siitä iltapäivystyksen lääkäristä että varmasti ajatteli että tässä on hysteerinen äiti joka pikku nuhan takia juoksee täällä. Ja kun hoitaja siellä laittoi lapseni muiden potilaiden väliin.



mutta tiedänhän minä että hyvää hoitoa nyt saa eivätkä päästä pois ennenkuin tytön vointi kohenee.

ap

Keuhkokuume on tosi yleinen alle 5-vuotiailla, joista he paranevat hyvin.

eihän meillä mitään kallisarvoisempaa ole. Voimia ja jaksamista teille.

Älä suostu lähtemään sieltä lääkäristä kotiin!

Meillä lapsella ollut kaksi kertaa keuhkokuume, kummallakin kerrall aolisi lääkäri laittanut kotiin. Olen kieltäytynyt lähtemäsät! Kyllä äiti tietää jos lapsi ei ole kunnossa!

Keuhkokuviin ja verikokeisiin on päässyt molemmilla kerroilla vasta kun olen kieltäytynyt lähtemästä kotiin ja molemmilla kerroilal on joutunut osastolle antibioottitippaan. Tosin alkanut sitten myös toipua nopeasti.

Tiedän todella mitä tuo on, kun saa lääkäreiden kanssa tapella.... :( Tosi kurjaa! Meillä vietettiin nuorimman kanssa sairaalaelämää hänen ensimmäiset 2 vuotta. Sinä aikana ehdin nähdä jos jonkinlaista lääkäriä... Valitettavasti! Kun itse on valvonut monta kuukautta, niin eipä sitä jaksais olla hoitoa vaatimassa! Mutta pakko se oli! Meillä yksi kerta on jäänyt nin mieleen, kun mentiin oman tk:n ensiapuun, kun henki ei vaihteeksi kulkenut. Siellä lääkäri sanoi, että te voitte käydä täällä vaikka kahden tunnin välein spiralla. Sairaalan ohje on, että jos ei 4 tuntia pärjää ilman lääkkeitä, niin silloin paikka on osastolla. No en jaksanut ruveta sinä yönä tappelemaan tämän lääkärin kanssa. Seuraavana päivänä varasin yksityiselle lääkärille vastaanottoajan ja sanoin, että mä en enään pärjää kotona, kun lapseni vaan nukkuu, eikä herää ollenkaan. Oli tosi vihainen ja sanoi, että keuhkot kuulostaa kauheilta (oli kiva muuten kuulla...) ja laittoi lähetteen lastenpolille. Siellä sairaanhoitajat ja lääkäri olivat vähän kiukkuisiakin, että miksi ei teitä aikaisemmin tänne laitettu... No niinpä! Oltais päästy paljon vähemmillä sairaalapäivillä!!! En muista kuinka kauan me sillä kertaa sairaalassa oltiin... :( Mutta lähemmäs viikko kuitenkin! Myös nesteytettiin, kun ei ollut juurikaan syönytkään. On niin rankkaa joutua tappelemaan sairaan lapsen kanssa hoitoon pääsemisestä! Jaksamista kovasti ap:lle!

jotenkin tuli vaan niin hölmistynyt olo siellä. Mutta heti miehen kanssa päätettiin että viedään sairaalaan niin siellä ainakin hoitavat heti.



Tää on tällanen pikkupaikka että iltapäivystys vaihtuu kolmen kunnan välillä. Ja sieltä ne aina sit lähettää keskussairaalaan jos tarvetta on. Yleensä ollaan saatu ihmeen hyvää hoitoa mutta tämäkin on ilmeisesti lääkärikohtaista.

