vauva 2 viikkoa, millon tää helpottaa?
Syö koko ajan, on sylissä koko ajan, ei nukuta. Milloin on helpompia aikoja tiedossa?
Kommentit (43)
paitsi sitten on taas uhmaikä. Itse koin, että 3-vuotiaan lapsen kanssa oli jo oikeasti ihan kivaa.
Mutta jos yhtään lohduttaa, niin kyllä se kuukausi kuukaudelta vähäsen helpottaa vaikkei ihan helpoksi muutukaan :)
ekat 2vkoa kaikki yöt, helposti meni ainakin 10h putkeen ja nimenomaan läpi yön. Ekat 2 viikkoa oli hirveitä, eka kuukausikin vielä kamala. Sen jälkeen helpotti vähän. Iso helpotus 3kk jälkeen jolloin oikeasti alkoi kiva vauva-arki.
ellet hylkää lastasi. Aina, joka vaiheessa lapsesi elämää tulee olemaan vaikeita aikoja, mihin äidiltä tarvitaan suurta vaivannäköä.
Sylivauvavaihe menee todella nopeasti ohi, vaikkei se siltä nyt tunnukkaan. Yritä nauttia siitä ajasta mahdollisimman paljon, pian koittaa isommatkin huolet kuin vain se että syökö ja nukkuuko lapsi tarpeeksi.
ja se tienaa enemmän kuin sinä. Tuo on vasta alkua ja helpolta kuulostaa.
itse en saa unta kuin vartin pätkissä. yöllä syödään ja huudetaan. Tarvitsen vain jotain valoa tunnelin päähän, mitä kohti porskuttaa. ap.
itse en saa unta kuin vartin pätkissä. yöllä syödään ja huudetaan. Tarvitsen vain jotain valoa tunnelin päähän, mitä kohti porskuttaa. ap.
nyt otat vähän rennommin ap. Nuku sitten vaikka vartin pätkissä kunhan nukut, ei tuo NORMAALI vaihe kauan kestä...
Jossain vaiheessa helpottaa, sitten tulee jotain muuta harmillista ja raskasta lapsenhoitoon liittyvää. Niitä ovat allergiat, univaikeudet, uhmat, "et saa äiti mennä vessaan ilman minua" -vaihe jne.
Katsele leffoja ja sarjoja kun imetät. Surffaile netissä ja syö samalla.
itse en saa unta kuin vartin pätkissä. yöllä syödään ja huudetaan. Tarvitsen vain jotain valoa tunnelin päähän, mitä kohti porskuttaa. ap.
Muistan kun kirosin ja itkin että mihin olen pääni pistänyt. Olin itse niin väsynyt sen ekan parin viikon aikana että nukahtelin ihan mihin sattuu, ei vaan silmät enää pysyneet auki. Mutta usko, se helpottaa huimasti viimeistään 3kk jälkeen. toiset pari viikkoa on vielä varmaan aika kamalia, mutta sitten näkyy jo valoa tunnelin päässä. Meidän vauva on nyt 9kk ja tuo kamala alku on vaan hirveä muisto. Tein ihan alussa suurinpiirtein samanlaisen aloituksen tänne av:lle, ja joku vastasi mulle että eläminen vauvan kanssa helpottuu kummasti aina 3kk sykleissä, ja se on kyllä tähän mennessä pitänyt paikkansa:) Tsemppiä sulle, kyllä se siitä, ihan oikeesti.
-se jonka vauva valvoi läpi yön myös.
Mutta kesä on tavallaan kivaa aikaa siinä mielessä...
Monilla helpottaa hieman kuukauden kohdalla, kun syöttövälit pidentyvät ja useimmiten kahden kuukauden kohdalla, kun vauvalle voi tehdä rytmin (siis minusta näin). Ja jos on koliikkia tms., useimmiten kolmen-neljän kuukauden paikkeilla laantuu. Näillä eväin pärjäsin kahden toukovauvan kanssa, vaikka oli jos jonkinmoista... mutta nyt kun nuorempi on jo vuoden, on suht mukavaa. Tosin aika vilkasta... Tsemppiä, kyllä sinä jaksat! Yritä tosiaan olla makuuasennossa aina kuin voit ja silmät kiinni, vaikket nukkuisi. Toki ulkoilma virkistää mieltä!
Eka 1,5 vuotta oli minusta raskasta. Sit oli tosi kivaa aikaa 1,5 v - 7 v, mut sit kun piti ruveta patistelemaan poikaa läksyjen teossa niin sit alkoi taas ankeus. Onneksi on lapset 7 vuoden ikäerolla, joten jos tää nuorempikin on yhtä patisteltava koulunkäynnissä, niin eiköhän sitäkin hommaa saa tehdä yli 20 vuotta...
saa pikkuhiljaa kerättyä voimia aina silloin tällöin, kun lapsi nukkuu ja on terve (meillä ovat lapset sairastelleet paljon n. 4kk eteenpäin, varsinkin nuorempi).
tissin päälle vaikkei huudakkaan. Testaa ja kato nukkuuko =)
nimim.kokemusta on.
itse en saa unta kuin vartin pätkissä. yöllä syödään ja huudetaan. Tarvitsen vain jotain valoa tunnelin päähän, mitä kohti porskuttaa. ap.
Muistan kun kirosin ja itkin että mihin olen pääni pistänyt. Olin itse niin väsynyt sen ekan parin viikon aikana että nukahtelin ihan mihin sattuu, ei vaan silmät enää pysyneet auki. Mutta usko, se helpottaa huimasti viimeistään 3kk jälkeen. toiset pari viikkoa on vielä varmaan aika kamalia, mutta sitten näkyy jo valoa tunnelin päässä. Meidän vauva on nyt 9kk ja tuo kamala alku on vaan hirveä muisto. Tein ihan alussa suurinpiirtein samanlaisen aloituksen tänne av:lle, ja joku vastasi mulle että eläminen vauvan kanssa helpottuu kummasti aina 3kk sykleissä, ja se on kyllä tähän mennessä pitänyt paikkansa:) Tsemppiä sulle, kyllä se siitä, ihan oikeesti.
-se jonka vauva valvoi läpi yön myös.
Vauva valvoi yöt, päivällä nukkui, Koliikkivauva oli joten sitä huutoa kesti neljä kuukautta, sitten alkoi helpottamaan. Nyt vauva on kohta 8kk, ja nykyään nukkuu yöt oikein hyvin, n. kerran yössä herää vielä syömään, joskus ei sitäkään. Eli tsemppiä ap, kyllä se siitä! :) Pienellä vauvalla rytmit vaihtuu niin tiuhaan että voi jo hyvinkin pian alkaa nukkua myös yöllä :)
Ensimmäinen vuosi on ainakin vaihetta vaiheen perään. Helpotus on se, että vaikeat vaiheet menee ohi, mutta sitten tulee uusia vaiheita. ;) Mutta tuo alkukaaos on siis vain yksi vaihe, joka menee ohi, se lohduttakoon ap:ta. Meillä kahdella lapsella elämä on ratkaisevasti helpottanut siinä 1 v kohdalla, siksipä ei meidän taloon enää alle yksivuotiaita kuin korkeintaan kyläilemään omien vanhempiensa kanssa, kiitos. Toki tuon jälkeen tulee rasittava taaperovuosi ja sitten uhmaikä, mutta kuten joku jo sanoi, 3-vuotiaan kanssa on oikeasti jo ihan kivaa. ;)
Mutta tosissaan, ap, I feel you! Muistan vielä millainen alkushokki hormonimyrskyineen tuo esikoisen vastasyntynyt-aika oli. Mutta se tosiaan meni ohi. Tsemppiä, nuku aina kun voit!
Sitten parin viikon päästä saadaan lukea, kuinka ap:n imetys on vaikeuksissa
Mutta kesä on tavallaan kivaa aikaa siinä mielessä...
Monilla helpottaa hieman kuukauden kohdalla, kun syöttövälit pidentyvät ja useimmiten kahden kuukauden kohdalla, kun vauvalle voi tehdä rytmin (siis minusta näin). Ja jos on koliikkia tms., useimmiten kolmen-neljän kuukauden paikkeilla laantuu. Näillä eväin pärjäsin kahden toukovauvan kanssa, vaikka oli jos jonkinmoista... mutta nyt kun nuorempi on jo vuoden, on suht mukavaa. Tosin aika vilkasta... Tsemppiä, kyllä sinä jaksat! Yritä tosiaan olla makuuasennossa aina kuin voit ja silmät kiinni, vaikket nukkuisi. Toki ulkoilma virkistää mieltä!
Meilläkin täällä valmistellaan kuopuksen 1 v -synttäreitä ja jotenkin sitä vaan on vauvavuodesta selvitty, vaikka mitään en varsinkaan ekasta puolesta vuodesta muistakaan. Enkä mistään hinnasta aloittaisi ihan hetkeen alusta. ;) Mutta hengissä ollaan, lapsi on ihana ja todellakin kaiken sen alkukankeuden arvoinen!
Silloin sain neuvolasta luvan antaa velliä, ja kas kummaa, yöllä herättiin enää kahdesti, sitten kerran ja sitten (uuden vuoden aattona, rakettien paukkuesssa, muistan niin hyvin vieläkin) vauva nukkui läpi yön.
Yritä nukkua aina kun vauvakin nukkuu; on aivan sama miltä kotona näyttää tai miltä sinä itse näytät:)Ehkä parin vuoden päästä saat jo juoda aamukahvin rauhassa.
Univelka ei ole mikään kiva juttu, eikä se olotila hevillä unohdu. Minulla onkin vain tämä yksi lapsi.
sitten kun olet kaksi metriä mullan alla.
Fakta.
Jos ei edes huuda, niin tuohan on maailman leppoisinta! Ja varmasti nukkuu, on fysiologisesti mahdotonta ettei nukkuisi. Nuku sinäkin silloin kun vauva nukkuu.