ap

Lapseni sai yksivuotiaana keuhkokuumeen. Menin kovan kuumeen ja jatkuvan yskän takia lääkäriin, tosin sillä kertaa vielä suoraan yliopistollisen sairaalan polille, oli vielä lupa tulla suoraan ilman terveyskeskusta. (lapselle tehty puoli vuotta sitten sydänleikkaus). Jouduimme siis sisälle. Olivat kahden yön jälkeen laittamassa kotiin, vaikka kuumetta vieläkin lääkkeiden kanssa 38 astetta. En suostunut, kun sanoin että meillä on 50km:n matka kotiin ja tultaisiin kuitenkin takaisin. Seuraavana aamuna tuli osastonlääkäri kertomaan, että löytyi kuitenkin keuhkokuume kuvista, oli kuulema sydämen takana piilossa ja lapsi sai lääkityksen. Jälkeenkin ollut keuhkokuume mutta ei näin paha. Hyvin lapsi siitä toipuu. Pointti on se,että viimekädessä huoltaja vastaa lapsen hoidosta, sairaalasta eivät voi laittaa pois, jos huoltaja ei suostu. Mulla on kertynyt lapsen kanssa sairaalassa olosta kolmen kuukauden kokemus ja pääasiassa vanhempaa kuullaan tosi tarkkaan, tosin meillä oli alkuun kyse harvinaisesta sairaudesta, eikä hoitohenkilökuntakaan tiennyt siitä juuri mitään. Sairaalassa ainakin me saatu tosi hyvää hoitoa! Koeta keskittyä paranemiseen, mutta tottakai surettaa lapsen sairastelu.

Minun pojaltani murtui pkssa jalka 2v sitten ja lähdimme kovalla kiireellä ensiapuun. Ensin odotimme lekurille pääsyä tunnin ja poika itki koko ajan kovaa kipua. Lääkäri sitten pakottamalla pakotti lasta seisomaan kipeällä jalalla kun ei uskonut että voi olla murtunut. Varmuuden vuoksi sitten vielä lähetti röntgeniin kun vaadin sitä. Kas kummaa jalassa tosiaan murtuma kahdessa kohtaa. Taas odotimme lekurille pääsyä, siellä lekuri oli todella hölmistynyt "ai jaa se siis kuitenkin oli murtunut"...sitten odottelimme vielä pitkän tovin kipsaukseen pääsyä. Kipulääkettä lapselle saatiin vasta kipsauksessa. Meni aika lailla luotto hoidon tasoon!

onneksi teillä on jo ilmeisesti paremmat ajat.



Mutta nuo on oikeasti typeriä sääntöjä jos selkeesti lapsi on huonkuntoinen niin ei sitä silloin kelloa katsota miten pitkään se lapsi jaksaa olla ilman lääkettä.



Mies just soitti että lääkäri ei ole vielä käynyt mutta tyttö oli jo vähän syönyt ja juonut ja jopa jaksanut hymyillä. Ihana oli kyllä kuulla.

ap

siis ei voi muuta kun ihmetellä saamaanne kohtelua.



Meillä reilu viikko sitten tämä samainen tyttö löi päänsä (taas illalla) ja heti päästiin sinne liimattavaksi. Se oli sitten eri kunta misää eilen oli päivystys ja siellä oli ihan toinen meininki. Vaikka haava oli lopulta aika pieni eikä kovin syvä niin olivat tosi asiallisia ja sanoivat vaan että hyvä kun tulitte.

ap

miehelle just sanoinkin puhelimessa että ihana jos tyttö pääsis kotiin mutta parempi tosiaan siellä sairaalassa olla että varmasti paranee. Minä sinne sitten tänään menen ja mies jää isompien kanssa kotiin. Onneksi siellä saa vanhemmat olla niin pitkään kun haluaa.

ap

tuskasi. Olin itsekkin sairaan huolissani, kun poikani joutui sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Tulehdusarvot oli yli 400. Poika oli sairaalassa 3 pv ja sen jälkeen kotihoidossa. Tarkastuksessa kävimme aluksi kolmekertaa viikossa ja viimeinen tarkis oli 6 kk päästä.

tuskasi. Olin itsekkin sairaan huolissani, kun poikani joutui sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Tulehdusarvot oli yli 400. Poika oli sairaalassa 3 pv ja sen jälkeen kotihoidossa. Tarkastuksessa kävimme aluksi kolmekertaa viikossa ja viimeinen tarkis oli 6 kk päästä.